Golf Digest laittoi jälleen sata Yhdysvaltain kiehtovinta kenttää paremmuusjärjestykseen.
Hillittynä miehenä tunnettu Bill Love on konsultoinut Kalifornian Olympic Clubia. Yhteistyö alkoi jo reilusti ennen vuoden 2012 U.S. Openia, ja työt maineikkaalla Lake Coursella ovat yhä jatkuneet. Sijoitus Yhdysvaltain 100 parhaan kentän listalla on kahdessa vuodessa kohentunut kahdella pykälällä. Sijalta 31 löytyvällä kentällä on viimeksi laitettu bunkkereita uusiksi useilla rei’illä. Golf Digestin panelistit ylistivät tuloksia (”merkittäviä parannuksia”… ”upea uusi kahdeksas reikä”… ”huimasti kohentunut”), mutta yksi arvioitsija halveksi bunkkereiden uutta ”aallonharjatyyliä”, koska se ei sopinut yhteen alkuperäisen 1920-luvun arkkitehtuurin kanssa. Toinen vertasi peukalointia ”Mona Lisan hiustyylin muuttamiseen” ja kolmas puhui golfin historian ”kenties epäonnistuneimmasta uudistuksesta”.
Politiikassa näin vastakkaiset mielipiteet olisivat tyrmistys, sillä ne johtavat umpikujaan. Golfarkkitehtuurissa ne ovat tervetullut muistutus siitä, että golfpelin ydin on nimenomaan moninaisuudessa. Golf olisi turhaa puuhastelua, jos jokaiseen maisemaan iskettäisiin sama muotti.
Golf Digestin 100 parhaan yhdysvaltalaiskentän lista on alleviivannut tätä tosiasiaa jo vuosikymmenten ajan. Kädenvääntö alkaa heti huipulta, jossa karu ja hiekkaa tulviva New Jerseyn Pine Valley Golf Club, ”rankaisevan” kenttäarkkitehtuurin ruumiillistuma, palaa ykköseksi pitkää valtakautta seuranneen tuulisemman jakson jälkeen. Pine Valley työnsi syrjään ylellisen ja puleeratun Georgian Augusta National Golf Clubin, joka puolestaan tunnetaan ”sankarillisen” kenttäsuunnittelun malliesimerkkinä. Kukkotappelu näiden kahden välillä tulee epäilemättä yhä jatkumaan – ei sen vuoksi, että panelistit eivät osaisi päättää, vaan siksi että yhdysvaltalainen golfkenttäarkkitehtuuri ei suostu homogenoitumaan.
Viime vuoden U.S. Openin aikoihin listan viitosta, Pennsylvanian Oakmont Country Clubia, kiiteltiin lähes yhteen ääneen mittavista hakkuista. Noin 30 000 puun kaataminen viimeisten 20 vuoden aikana on palauttanut kentän kaukaisille ja alastomille juurilleen. Nyt keskustellaankin kiivaasti siitä, olisiko puiden hävittäminen paikallaan myös useilla muilla huippukentillä. Gil Hanse otti vastuun yli tuhannen puun kaatamisesta New Jerseyn Plainfield Country Clubilla (listan 77:s) tehdäkseen kunniaa Donald Rossin suunnittelemille griinialueille, jotka monet panelistit nostavat maailman parhaiden joukkoon. Osa arvioitsijoista kuitenkin paheksuu sitä, että Hanse on korvannut tyhjän tilan bunkkerirykelmillä ja karheikolla. Jotkut puhuvat selvistä parannuksista, jotkut kentän muuttumisesta pelloksi. Kaikilla muutostöillä oli joka tapauksessa jäsenistön tuki, samoin kuin Olympic Clubilla.
Hansen ja Fazion kädenjälki
Tom Fazion (vas.) Pine Valleylle tekemät uudistukset keräsivät panelistien kiitokset. Kenttäarkkitehdin keskustelukumppanina Fred Couples. Kuva: Getty Images
Hanse on tämän hetken kuumin nimi golfarkkitehturissa. Profiilia ovat nostaneet valinta Rion olympiakentän suunnittelijaksi, Boston Golf Club (82.) sekä uudistustyöt Los Angeles Country Clubilla (23.), Winged Foot Eastilla (62.) ja Quaker Ridgessä (76.). Hän on ollut uudistushankkeissaan pidättyväinen ja osoittanut kunnioittavansa alkuperäistä arkkitehtuuria. Kuten kommentaattorin rooli kahdessa viimeksi pelatussa U.S. Openissa on osoittanut, Hanse on harkitsevainen, miellyttävä ja rento. Hänen on ollut helppo vakuuttaa klubien jäsenet siitä, että kaatamalla puita, kasvattamalla griinien ja viheriöiden pinta-alaa ja tekemällä bunkkereista syvempiä kenttä saadaan herätettyä uudelleen henkiin.
Mutta aina hän ei ole onnistunut. Viime kesänä Hanse esitteli suunnitelmansa, jolla Robert Trent Jonesin ampiaisvyötäröiset väylät ja ja tiukat bunkkerit korvattaisiin Oakland Hillsin South Coursella (17.) Donald Rossin alkuperäistä visiota kunnioittavilla leveillä väylillä ja vähäpuisella ilmeellä. Ehdotus äänestettiin nurin.
Tälle keskustelulle – puiden puolesta vai niitä vastaan – ei näy loppua. Pine Valleyssä on äskettäin kaadettu puita viidenneltä ja yhdeksänneltä reiältä, jotta näkyvyyttä saataisiin lisää. Toisaalta on vain muutama vuosi siitä, kun Augusta Nationalissa istutettiin useita mäntyjä tekemään eräistä alastuloalueista haastavampia. Ironista on, että konsultoiva arkkitehti oli molemmissa tapauksissa 71-vuotiaana yhä aktiivinen Tom Fazio.
Panelistimme ovat kilvan kiitelleet Pine Valleyn viimevuotisia uudistuksia, mutta lehden mennessä painoon kenttä oli jälleen suljettu uudistustöiden vuoksi. Puita on kaadettu lisää ja näkyvyyttä etenkin griinien tuntumassa parannettu. Hienoista rei’istä on tullut vieläkin näyttävämpiä ja dramaattisempia. Esimerkillisyys vaatii jatkuvaa ponnistelua.
Kun Pohjois-Carolinan Eagle Point Golf Club (100.) isännöi toukokuussa PGA Tourin Wells Fargo Championshipin, katsojat ihastelevat suurenmoista mäntyjen reunustamaa topografiaa. Harva tietää, että alue oli alun perin mitäänsanomattoman tasainen ja että Fazio tiimeineen loi pinnanmuodot ja istutti täysikasvuisia puita synnyttämään vaikutelman metsästä. Fazio on ”luonut maisemia” jo 1990-alusta lähtien, alkaen Las Vegasin liepeillä sijaitsevasta Shadow Creekistä (26.). Monet hänen raskaan manipuloinnin tuloksena syntyneistä kentistään on valittu Yhdysvaltain 100 parhaan joukkoon, esimerkiksi Kansasin Flint Hills National (97.), Kalifornian La Quintan The Quarry (83.) ja Minnesotan Spring Hill Golf Club (69.), yksi listan neljästä tulokkaasta. Tuollaiset kentät maksavat huikeita summia, mutta Fazion asiakkailla on sellaiseen varaa. Sitä paitsi kenen mieleen tulisi edes kysyä, mikä on ollut Mount Rushmoren kallioseinämän presidentinkasvojen hinta?
Kysymys karheikosta
Tiheäpuustoinen Sahalee Country Club on yksi listan tulokaskentistä. Kuva: Getty Images
Toista kiistaa käydään karheikosta. Pitäisikö sen olla syvää, ”sopivaa” vai kokonaan poissa? Bill Cooren ja BenCrenshaw’n suunnittelutiimi nosti aiheen vuonna 2010 päivänvaloon Pinehurst Nro 2:n (30.) kunnostushankkeen yhteydessä. Bermudaheinäinen karheikko poistettiin kauttaaltaan ja korvattiin alta paljastuneella hiekalla sekä heinämättäillä. Panelistien mielipiteet menevät ristiin. Jotkut rakastavat hiekkaisia ”waste”-alueita, toiset pitävät niitä liian rankaisevina hiekkaa kammoksuvien harrastajien näkökulmasta ja osa on sitä mieltä, että rikkaruohojen valtaamat ”luonnontilaiset” alueet ovat rumia. Coore ja Crenshaw ovat sittemmin jatkaneet samalla linjalla Floridan Seminole Golf Clubilla (13.) ja New Yorkin Long Islandin Maidstone Golf Clubilla (72.).
Sattumoisin Hanse on iskemässä kyntensä Pinehurst Nro 4:ään ja aikoo korvata sadat Fazion suunnittelemat pot-bunkkerit Nro 2:lta tutuilla hiekkaisilla ja siloittelemattomilla alueilla.
Vuoden 2017 listan tulokkaat puhuvat omaa kieltään suunnittelun monimuotoisuudesta. Edellä mainitun Spring Hillin lisäksi joukossa on Donald Rossin varhaistöihin lukeutuva eriskummallinen Essex Country Club (91.), puuustoltaan Yhdysvaltain kenties tihein kenttä Sahalee Country Club (98.) ja Nicklausin Mayacama (99.), jonka väylät kulkevat tammien reunustamilla rinteillä ja kapeita kivisiä kanjoneita pitkin.
Tulokkaita on vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin vuonna 1985 aloitetun rankingin aikana. Ero on melkoinen sijoihin 100−200, joilta löytyy 20 uutta tulijaa (joukossa neljä sadan parhaan joukosta pudonnutta). Joka viidennen kentän vaihtuminen on terve osoitus siitä myllerryksestä ja kilpailusta, jota kandidaattien kesken käydään. Yhdysvaltain 100 parhaan kentän listalle nousemiseen vaaditaan menestyksellistä kamppailua muiden haastajien rinnalla.
Teksti: Ron Whitten
Näin arviointi tehdään
Panelistimme pelaavat kentät ja käyttävät arvioinnissaan seitsemää kriteeriä:
Pelilliset arvot
Kuinka vaihtelevasti kenttä palkitsee onnistuneen riskinoton, testaa pelaajan kyvyt eri etäisyyksiltä ja asettaa vaatimuksia tarkkuudelle ja mielikuvitukselle?
Vaativuus
Kuinka vaikea, ja samalla reilu, kenttä on scratch-pelaajalle takatiiltä?
Suunnittelun moni-ilmeisyys
Kuinka paljon kentällä on erilaisia ja pituudeltaan toisistaan poikkeavia reikiä? Kuinka paljon on vaihtelua esteiden laadussa ja niiden sijoittelussa? Kuinka paljon griinialueet eroavat toisistaan?
Mieleenpainuvuus
Kuinka hyvin suunnittelu on onnistunut tekemään rei’istä yksilöllisiä ja kokonaisuudesta silti yhtenäisen?
Estetiikka
Kuinka paljon kentän maisemalliset arvot tuovat lisäarvoa kierroksen miellyttävyyteen?
Kentän kunto
Kuinka kovia, nopeita ja rullaavia väylät olivat pelipäivänä? Kuinka kovia ja silti vastaanottavaisia griinit? Kuinka virheettömästi pallo vieri viheriöillä?
Tunnelma
Kuinka hyvin yleistunnelma ja ilmapiiri kentällä heijastelevat ja kannattelevat pelin parhaita perinteitä?
* Kentän kokonaispisteet saadaan laskemalla yhteen arvioiden keskiarvot eri kategorioille ja painottamalla ”pelilliset arvot” kahdella. Kentän on saatava vähintään 45 arvioita viimeisten kahdeksan vuoden ajalta tullakseen hyväksytyksi mukaan rankingiin.