20.–27.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[4][6]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

 Sekabägi-projektin lopputesti otti Golfseikkailijalta luulot pois

Leftin draiveri vai rightin puukolmonen, pohtii Golfseikkailija Jussi Evinsalo.

Jussi Evinsalolla on vaikeuksia päättää, kummassa "joukkueessa" hän jatkossa pelaa.

Golfseikkailijan syyskuun suoritus oli kroppaa ja korvienväliä toden teolla haastava. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen kierros golfia bägillä, jossa joka toinen maila oli left ja joka toinen right.

Sekabägi-projektin puolivälissä olin optimistinen, toiveikas ja leijuin pilvissä. Luulin, että helppoahan tämä on. Että homma luistaa kuin entisen miehen juttu baarissa pilkun jälkeen. Vasurilla tuonne, perään vähän rightilla tuonne ja pallo kuppiin. Niin no…

Koko kahden kuukauden ajan homma on seilannut pohjoisen ja etelän välillä. Kulkee, ei kulje, kulkee, ei kulje. Elämäni tarina. Ja varmaan monen muunkin klubijyrääjän. Välillä ollaan lähdössä rinta rottingilla kisoihin, välillä ovat mailat takapihalla myynnissä. Ehkä tarrakerho voisi sittenkin olla minulle se oikea harrastus?

Pääsin ennen lopputestiä pron oppiin hienossa ympäristössä. Anssi Kososen viritetty golfstudio Kullo Golfissa tarjoaa puitteet golfin oppimiseen viimeisen päälle. Rento ja asiakkaan mukaan räätälöity oppimisilmapiiri toimivat kohdallani loistavasti. Aila-myrsky yritti aiheuttaa meille harmia, mutta seinältä pudonnutta isoa peiliä enempää se ei meitä häirinnyt. Taisimme olla ainoat kenttäympäristössä, mutta hakkasimme sinnikkäästi palloja ilmaan Ailasta huolimatta.

Session aluksi esittelin parastani oikealta ja vasemmalta puolelta. Ammattimiehen ei sitä kauan tarvinnut ihmetellä. Noin kahden minuutin huhkimisen jälkeen oli aika selvää, kumpi on minulle se ”oikea” puoli. Anssin huomautti lempeästi ja toverillisesti: ”Heitä nuo vasurit mäkeen, oot right.”

Se ei jättänyt hirveästi arvailun varaa. Yritin selitellä ja todistella, mutta lopulta huomasin sen itsekin. Oikealta puolelta lyöminen tuntuu sitten kuitenkin lopulta oikealta. Tästä huolimatta en ollut valmis heittämään vasureita mäkeen.

Sekabägin symmetriaa.

Jännä ja oikeastaan aika karu tunne huomata, kuinka se lyöminen luonnolliselta puolelta tuntuu onnistuessaan kuitenkin niin paljon paremmalta ja helpommalta. Ensimmäistä kertaa elämässäni luultavasti tajusin, mitä golfswingissä oikeasti tapahtuu. Tuntuu tyhmältä, mutta kun palloja hakkaa itsepäisesti omassa piirissä, voivat ne todelliset, helpot opit jäädä saamatta. Ja parasta siinä oli, että opin sai siirrettyä helposti molemmille lyöntipuolille.

Tämän kokemuksen perusteella voin suositella pron opissa käymistä kaikille golfin harrastajille. Ei sillä, että sieltä löytyisi se 300 metrin Desämppöö-draivi, vaan sillä, että joku fiksumpi kertoo muutaman harrastusta mielekkäämmäksi tekevän asian.

Pron opin ja kymmenien rangetuntien jälkeen oli aika saattaa projekti loppuun. Koko kierros sekabägigolfia Kotojärvi Golfissa Pornaisten sydämessä. Bägin sisältö oli VASEN: draiveri, hybridi, rauta 5, 7, 9, wedge ja putteri. OIKEA: puu 3, rauta 4, 6, 8, P ja putteri.

Syyskuun lopun aamu oli sumuinen ja hiljainen. Mieli oli korkealla ja odotukset tapissa. Bägi oli rakennettu edellisenä iltana. Nukuin pitcheri kainalossa. Mutta kumman puolen?

Kierros lähti käyntiin tunnustellen. Aamun sumu söi ehkä metrejä, mutta kauan odotettu kierros oli käynnissä. Tupla, tupla, tupla. Par 4, 5 ja 3, kaikki tuplia. Mitä ihmettä? Hanska vaihtui kädessä, mutta tulos kortissa pysyi samana. Tuplahanskalla pelaaminen ei vaan tunnu omalta, joten vaihto, vaihto ja vaihto oli kupletin juoni. Ehkä ihan hyvä, että flaitissa ei ollut muita.

Nyt kun ensimmäistä kertaa pelasin tosissani sekabägillä, oli kehon lihasmuisti kovilla. Ajatuksissa niin helppo asia ei ollut sitä todellisuudessa. Lyöntipuolen vaihtaminen lennosta ei sujunutkaan niin kuin päiväunissa. Kroppa ei yksinkertaisesti ottanut komentoja vastaan. Rangella ja treenikentällä kymmenien

suoritusten putkeen tekeminen on eri asia, kuin puolen jatkuva vaihtaminen. Pizzaa saa pizzeriasta ja pelaamaan oppii pelaamalla.

Kotojärvi Golf tarjosi loistavat puitteet kierrokselle. Rauhallinen, loistavassa kunnossa oleva kenttä antoi riittävästi haastetta, ja pääsin päättämään projektin lämpimässä, jopa kesäisessä säässä.

Kun viimeinen putti oli uponnut kuppiin, oli päällimmäinen tunteeni helpotus. Helpotus siksi, että pelaamisen osalta kierros oli kuitenkin melkoista taistelua. En odottanut kivenkovaa tulosta, ja lopulta korttiin tuli noin viisi lyöntiä enemmän verrattuna kauden keskiarvooni. Ei kuitenkaan hassumpi debyytti tällä tavalla.

Jussi Evinsalo oli sekabägidebyyttinsä jälkeen helpottunut.

Ensimmäinen kierros tällä tyylillä ei tullut vielä selkärangasta. Saattaakin olla, että tottuminen vaatisi toistoja ja enemmän toistoja.

Nyt, kun tämä mielenkiintoinen projekti on saatettu maaliin, on aika pohtia, että mitä sitten? Kummassa joukkueessa pelaan, vai edustanko molempia? Aika näyttää. Aavistelen kuitenkin, että kehittymisen kannalta toiseen keskittyminen kannattaisi.

Projektin läpivienti on tuonut lisää mielekkyyttä harrastamiseen. Toiminnallisempi kroppa ja uuden lyöntipuolen opettelu on parantanut kehon liikkuvuutta kokonaisuudessaan. Prolta saadut opit ovat hyvässä muistissa ja pian toivottavasti myös lihasmuistissa. Loistava harrastus muuttui projektin ärsykkeiden ansiosta entistä mielekkäämmäksi, ja tunne nousi uudelle tasolle.

Tästä on hyvä ponnistaa toivottavasti pitkään golfsyksyyn yhtä kokemusta rikkaampana – vaikka #muntapapelata jäi vielä ratkaisematta. Harjoittelu jatkuu. Puolin ja toisin.

Golfseikkailija Jussi Evinsalon tavoitteena on pelata golfia ulkoilmaolosuhteissa Suomessa vuoden jokaisena kuukautena.

Lue seuraavaksi: Golfseikkailijan puolenvaihtohaaste puolivälissä – "Lajin helppous viehättää"

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje