Pallon draivaaminen täysillä, oli ennen jotain, mitä tour-pelaajat tekivät vain kerran tai pari kierroksessa. ”Tapposvingillä”, jolla sai 20 lisämetriä, menetti myös jonkun verran tarkkuudesta, joten pelaajat valitsivat tarkoin paikat, joissa sitä saattoi käyttää. Asia on muuttunut.
Kehittyneiden välineiden ansiosta pelaajat voivat svingata täysillä ja silti pitää pallonsa pelissä. Minulla on kuusi avaintekijää, jotka auttavat sinua lyömään ”tapposvingillä”, ilman merkittäviä muutoksia. Itse asiassa, ainoa asia joka muuttuu, on se, että sinulta kestää vain pidempi aika kävellä pallolle.
Lapa ilmaan.
Lapa ilmaan.
Lapa ilmaan
Pitämällä lavan irti maasta alkuasennossa, koko vartalosi pysyy aktiivisena ja valmiina svingiin. Minä nimitän tätä ”lukittu ja ladattu” –tilaksi. Jos lasket mailan maahan, se voi aiheuttaa jännitystä vartaloosi ja taaksevienti lähtee helposti liikkeelle pelkästään käsillä. Ilmasta lähteminen pitää vartalon jännitetason tasaisena ja auttaa sinua aloittamaan svingin hyvällä rytmillä.
Puhdas osuma
Puhdas osuma
Puhdas osuma
Svingin aikana minulla ei ole juurikaan ajatuksia päässä, vaan mielikuva puhtaasta osumasta draiverini sweetspottiin. Puhdas osuma on tärkeämpi tekijä lyöntipituuden maksimoimisessa kuin pelkkä svinginopeus. Toki nykyajan draiverit ovat anteeksiantavia, mutta niistä saa silti parhaan irti, kun löytää lavan keskikohdan. Kun pelaat ja harjoittelet, keskity lyömään palloa puhtaasti.
Anna kantapään nousta.
Anna kantapään nousta.
Anna kantapään nousta
Älä seuraa tourien trendiä, jossa kantapään pitää pysyä maassa kuin liimattuna. Vastustus voi aiheuttaa vammoja ja itse asiassa viedä osan lyöntipituudesta. Anna siis kantapään nousta. Näin pääset tekemään isomman kierron pallon taakse.
Pussaa olkapäätä.
Pussaa olkapäätä.
Pussaa olkapäätä
Jos kääntäisin olkapääni leuan alle, niin kuin jotkut opettajat neuvovat, minun svingini olisi liian pysty. Niinpä minun svingiajatukseni onkin ”pussaa olkapäätä”. Minulla onkin toistuvasti rohtuneet huulet, koska ne hankaavat puseroon, mutta se on sen arvoista. Se takaa täyden kierron ja kunnon mailanpäännopeuden lyöntiin.
Unohda tasapaino.
Unohda tasapaino.
Unohda tasapaino
Loppuasentoni on usein jotain ihan muuta kuin oppikirjasta. Nojaan taaksepäin takajalan varassa, mikä on epätavallista, mutta todistaa, että pyrin pysymään pallon takana saadakseni sen nousemaan mahdollisimman korkealle. Koska lyön paljon erilaisia lyöntejä – kunnon fadeja, korkeita palloja matalia hookkeja – teen myös jotain epätavallisia loppuasentoja. Kunhan osun palloon puhtaasti, olen OK näiden omituisten loppuasentojeni kanssa.
Pidä lapa suorassa.
Pidä lapa suorassa.
Pidä lapa suorassa
Tämän kauden aikana olen lyönyt tiiltä vain yhden drawn. Fade on tarkempi ja lentää melkein yhtä kauas. Avain kunnon fadeen on se, ettet anna lavan kiertyä kiinni osumassa. Yritä pitää lapa suoraan kohteeseen päin sen jälkeen, kun pallo on lähtenyt matkaan.
Bubba Watson Numerot: 32 vuotta, 190 cm, 82 kg Draiveri: Ping G20 (kuvassa G15), 7,5-asteinen Pallo: Titleist Pro V1X Draivipituus: 288 m (toinen PGA Tourilla) Pisin draivi: 380 m Draivitarkkus (väyläosumat): 57,8% (sija 143 PGA Tourilla). Watson on edustanut USA:ta Ryder Cupissa 2010 ja Presidents Cupissa 2011. Mastersin voitollaan hän nousi maailmanlistalla neljänneksi.
Taas näitä GDn huimia neuvoja pelaavilta proilta, jotka toimivat heillä, mutta kun korkea händikappinen (10 ) pelaaja lukee näitä kun raamattua, niin metsässä ollaan ja pahasti. Lapa ilmaan, etuolkapää kääntämään päätä yläasennossa, ei tasapainoa eikä minkäänlaista loppuasentoa… Onnea matkaan! lol
hyvä tavaton, ei kannata ottaa näitä kauhaen vakavasti. Tässähän vain yksi pelaaja esittelee omia tapojaan ja tyylejään. Jos on edes vähän tervettä maalaisjärkeä, niin osaa suodattaa. Katsos harva osaa kävellä vetten päällä.
Hehe, artikkelien kuvien perusteella saattaa ihan jo yläkerran (hartia,lavat,rintaranka) liikkuvuus asettaa rajoitteita pallomahaisille klubituuppareille. Mr. Watsonin loppuasento on varmaan se helpoin omaksuttava. 😀
Eiköhän tuo koko juttu pidä ottaa ihan kieli poskella.. Vähän samalla tavalla kuin aikoinaan tuli koitettua lyödä palloa Happy Gilmore-tyylilläkin. Voihan noita Bubban juttuja joskus kokeilla. Minulla ja Bubballa näköjään jotain yhteistäkin. En minäkään ole koskaan ottanut yhtään pro:n tuntia., mutta siksi tasoitukseni onkin 9 🙂
Joku vuosi sitten Bubba totesi yhdessä haastattelussa jota kuinkin niin, että hän ei osaa lyödä draiverilla muuta kuin slicea, mutta kun pallo lentää silläkin yli 300m niin eipä hän jaksa muita lyöntejä harjoitella. Näiden juttujen perusteella veikkaisin, että Bubballa on sukujuuret jossain päin Pohjois-Savoa 🙂 Mut hauskan oloinen persoona ja tuo ehdottomasti lisää mielenkiintoa kisojen seuraamiseen!
Bubban svingi = täystyrmäys himo-pro hiojille. pelannu jo monta vuotta huipulla eikä tunnu hermoja rassaavan golfin peluusta. Ehkäpä lähtee peli-ilo ja tilanteiden nollaaminen miehen omienkin sanojen mukaan tietoisuudesta, että on muutakin ja tärkeämpää myös golfin huipulla kuin pelaaminen ja voittaminen. Eli henkisesti vahva jätkä, jolla on jalat maassa majorinkin voitettuaan.