13.–20.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][4]
KilpailuaSuomalaista
Opetus

Tavallisimmat golfvammat

Golfin harrastajien määrä on jatkuvasti lisääntymässä ja ilahduttavasti myös vanhemmat ikäluokat ovat innostumassa lajiin. Kasvavan innostuksen myötä lajiin liittyvät tapaturmat ja kroonisemmat kiputilat ovat myös yleistymässä. LIKES tutkimuskeskuksen ylilääkäri ja Mehiläisen liikuntaklinikan vastaava lääkäri Harri Selänne kertoo yleisimmistä golfvammoista ja niiden aiheuttajista.

10112914584432

Juli Inkster saa hoitoapua kantapään rakkoon kesken kilpailun.

Suurin osa golfvammoista on lieviä, mutta kuitenkin myös vakavia, jopa kuolemaan johtavia vammoja liittyy golfiin – onneksi nämä ovat harvinaisia. Eräässä laajassa, noin 14,5 tuhatta urheilijaa käsittelevässä selvityksessä tutkittiin vammojen esiintymistä useassa eri lajissa Thaimaassa pidetyssä urheilukilpailussa vuonna 2008. Eniten vammoja sattui käsipallossa, rugbyssä ja koripallossa, mutta esimerkiksi sellaisissa lajeissa kuin ampumaurheilu, tennis, tanssi tai golf ei tässä tutkimuksessa vammoja tullut lainkaan (1.).

Golflyöntiin ei liity rajuja, voimakkaita ponnistuksia, mutta tämä saattaa aiheuttaa rasitusvammoja johtuen toistojen suuresta määrästä. Golfkentällä liikkumiseen liittyy puolestaan suurempi riski saada äkillisiä vammoja kuten erilaisia venähdyksiä tai revähdyksiä. Laajemmissa otantatutkimuksissa tavallisimmat vamma-alueet poikkeavat melko vähän toisistaan. Yleisimmin vammoja ja kiputiloja on todettu yläraajojen ja selän alueella. Nämä käsittävät yhteensä n. 75 prosenttia kaikista golfiin liittyvistä vammoista. Seuraavaksi yleisimpiä ovat vammat alaraajassa (n. 20 %) ja loput pään, kaularangan ja rintakehän alueella (2,3,4,5,6).

Golfin valmennuksessa päähuomio kiinnitetään lajitekniikkaan, oheisharjoitteluun ja sääntöjen tuntemukseen. Golfsäännöissä käsitellään pelisääntöjä, kentän kunnossapitoon liittyviä asioita ja etikettiä. Pelaajan ja pelitovereiden turvallisuus ja vammautumisen ehkäisy on eräs golfetiketin pääpainopisteitä. Etenkin juniorivalmennuksessa tähän pyritään kiinnittämään erityistä huomiota.

Suuri osa vakavista, akuuteista golfvammoista johtuu joko golfpallon osumasta tai golf mailan aiheuttamasta iskusta. Näyttäisi siltä, että golf mailan iskulle ovat alttiimpia juniori-ikäiset lajin harrastajat tai jopa lapset, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista opetusta golfissa. Monet näistä tapaturmista sattuvatkin harjoituskentällä tai kokonaan golfkentän ulkopuolella. Pallon osuma vammauttaa tavallisimmin aikuisia golfin harrastajia, miehillä vammoja on kaksi kertaa naisia tavallisemmin. Oma lukunsa on golfin aiheuttamat pään alueen vammat lapsilla. Näiden potilaiden ikä on keskimäärin 10 vuotta. Osa vammoista on hengenvaarallisia, ja lähes kaikki vammat ovat sattuneet varsinaisen kentän ulkopuolella (7,8,9,10).

Golfsvingin biomekaniikka ja vammojen syntymekanismi

Valtaosa lievemmistä golfvammoista syntyy svingin aikana, palloa lyötäessä. Vähäisempi määrä traumoja liittyy kentällä liikkumiseen tai pelivälineiden kantamiseen. Mailan pään nopeus palloon osumahetkellä on n. 160 km/h ja tämä tapahtuma kestää vain 0,2 sekuntia (11).

Vammojen syntymekanismia ajatellen golfsvingi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Lyönnin ensimmäinen vaihe koostuu mailan ylösviennistä (backswing), toisessa vaiheessa tapahtuu alaspäin suuntautuva kiihtyvä lyönti palloon (downswing) sekä osumahetki (impackt) ja kolmannessa vaiheessa eteenpäin suuntautuva saatto (foreswing).

Alkuasennon jälkeen maila viedään hartioiden yläpuolelle jolloin tapahtuu hartioiden, lonkkien, polvien ja selkärangan rotaatio samalla kun pää pysyy paikallaan. Vaurioherkkiä alueita ovat ranteet, kyynärpäät ja lanneranka. Toisen vaiheen alussa oikea ranne on ääriojennuksessa, vasen peukalo taipuu rajusti ulospäin ja oikea kyynärhermo sekä kyynärvarren ja kyynärpään ojentajalihakset ovat ylivenyttyneitä. Vasen lonkka on kiertyneenä. Osumahetkellä sekä vasen ranne että maila ovat jäykkänä ja kompressio kohdistuu oikeaan ranteeseen. Oikea polvi pyrkii vääntymään sisäänpäin ja vasemman kyynärpään ojentajat supistuvat.

Näistä liikkeistä aiheutuvia vammoja ovat ranteiden ja kyynärpään jänteiden ja jänteiden kiinnitysalueiden tulehdukset, polven sivusiteiden venytysvammat, värttinäluun alapään (hamatumin) murtumat ja pinnetilat rannetunnelissa. Kolmannessa vaiheessa tapahtuu voimakas vartalon kierto, jolloin vatsan ja selän alueen kiertäjälihakset toimivat kolme-viisinkertaisella voimalla ensimmäisen vaiheen taakse vientiin verrattuna. Vartalon kiertovoima lienee tärkein yksittäinen tekijä, joka antaa golfpallolle vauhdin ja määrää lyönnin pituuden. Yläraajat saavat aikaan lopullisen kiihtyvän liikkeen mailan päähän pääasiassa ylälapa- ja rintalihasten ansiosta.

Lopullinen isku tapahtuu ranteiden ja yläraajojen ruoskamaisen liikkeen seurauksena antaen golfpallolle sen lopullisen vauhdin. Tämän vaiheen aiheuttama vammautumisriski on suurin vartalon kiertäjälihasten, kyynärpäiden ja ranteiden alueella. Näiden kudosten elastisuus on tärkeä vamma-alttiutta vähentävä tekijä. (3,11).

Rasitusvammat yläraajassa

Naisilla ja paremman tasoituksen omaavilla pelaajilla on muita suurempi riski saada yläraajavammoja golfissa (11). Valtaosa näistä on ranteen alueen vammoja, tavallisimmin ojentajien ja koukistajien ylikuormituksesta aiheutuvia jännetulehduksia, (12). Golfsvingin aikana ranteet joutuvat alttiiksi voimakkaalle koukistus-ojennus -liikkeelle. Osumahetkellä vasen ranne toimii kuin katapultti, johon oikea ranne törmää, koukistuen ja ojentuen. Golfkierroksen aikana tämä toistuu kymmeniä, jopa yli 100 kertaa. Sen seurauksena kuormittuvat ja helposti ärtyvät ranteessa etenkin useat eri jännealueet, kuten peukalon ojentajajänne (de Qervain syndrooma) jännealueet (13-15).

Murtumat rannealueella ovat harvinaisia ja kierroksen oheistapahtumat aiheuttavatkin enemmän murtumia kuin itse golfpeliin liittyvät tapaturmat (13). Poikkeuksena on mainittava golfille tyypillinen, mutta muutoin melko harvinainen hakaluun hakamaisen ulokkeen (hamulus hamatum) murtuma, josta on useita raportteja kirjallisuudessa (14,16-21). Tämän vamman osuus rannemurtumista on ainoastaan 2 prosenttia, mutta golfissa sattuneita näistä on joka kolmas. Tässä tapaturmassa voima golfsvingissä siirtyy mailan pään kautta hamatumiin. Tällainen tapaturma voi syntyä jos osuma on liian kaukana pallon takana tai lyönti tapahtuu poikkeuksellisen kovalta alustalta.

Ennaltaehkäisevänä tekijänä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota oikeisiin mailapituuksiin ja oikeaan mailaotteeseen (grip), jotta mailanpää ei osumahetkellä nojaisi peukalon tyveen vaan ulottuisi tämän yli. Teissier työtovereineen raportoivat 2 tapausta, joissa hakaluun haan (hamulus hamatumin) murtumaan liittyy lisäksi pikkusormen koukistajajänteen repeämä (22). Turkulainen työryhmä puolestaan raportoi ylikuormituksesta aiheutuneen värttinäluun rasitusmurtuman harrastelijagolfarilla (23).

Olkapää on toiseksi tavallisin golfissa vammautuva yläraajan alue (2,3,4,5,6). Eniten kuormitusta tulee olkapäätason yläpuolisissa liikkeissä ja svingissä edellä kulkeva yläraaja vammautuu herkemmin. Valtaosa olkapään vammoista on ylirasitusvammoja. Ne ovat seurausta sadoista, jopa tuhansista olkapäätä kuormittavista toistuvista liikkeistä. Tavallisimmin ärtyvät olkapään jännealueet, kuten kiertäjäkalvosimessa ylälapalihaksen jänne. Toistuvat liikesuoritukset ja olkapääalueen lihasepätasapaino aiheuttavat ahtautta olkalisäkkeen (acromionin) alle. Toistuva kuormitus voi aiheuttaa myös olkanivelen löystymistä, nivelrikkoa ja jopa kiertäjäkalvosimen repeämiä, jotka saattavat vaatia operatiivista hoitoa ( 24)

Selkä

Kolmas osa golfiin liittyvistä vammoista on selän alueella (2,3,4,5,6,24,25). Nämä vaivat ovat ymmärrettävästi yleisempiä pelaajilla, joilla on ylipainoa, mutta myös nuoret, aktiivisesti golfia harrastavat pelaajat ovat muita alttiimpia selkävaivoille (11). Näiden ryhmien selkävaivat johtuvat erilaisista taustatekijöistä. Selän kuormituskestävyyttä parhaiten ylläpitävä tekijä on hyvä ns. syvien selkä- ja vatsalihasten hallinta. Poikittainen vatsalihas ja multifidus ovat näitä lihaksia, ja muista keskivartalon lihaksista poiketen kiinnittyvät selkärankaan joko suoraan (multifidus) tai kehoa kiertävän lihasjännekalvon avulla (poikittainen vatsalihas). Selän kestokyky on lujilla golfsvingin kiertävässä liikkeessä ja esimerkiksi välilevyn kuormituskestävyys on kiertoliikkeessä ainoastaan murto-osa sen kestävyydestä liikesuunnan ollessa suoraan eteen- taaksepäin. Nykyaikainen golfsvingin loppuasento on myös omiaan lisäämään selän vammoja ja rasitusvaivoja. Loppuasennossa suositaan nimittäin voimakasta selän taakse taivutusta ja se muistuttaakin selän osalta lähinnä isoa C-kirjainta. (25).

Pään alue

Golf on tavallisin syy urheiluun liittyvissä pään alueen vammoissa lapsilla. Smith työtovereineen kartoitti pään alueen vammat 232 lapsella, joista 139 oli poikia ja 93 tyttöä (7). Tavallisin syy oli kaatuminen (113 lasta), toiseksi tavallisin syy liikenneonnettomuus (84 lasta) ja lopuilla lapsilla urheiluvamma (27 lasta). Huomionarvoista on, että näistä päähän sattuneista urheiluvammoista n. 40 % sattui golfissa ja näistä puolestaan valtaosa joko varsinaisen golfkentän ulkopuolella, harjoittelualueella tai kokonaan muualla. Usein lapset olivat saaneet kokeiltavakseen jonkun vanhempiensa mailoista ja vamma aiheutui huolimattomasta lyönnistä, ennen kaikkea taakse viennin yhteydessä kun mailanpää kolahti leikkitoverin kalloon.

Golfpallon osuminen päähän on jonkin verran harvinaisempaa, mutta myös tällaisia tapaturmia on esiintynyt. McCarrollin ja Gioe:n tekemän haastattelututkimuksen mukaan lähes puolet vastaajista oli ainakin kerran saanut osuman golfpallosta ja näistä osumista neljäsosa oli kaulan tai pään alueella (12). Samassa tutkimuksessa todettiin, että miehet olivat yli kaksi kertaa alttiimpia saamaan osuman golfpallosta kuin naiset. Queenslandin sairaalassa tehtiin seurantatutkimus kuuden ja puolen vuoden ajan golfvammojen takia ensiapuklinikalle tulleista potilaista. Pääasiallinen vammamekanismi oli se että pelaajaan osui toisen pelaajan maila (37 %) tai golfpallo (28 %). Aikuisilla pelaajilla tavallisin golfin aiheuttama pään alueen vamma ensiapupoliklinikalle tulon syynä oli osuma golfpallosta, kun taas lapsilla ja kasvuikäisillä tavallisin syy oli isku golfmailasta (23).

Golfin aiheuttamia muita vammoja

Golfsvingin liikelaajuuteen ja mailanpään kiihtyvyyteen liittyvät suuret voimat saattavat aiheuttaa laajoja keskivartalon pehmytkudosvaurioita ja jopa luunmurtumia, joita on kuvattu sekä raajojen, kylkiluiden, rintalastan että selkärangan alueella (27-32). Harvinaisempia vammoja on raportoitu silmissä ja onpa kuvattu joitakin kuolemaankin johtaneita golftapaturmia. (33-35). Golfautolla liikkumiseen liittyy myös tapaturmariski ja tavallisimmin vammautuu kuljettajan vieressä oleva matkustaja pudotessaan liikkuvasta ajoneuvosta (36-37). Onneksi nämä muut vammat ovat hyvin harvinaisia ja vakavien vammojen osuus golfin aiheuttamista tapaturmista on hyvin vähäinen verrattaessa esimerkiksi palloilu- tai kamppailulajeihin.

Vammojen ennaltaehkäisy

Merkittävä osa golf-vammoista voitaisiin ehkäistä noudattamalla hyvää etikettiä ja varovaisuutta golfkentällä. ”Fore” (varokaa) huuto saisi kuulua mieluummin liiankin herkästi kuin liian varovaisesti. Lapsia ei saisi päästää harjoittelemaan golfmailojen kanssa ilman valvontaa. Hyvä lihashuolto, venyttelyt ja hieronta parantavat kudosten toipumista rasituksen jälkeen ja ehkäisevät vammautumista. Ylirasitusvammat voivat johtua esimerkiksi siitä, että viikoittaisia golfkierroksia on liikaa, harjoitusalueella (range) harjoitellaan liian paljon, tai ennen varsinaista lyöntiä suoritetaan liikaa harjoitussvingiä. Eräs syy vammautumiseen on huono lyöntitekniikka, ja on varsin tavallista että aloitteleva golfari kipeyttää nopeasti keskivartalon lihaksistoa kun suuri osa lyönneistä tehdään väärällä tekniikalla liikaa voimaa tai toistoja käyttäen.

Golf on turvallinen liikunta- ja urheilumuoto kaiken ikäisille kunhan muistetaan kehon kuormittamisen rajallisuus, huolehditaan siitä että lyöntitekniikka on oikea, noudatetaan hyvää golfetikettiä ja riittävää varovaisuutta golfkentällä.

Luvut tekstissä viittaavat lähdekirjallisuuteen. Lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta.

Harri Selänne,

LKT ylilääkäri, LIKES tutkimuskeskus

Vastaava lääkäri, Mehiläisen liikuntaklinikka, Jyväskylä

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje