Hukki-kierteestä kärsivän pelaajan ydinongelma löytyy yleisimmin muutaman tärkeän perusasian joukosta.
Slaissi on koko golfia harrastavan maailman yleisin peliin liittyvä ”epidemia”, joka nakertaa tarkkuutta, pituutta ja samalla koko tulosta armottomalla tavalla. Mutta ei hukistakaan – paitsi kontrolloituna – suurta iloa ole.
Jos osaa lyödä slaissia ja hukkia, pitäisi pystyä lyömään myös suoraan. Toki edellytys tälle on svingin eri muuttujien ja niiden seurausten tuntemus sekä lyöntitekniikan moitteeton hallinta. Vinoon menevät lyönnit tulevat kuitenkin tyypillisesti ”kutsumattomina”, ja näissä tapauksissa monella pelaajalla on usein puutteelliset tiedot virheisiin johtaneista tekijöistä.
Suunnan tarkistus
Hukkia lyövän pelaajan tulisi ensiksi tarkistaa suuntaus, jonka uskotaan useimmiten olevan kohdallaan ilman tarkistustakin. Suuntaus on kaikesta huolimatta osatekijä, josta paljastuu usein erilaisten virheiden kasvualusta. Suljettu lyöntiasento saattaa jo sellaisenaan johtaa tuntuvaan hukkiin.
Lyöntipinnan urat kohtisuoraan ylöspäin
Lavan asento on oma lukunsa. Se on helpointa tarkistaa ottamalla ensin normaali lyöntiasento ja nostamalla sitten maila vyötärön korkeudelle. Hukista kärsivän pelaajan lavan lyöntipinta osoittaa tyypillisesti tässä kohtaa enemmän tai vähemmän kohti maan pintaa. Optimaalisessa asennossa lavan lyöntipinnan urien tulisi osoittaa kohtisuoraan ylöspäin.
Kun pelaaja asettuu lyöntiasentoon ja vilkaisee päätään kääntämättä käsiotettaan, merkitsee vasemman kämmenselän 3–4 rystysen (oikealta lyövä pelaaja) ja oikean kämmenselän yhden rystysen näkyvyys tavallisesti liian vahvaa ja samalla hukkia suosivaa otetta.
Vahva ote muutettava maltillisesti
Otetta muuttaessa pitää edetä kuitenkin maltillisesti. Aluksi kannattaa tyytyä oikean käden asennon ”heikentämiseen” kääntämällä esille 1,5 rystysen näkyvyys, ja hakea sitten tuntumaa puolikkailla lyönneillä. Mikäli lyönnissä on edelleen hukkia, voidaan vasemman kämmenselän asentoa kääntää vähitellen kahden rystysen näkyvyyteen.
Vartalon kierto keskeisessä roolissa
Yleisiin hukin aiheuttajiin liittyy myös käsien liian aikainen vapauttaminen (release) osuman yhteydessä. Tämä johtuu tyypillisimmin siitä, että pelaaja keskeyttää vartalonsa kiertymisen kohteen suuntaan. Tässä yhteydessä on syytä varmistaa, että vasen jalkaterä on hieman käännetty vasemmalle, jolloin se antaa paremmin tietä vartalon kiertymiselle.
Kenties kaikkien tavanomaisin ”svingipohjainen” hukin aiheuttaja on passiivinen alavartalo. Se estää helposti painon siirtymisen downsvingissä, jolloin kädet ottavat ylivallan, ja aiheuttavat varsin voimakkaan quick-hukin (pallo kaartuu usein matalassa lentokaaressa nopeasti vasemmalle).
Suljetun lavan drilli
Yksi tapa oppia ymmärtämään hukin taustoja on asettaa maahan kaksi suuntaustikkua tai mailaa, toinen osoittamaan lyöntisuuntaa ja toinen lavan suuntaa. Seuraavaksi otetaan normaali lyöntiasento, mutta suljetaan jonkun verran mailan lapa (osoittaa vasemmalle). Pyritään lyömään tästä asennosta normaali svingi, mutta tavoitellen suoraa lentorataa.
Mikäli pelaaja sortuu vanhoihin ongelmiinsa, pallo ajautuu reilusti vasemmalle, mutta nyt ajatuksen pitäisi pyrkiä automaattisesti etsimään parempi liikerata. Ainoa keino lyödä suuntatikun mukaisesti suoraan, on kiertää vartalo kunnolla läpi pallon ja osumahetken, samalla kun paino siirtyy kohteen puolelle. Tässä on kohtaa on myös muistettava hillitä käsien liian aikaista release-liikettä.