Augusta National on pidentynyt 80 vuodessa lähes 700 metrillä. Missä vaiheessa raja tulee vastaan? Ainakin USGA:n Mike Davisin hermo alkaa jo pettää.
Julkisuuteen on viime aikoina tihkunut tietoja, joiden mukaan USGA ja R&A ovat puuttumassa golfpallon lentämään matkaan. Miten, se jää nähtäväksi. Samoin se, kuinka pitkään viipynyt ratkaisu perustellaan. Ovatko kiertueilla mitatut draivipituudet karanneet käsistä?
Sellaistakin vihiä on saatu, etä USGA:n Mike Davis olisi huomattavasti valmiimpi toimimaan kuin R&A:n Martin Slumbers tai jo Peter Dawson ennen häntä. Uutisia joka tapauksessa odotellaan jo lähitulevaisuudessa.
Jotain on ennemmin tai myöhemmin tehtävä, jos pelin perinteinen luonne halutaan säilyttää ja pitää monipuolinen taito ja strateginen kypsyys arvossaan. Se on mielipide, jonka yhä useampi allekirjoittaa. Isompi kysymys on sitten se, tarkoittaako pallon lento-ominaisuuksiin puuttuminen siirtymistä kahden pallon käytäntöön: toinen pallo harrastajille, toinen kilpakiertueille. Mitä tapahtuu välinesäännöille ylipäätään?
Kuinka tiikeri kesytetään?
Augusta Nationalin muutokset 1930-luvun puolivälistä tähän päivään ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka golfkentät ovat joutuneet reagoimaan lyöntipituuksien kasvamiseen. Lisäpituutta vuodesta 1937 vuoteen 2017 on tullut noin 670 metriä.
Suurimmat muutokset tehtiin vuosina 2002 ja 2006, jolloin kentästä haluttiin tehdä ”tiikerinkestävä”. Pelaajien joukossa kun alkoi olla yhä enemmän sellaisia tiikereitä, jotka Tiger Woodsin lailla laittoivat välillä kentän polvilleen.
Woods saatteli kilpailun uuteen aikaan jo 1997, jolloin pelasi voittajaksi 12 lyönnin kaulalla ja kirjasi yhteistuloksen -18. Parhaimmillaan – pahimmillaan – hän saattoi lähestyä par viitosta toisella lyönnillä wedge kädessä.
Yhdeksän reiän muutokset pidensivät Augusta Nationalia 2002 yhteensä 260 metrillä. Kuuden reiän peukalointi 2006 toi lisämittaa vielä 140 metrin verran.
Viides reikä kasvaa reilulla 20 metrillä?
Uudet maanhankinnat mahdollistavat kentän yhä jatkuvan pidentämisen. Ainakin ikonisen 13. reiän backteen viemisestä omistukseen hankitun maa-alueen puolelle on keskusteltu.
Liikkeelle näytettäisiin kuitenkin lähdettävän TV-lähetyksissä vain satunnaisesti vilahtavan viidennen reiän, par nelosen (”Magnolia”), pidentämisellä. Julkisuuteen on vuotanut lupahakemus, jossa backtee vietäisiin kenttää sivuavan yksityistien taakse ja tie ohjattaisiin kulkemaan ulompaa reittiä.
50 vuoden päästä Augustan väyliä ei enää tunneta kasvien, vaan aiempien maanomistajien nimillä.
Lisäpituutta arvioidaan tulevan runsaat 20 metriä. Saman verran lisäpituutta saatiin jo 2003, jolloin backtee siirrettiin taemmaksi ja väyläbunkkerit vietiin kauemmaksi draiveja vaanimaan ja ohjaamaan. Palloa on jo nyt lyötävä ilmassa noin 280 metriä, jos haluaa oikaista vasemman puolen bunkkereiden yli.
Reikä ei nykyisessäkään muodossa ole helppo. Vuoden 2017 tilastoissa 415-metrinen viides reikä oli kilpailun viidenneksi vaikein. Keskimääräiseksi reikätulokseksi saatiin 4,21.
415 metriä ei ole paljon kilpagolfin parhaille. Danny Willett tarvitsi väyläbunkkerista rautakasin griinin tavoittamisen 2016. Jordan Spieth avasi 2015 puukolmosella ja jatkoi rautaseiskalla.
Spiethin mukaan kaavaillut muutokset pakottaisivat pelaajat turvautumaan draiveriin reiällä, jota hän nyt luonnehtii ”puukolmosväyläksi”.
”Se tekisi jo nyt vaikeasta reiästä vieläkin vaikeamman.”
Spieth ei purnaa suunnitelmaa vastaan, ja myös Phil Mickelson on uudistuksen kannalla.
”Minusta on aina hyväksi tehdä vaikeista rei’istä vieläkin vaikeampia ja helpoista helpompia. On hyvä ajatus tiukentaa viitosreikää, jonka pitäisikin olla yksi kentän vaikeimmista par nelosista.”
Tolkutonta?
USGA:n Mike Davisin ja rajoitetun pallon puolesta jo 1970-luvulta lähtien puhuneen Jack Nicklausin hengessä on kuitenkin kysyttävä, onko kaikessa tässä pidentämisessä ja par’in puolustamisessa mitään järkeä.
Nettiuutista kommentoineen lukijan sarkasmissa on vinha perä:
”50 vuoden päästä Augustan väyliä ei enää tunneta kasvien, vaan aiempien maanomistajien nimillä.”