Lyhyiden puttien missaamisen taustalla on tyypillisesti ongelma puttiliikkeen symmetriassa, joista voi onneksi päästä eroon esimerkiksi puttilaudan avulla.
Kaikki golfia harrastavat tietävät, kuinka hankalia lähiputit osaavat toisinaan olla. Pallo voi päätyä kierroksella kerta toisensa jälkeen varman oloiselle upotusetäisyydelle, mutta toiveena ollut birdie, par tai kenties bogey vaihtuu monesti pettymykseen.
Lähiputtien lyöminen reiän ohi ymmärrettävästi kaivertaa mieltä, syö tulosta, ja nakertaa pahimmillaan peli-iloa – varsinkin jos tuhraamisia tulee toistuvasti.
Miksi lähiputit ovat sitten niin vaikeita kuin ovat? Laukaan Peurunkagolfissa prona työskentelevä Petri Parviainen on yksi harvoista syvällisesti puttiin perehtyneistä kotimaisista valmentajista. Hän on sitä mieltä, että lähiputin epäonnistumisen merkittävin yksittäinen syy liittyy pelaajan omiin odotusarvoihin.
”Harrastajat odottavat epärealistisen usein onnistumisia lähiputeissa, jollaisiksi määritellään kaikki 3–10 jalan pituiset eli 1–3-metriset putit. Ylimitoitettu vaatimustaso lisää onnistumisen painetta, mikä taas heikentää suoritusta”, hän sanoo.
Tilastojen mukaan tasoituksella 25 pelaavat golfarit upottavat 18 prosenttia noin kaksimetrisistä puteista ja kolmen metrin matkalta onnistumisprosentti on alle yhden, mikä tarkoittaa sitä, että puttien kokonaismäärän odotusarvo on yli kaksi puttia tältä etäisyydeltä.
”Näiden pelaajien henkilökohtainen onnistumisten odotusarvo kolmen metrin etäisyydeltä on 80–90 prosenttia eli vain 1–2 epäonnistumista kymmenestä. Tässä on valtava epäsuhta.”
Parviaisen mukaan ammattilaiset ymmärtävät paremmin lähiputtien onnistumisen realiteetit ja tuntevat upotusten todennäköisyysprosentit. Pitkälti juuri tästä syystä huippupelaajan olemus on missatun lyhyen putin jälkeen viileä. Pelaaja pystyy käsittelemään virheensä sekunneissa, ja on taas seuraavalla reiällä valmis jatkamaan kierrostaan puhtaalta pöydältä.
Vertailun vuoksi, PGA Tourin pelaajat upottavat kaksimetriset putit keskimäärin 56 prosentin ja kolmemetriset putit 38 prosentin todennäköisyydellä. Viime kaudella kiertueen korkein onnistumisprosentti kaksimetrisissä puteissa oli 76,32 prosenttia ja kolmemetrisissä 61,11 prosenttia. Kaikissa puttitilastoissa on vuosikohtaista vaihtelua, mutta selvää on, että jokainen huippupelaaja haluaisi putata paremmin strategisilta etäisyyksiltä.
Syyllinen voi löytyä viheriön pinnaltakin
Putin sinällään helposti omaksuttava yksinkertainen liikerata saa vähemmän pelanneet odottamaan onnistumisen suhteen liian paljon itseltään. Putti onkin golfin ainoa osa-alue, missä maailman parhaimmat pelaajat voisivat satunnaisesti hävitä puttikisassa vaikka aloittelijalle.
On silti jossain määrin yllättävää, että myös tasokkaille pelaajille voi tulla samalla kierroksella useitakin helponoloisia epäonnistumisia. Syytä voi hakea yhtä hyvin pelaajasta itsestään kuin pelattavasta alustasta. Elantonsa puolesta pelaavilla huippugolfareilla on yleensä kilpailuissa kovat panokset. Suuret rahasummat ja menestymisen tarve saavat toisinaan mitkä tahansa yli metriset putit tuntumaan epävarmoilta.
On tärkeää, että taaksevienti ja kohteen suuntaan etenevä liikerata ovat yhtenäisiä ja lavassa on saman verran kiertoa.
”Sekin pitää muistaa, että palloa putataan elävällä nurmikolla, joka ei voi olla täysin virheetön. Toisinaan pinnan epätasaisuus saattaa muuttaa putin suuntaa siten, että pallo menee ohi. Toki joskus myös virhepomppu voi johtaa putin uppoamiseen.”
Liikerata kuntoon
Odotusarvojen, paineiden ja olosuhteiden ohella keskeinen vaikutuksensa onnistumisessa on oikealla vauhdilla ja itse teknisellä suorituksella. Lapa on osattava suunnata oikein ja saatava palautettua osumahetkellä samaan asentoon kuin tähdätessä – lyhyissäkin puteissa.
”Ei tarvitse olla kovinkaan kaukana reiästä, kun yhden asteen virhe lavan asennossa ohjaa pallon ohi. Tämän taustalla on lavan epäjohdonmukainen kiertokontrolli lyönnin aikana. On tärkeää, että taaksevienti ja kohteen suuntaan etenevä liikerata ovat yhtenäisiä ja lavassa on saman verran kiertoa”, Parviainen korostaa.
Esimerkiksi, jos taakseviennissä kierto on suurempi kuin palloon kohdistuvassa liikkeessä, pallo menee (oikeakätisellä lyöjällä) helpommin oikealta ohi. Tämä johtuu siitä, että lapa ei ehdi suoristua osumahetkellä, vaan jää auki. Ja päinvastoin, jos palloon kohdistuvassa liikkeessä on enemmän kiertoa kuin taakseviennissä, pallo livahtaa vasemmalta ohi.
Sensori paljastaa ongelmakohdan
Kierron määrää voi tulkita muun muassa gripin päähän kytkettävällä Blast Motion’s Putting -sensorilla, joka paljastaa aukottomasti, onko virhe taakseviennissä vai palloa kohti suuntautuvassa liikeradassa. Kun ongelmakohta on tiedossa, voi korjaamista edistää puttilautaa hyödyntämällä. Puttilautoja on saatavana sekä suoralla että kaartuvalla svingillä puttaaville.
Sillä, miten paljon kiertoa liikeradassa on, ei kuitenkaan ole suoranaista yhteyttä puttaajan taitotasoon. Symmetrialla sitäkin enemmän.
Mahdollinen epäonnistumisten aiheuttaja niin lyhyissä kuin pitkissäkin puteissa voi olla myös epäsopiva putteri. Mitä enemmän kiertoa liikeradassa on sitä varmemmin pelaajalle sopii klassinen blade-versio. Suoralla liikeradalla puttaavalla toimii paremmin mallet-tyyppinen putteri.
Huonoon puttiin on monta syytä. Useasti näkee kun putti on näpäisy eikä pyyhkäisy. Toiseksi, monikaan ei tiedä käyttääkö straight linea vai kaarevaa linjaa. Kaareva linja on erittäin haastava klubituupparille ja vähän paremmillekin.
Toinen asia on reiän kraaterimaisuus eli tulos siitä kun astutaan reiän viereen ja laitetaan paino sille jalalle. Iltapäivään mennessä sitä on tehty niin paljon että reikä on kraaterin keskellä.
Moi Bryson.
Breikin käyttäminen ei ole automaattisesti vaikeampaa klubipelaajalle tai kenellekään. Pitää muistaa että mitä enemmän pallossa on vauhtia, sitä tarkemmin putin pitää osua keskelle reikää. Ja tällöin virhemarginaali on merkittävästi pienempi.
Pete