Voiko puolessatoista tunnissa oppia puttaamaan, jos opettajana häärii maailmanluokan ammattilainen? Tai voiko opetussession aikana edes saada omaan tekemiseen niin paljon vinkkejä, että jatkossa tietää varmuudella harjoittelevansa oikeita asioita?
Kysymyksiin saa parhaiten vastauksen osallistumalla puttiklinikkaan tai erityisesti puttaamiseen keskittyvälle opetustunnille.
Espoon Season Golfissa puttaamisen saloihin on suomalaisia perehdyttänyt marraskuussa ja tammikuussa englantilainen Glenn Billington. Nykyään Espanjan Murciassa asuva Billington keskittyy opetuksessaan vain ja ainoastaan puttiin.
”Olen luonnostani hyvä puttaaja ja myös kehitin puttaamista järjestelmällisesti, sillä halusin mieluummin olla jossain hyvä kuin kaikessa keskinkertainen”, Billington sanoo.
Billington opettaa puttaamista ympäri maailmaa. Hän työskentelee monen ammattilaisen kanssa ja Suomessa Billington tekee yhteistyötä Nordcenterissä toimivan Junior Performance Academyn kanssa.
Suomen suurimmassa sisäharjoitteluhallissa Season Golfissa Billington saatetaan nähdä jatkossakin, mutta yhteistyön jatkamisessa ei vielä olla edetty alustavia keskusteluja pidemmälle.
Miksi puttaamista ei harjoitella tarpeeksi?
Vanha usein toisteltu kaava on, että puttaamista pitää harjoitella jokaisella harjoituskerralla yhtä paljon kuin muuta peliä yhteensä. Eli puolituntisen ”range session” jälkeen puttiviheriöllä olisi syytä viihtyä vähintään se sama puolituntinen.
Voi olla, että jää monelta haaveksi. Puttaamisella on kuitenkin golfissa tuloksen kannalta niin suuri merkitys, että sen harjoittelemiseen kannattaa paneutua tosissaan. Esimerkiksi outtiin lyöty avaus maksaa kaksi lyöntiä, mutta huonolla puttipelillä kierroksen aikana ylimääräisiä lyöntejä kertyy herkästi puoli tusinaa.
Tätä taustaa vastaan on yllättävää, että moni harrastaja on valmis marssimaan pron pakeille ammentamaan oppia lyömiseensä, mutta yllättävän harva on koskaan käynyt puttiopetuksessa.
Billingtonin mielestä pohjoismaissa voi ja kannattaa harjoitella puttaamista ja lähipeliä paljon, sillä talvella hallissa on hyvä näitä treenata.
Perusasiat haltuun
Billington hyödyntää opetuksessaan modernia tekniikkaa. Kuvassa toimittajan suoritus analysoituna.
Glenn Billington painottaa opetuksessaan muutaman perusasian merkitystä onnistuneen suorituksen takuuna. Siksi niihin myös kiinnitetään eniten huomiota. Billingtonin lähestymistapa puttaamiseen on yllättävä, hänen mielestään putti on vähintään yhtä fyysinen suoritus kuin vaikkapa draivi.
Miksi? Koska putissa asteen heitto lavan asennossa merkitsee yhtä lyöntiä – draivissa ehkä vain raffin puolelle livahtanutta avausta.
Siksi kropan on toimittava putissa tasapainoisesti ja luotava perusta toistettavalle puttiliikkeelle, joka lähtee pienestä hartioiden käännöstä. Valtaosalla harrastajista homma ei kuitenkaan toimi näin.
Yleisemmät virheet ovat grippi sekä puttiasento, ja kun ne eivät ole kohdallaan, ei lopputuloskaan voi olla kovin hyvä eikä ainakaan toistettava. Gripin ja puttiasennon, jotka ovat yksilöllisiä joskin tietyt perusasiat koskevat kaikkia, lisäksi Billington painottaa oikeanlaisen putterin roolia.
Putterin kohdalla tilanne on nimittäin saman kuin harjoittelunkin – mailafittauksesta moni on valmis maksamaan, mutta tuloksen kannalta kaikkein tärkeimmän mailan kohdalla luotetaan enemmän omaan silmään kuin ammattilaisen analyysiin.
Putterin pitää tietysti miellyttää silmää niin paljon, että siihen on täysi luotto, mutta vähintään yhtä tärkeää on kulmaraudan sopivuus omaan puttiliikkeeseen, mailan varren pituus ja tietyin varauksin jopa gripin paksuus.
Mitä puolessatoista tunnissa sitten voi oppia?
No voiko puolessatoista tunnissa sitten oppia puttaamaan tai voiko opetussession aikana saada omasta tekemisestä niin paljon vinkkejä, että jatkossa tietää varmuudella harjoittelevansa oikeita asioita?
Tutustumiskäynnin jälkeen vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ei ja toiseen kyllä.
Puttaamaan opitaan harjoittelemalla, mutta ammattilaisen apu on tervetullutta, sillä hän tunnistaa lyhyessä ajassa virheet ja osaa ohjata tekemistä oikeaan suuntaan. Puttaamisessakin muuttuvia palasia on lukemattomia eikä niitä kaikkia voi tai kannata harjoitella samanaikaisesti.
Itse sain pyyhkeitä vasemman käden gripistä, erityisesti pikkurillin ja nimettömän liian kevyestä puristuksesta sekä takapainoisesta puttiasennosta. Kyse oli siis perusasioista. Muutaman vinkin avulla ymmärsin opetustuokion aikana, miksi puttiliikkeeni on muutoksien ansiosta toistettavampi ja lähtökohtaisesti virheettömämpi, mutta muutosten sisään ajaminen ei tapahdu hetkessä.
Glenn Billington hyödyntää opetuksessaan videokuvaa, jonka avulla hän voi osoittaa oppilaalle havainnollisesti niin huonon kuin hyvänkin suorituksen. Omaa tekemistä kannattaa tunnin jälkeen aina silloin tällöin kuvata ja verrat ns. mallisuoritukseen. Videosta voi myös katsoa vinkkiä sille, mihin suuntaan Billington haluaa suoritusta viedä.
Varsinainen oppiminen siis tapahtuu harjoittelemalla. Ja kun opettaja osaa asiansa, jo lyhyen opetustuokion jälkeen oppilaalla on tietä ja ymmärtämys siitä, mitä pitäisi harjoitella.
Sami Sarpakunnas
Lähes yhtä isot tissit ku Colin Montgomerilla 🙂
Tarvitaanko tuohon nyt joku Ameriikanihme. Onhan se hienompaa kun joku ulkomaanihme sanoo jotain josta ei ihan oikein ymmärrä kaikkea mitä se sanoo .- tuntuu viisaammalle , verrattuna että kotimainen ope sanoo saman asian (joskus jopa ymmärrettävästi). Puolessa tunnissa WGTF/USGTF ope opettaa hyvinkin puttaamisen oikeat asiat – helpostikin. Greeninlukutaito sensijaan on asia erikseen !!