Golfseikkailija Jussi Evinsalon vuosihaasteesta on nyt kolmannes takana
Maaliskuun haastekierroksen aikaan korona oli jo lyönyt lujalla kädellä vasten koko Suomen kasvoja. Kiersin silloin yksin omalla kentällä Bjärkas Golfissa ja fiilistelin aavemaista tunnelmaa. Siitä on tultu kuukauden verran eteenpäin ja koronatilanne on elänyt suuntaan ja toiseen. Uusimaa on ollut eristyksissä ja useita koko kansaa koskevia rajoitteita on otettu käyttöön. Golfia saa onneksi pelata. Kauteen lähdettiin kireämmillä säännöillä, nyt eletään hieman suopeammassa ympäristössä.
Lähdimme ystäväni kanssa pyhän kunniaksi testaamaan korona-ajan parikierrosta. Pidemmälle suuntautuvaa reissua en vallitsevissa olosuhteissa toistaiseksi halunnut tehdä, joten kentäksi valikoitui lähistöllä sijaitseva Gumböle Golf. En ollut tavannut hyvää ystävääni viikkoihin. Golf tarjosi tähän sosiaalisesti hyväksytyn tavan.
Varasimme kierroksen hyvissä ajoin aikaisemmin viikolla. Silloin oli vielä voimassa kahden pelaajan sääntö. Ensimmäiset vapaat ajat löytyivät vasta sunnuntailta, joten siihen piti tarttua. Varauskirjan mukaan pelaajia tulisi kiertämään kenttää jatkuvalla syötöllä. Tämä todentui saapuessamme paikalle. Autoja oli parkkipaikalla kuin kovimpana heinäkuun sesonkina. Pikainen vilkaisu kentän suuntaan kertoi, että siellä oli täysi rähinä päällä. Draivereiden tuttu osumaääni palloon toi hymyn huulille. Todellinen sweetspot. Tätä on kaivattu.
Kävimme ilmoittautumassa caddiemasterille klubitalossa, jossa kulkeminen oli rajattu asianmukaisesti. Rangelle piti päästä ja saimme caddieltä muovipussin pallokorin korvikkeeksi. Yksi poletti puoliksi riitti meille. Karstat pois koneesta ja teeboxiin.
Sovimme pelimuodoksi tasoituksellinen pistebogeypelin. Häviäjä maksaa oluet (1-2 pinttiä) Suomenlinnan panimolla, kun erityisaika päättyy ja janojuomaa pääsee sallitusti nauttimaan muuallakin kuin oman kodin terassilla. Kova panos loi välittömästi käsinkosketeltavan jännityksen ilmaan, eikä toisen virettä tutkivilta tuijotuksilta voinut välttyä edes soveliaan etäisyyden takaa. Kaivattu psyykkaus alkoi välittömästi. Ai että.
Kierros lähti liikkeelle poikkeuksellisesti 10. väylältä. Ensimmäiset lyönnit ilmaan ja kierros käyntiin. Oma peli oli alkuun kuin vastakuoriutuneen ankanpoikasen räpiköintiä rantavedessä. Kameran kanssa sohlaaminen ja golfin pelaaminen ei vain suju itseltä kovinkaan luontevasti.
Kierroksen aikana ei juurikaan näyttänyt, eikä tuntunut siltä, että eläisimme korona-aikaa. Kentällä kävi sopiva hulina ja ajoittaiset ”FORE” huudot pitivät keskittymisen tarkkana. Pelaajamäärästä huolimatta näytti siltä, että golfia pystytään turvallisesti pelaamaan myös sosiaalisena poikkeusaikana. Pallojen pesulaitteiden ja roskakorien puuttuminen olivat ainoita asioita kentällä, mistä poikkeusolot saattoi huomata.
Kansankielellä sanottuna tuli kunnolla turpaan. Se oli sellainen kunnon kölimöykky.
Gumböle Golfissa oli edelleen käytössä kahden hengen ryhmäkoot. Tämä takasi sen, että jokainen ryhmä pelasi käytännössä omaa väyläänsä. Etäisyydet on muutenkin golfissa varsin helppo pitää kierroksen aikana riittävinä, ja taitavat pelaajat pystyvät etenemään halutessaan väylällä, vaikka omia reunoja pitkin. Me emme siihen pystyneet. Pallon omaa tahtoa on edelleen hankala kontrolloida. Ja onhan golf loppujen lopuksi kuitenkin seurapeli.
Kierroksen puolivälissä olimme jo unohtaneet korona-arjen. Olimme täysin sisällä golfin lumotussa maailmassa ja tietenkin omassa vedossamme. Pienet, hyväntuuliset kaverusten väliset tikarit pitivät ilmapiirin sopivan keskittyneenä.
Hiljalleen puuston taakse vajoava aurinko valaisi kenttää komeasti eikä ilman viilentyminenkään kohmettanut sormia. Takaysin par 3 -väylällä koettiin jotain, mikä piristi iltaani entisestään. Odottelimme teeboxissa hetken ennen avausta. Tähystelin boxissa 177-metristä väylää ja mietin helmikuussa tapaamaani joulupukkia. Nyt jos koskaan olisi sille joulupukin taialle käyttöä. Ja sieltähän se tuli. Kauden ensimmäinen birdie! Mahtava tunne, kun kuusimetrinen putti upposi onnistuneen avauksen jälkeen sukkana sisään. Kun tämä sattuu yleensä kohdalleni yhtä harvoin kuin joulu, pitää niistä ottaa ilo irti.
Hävisin vetokisan. Kansankielellä sanottuna tuli kunnolla turpaan. Se oli sellainen kunnon kölimöykky. Omaan korttiin kirjattiin 10 pistettä vähemmän kuin kaverilla. Hänellä händäri sen kuin jatkoi tippumistaan. Ei tuo kuitenkaan harmita. Odotan innolla, että päästään ottamaan tupla tai kuitti. Tai sitä, että veto päästään lunastamaan, kun korona on peitottu.
Gumböle Golf on yleisesti tunnettu nopeista kierrosajoista. Nyt, kun liikkeellä oli pelkästään kahden hengen ryhmiä, sujui kierros vieläkin rivakammin. Meiltä aikaa 18 väylän kiertämiseen meni vain kolme tuntia ja 10 minuuttia. Ruuhkaa ei juuri päässyt syntymään missään vaiheessa kierrosta. Voisiko tässä olla ajatusta myös koronan jälkeiseen aikaan? Voitaisiinko esimerkiksi tietyt lähtöajat päivästä viedä läpi rajattujen ryhmäkokojen mukaan?
Kierros golfia tarjosi juuri sitä mitä pitikin. Ison kasan askeleita kauniissa ympäristössä hyvässä seurassa, joitakin onnistuneita lyöntejä ja ystävien välistä kisailua. Korona tai ei, golf tarjoaa mahtavia elämyksiä arjen keskellä!
Golfseikkailija Jussi Evinsalon tavoitteena on pelata golfia ulkoilmaolosuhteissa Suomessa vuoden jokaisena kuukautena.
Lue seuraavaksi: Golfseikkailija – kaaosajan aavemainen golfkierros
Kahden hengen lähdöillä loppuu kyllä lähtöajat. Pelioikeuksia on myyty liian paljon kentälle.