Ikäluokat pienenevät ja kamppailu lasten vapaa-ajasta on entistä tiukempaa. Juniori-ikäisten golfareiden määrät ovat laskeneet koko 2010-luvun Golfliiton vahvoista panostuksista huolimatta. Apu löytyy todennäköisimmin seuratyöstä.
Juniori-ikäisten, eli alle 21-vuotiaiden, harrastajien määrä suomalaisissa golfseuroissa on ollut laskeva koko 2010-luvun ajan. Vuonna 2017 Suomen Golfliiton jäsenseuroissa oli 14 088 juniorijäsentä. Korkeimmillaan junioreiden määrä oli vuonna 2010, jolloin se oli 18 348 juniorijäsentä.
Vaikka tyttöjä on juniorijäsenistä vain 3419 ja poikia 10 669, on poikien suhteellinen jäsenmäärä laskenut 2010-luvulla huomattavasti enemmän kuin tyttöjen. Kun parhaina vuosina (2009 ja 2010) poikia oli Suomen golfseuroissa jäseninä yli 14 000, jäätiin nyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 2002 alle 11 000 poikajuniorin.
2010-luvulla poikien suhteellinen osuus Suomen Golfiiton jäsenmäärästä on tippunut 9,9 %:sta 7,5 %:iin ja tyttöjen 3,0 %:sta 2,4 %:iin. Nykyisinkin joka kymmenes golfari Suomessa on juniori.
Suomen Golfliitto on satsannut juniorityöhön merkittävästi voimavaroja. Puistogolf-konseptin kautta lajia on tehty tutuksi kaiken ikäisille, mutta etenkin nuorille, tyttögolf-projektissa huomio on kiinnitetty tyttöjen saamiseen lajin pariin ja syystäkin kiitellyn Draivia kouluun! -projektin kautta on koulutettu jo lähes 1900 henkilöä – heistä valtaosa opettajia – vetämään golfpainotteisia liikuntatunteja. Draivia kouluun! -välinepaketteja on toimitettu yli 400 kappaletta vain puolessatoista vuodessa. Määrä niin koulutettujen kuin välinepakettienkin osalta on valtava.
Koulujen uudistetun opetussuunnitelman tarpeisiin räätälöity Draivia kouluun! -projekti on merkittävä satsaus, joka on lähtenyt liikkeelle rytinällä. Sen tuloksia voidaan kuitenkin juotua odottamaan vielä tovi.
Vaikka luvut ovat vaikuttavia ja satsaukset ovat tuntuvia, projektien vaikutukset eivät näytä heijastuvan harrastajamääriin lyhyellä aikajänteellä. Toisaalta, kuka tietää, millaisista harrastajamääristä puhuttaisiin, jos Golfliitto ei olisi satsannut edellä mainittuihin toimenpiteisiin ja projekteihin?
Pari vuotta on liian lyhyt aika vaikuttavuuden arvioinnille, toimenpiteiden vaikutukset eivät välttämättä heijastu tilastoihin niin nopeasti. Tilastojen valossa moni aloittaa tänä päivänä golfin nuorena aikuisena eli 25–35 vuoden iässä. Kun golf on tehty lajina tutuksi jo koulussa, ja parhaassa tapauksessa paikallisella golfkentälläkin on käyty, kynnys hakeutua lajin pariin myöhemmin on takuulla madaltunut. Draivia kouluun! -projektin ja muiden satsausten vaikutukset saattavatkin konkretisoitua harrastajamääriin vasta tulevaisuudessa.
Golf joutuu taistelemaan elintilastaan muiden liikuntaharrastusten kanssa jatkuvasti. Suomessa voittajia ovat olleet joukkuepelit yksilölajien kärvistellessä laskevien harrastajamäärien kanssa. Golf kohtaa saman haasteen, eikä junioreiden houkutteleminen lajin pariin tule jatkossakaan olemaan helppoa, siksi siihen on syytä panostaa niin paikallisella kuin liittotasollakin.
Käytännön juniorityön toimivuus nimittäin mitataan seuratasolla. Innostunut ja osaava junioriryhmän vetäjä on avainhenkilö ja ensimmäisen treenikerran onnistuminen ja innostavuus avainasemassa. Valmennuksesta voivat vastata varta golfohjaajat, mutta usein kyseessä on vapaaehtoisvoimin toteutettu toiminta.
Muissa lajeissa tilanne on pääosin sama. Vain harva laji – ja vielä harvemmissa suurissa kaupungeissa – pystyy toteuttamaan juniorivalmennuksen palkatun henkilöstön avulla. Yleensä vetovastuun kantavat isät ja äidit, mummit ja kummit tai muut vapaaehtoiset lajiniilot.
Suomessa on onneksi monia golfseuroja, joiden juniorimäärä on kasvussa. Niissä tehdään poikkeuksetta laadukasta juniorityötä. Golfliitto auttaa osaltaan kehittämään seuratoimintaa mm. Laatuseurajärjestelmän avulla. Monessa seurassa juniorityö on enemmän tai vähemmän lapsen kengissä. Syyt ovat moninaisia, inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta valitettavan usein kyse on asenteellisuudesta: ei ole tavatonta, että junioreita ei vain yksinkertaisesti juuri haluta klubille, vaikka tätä ei ääneen sanotakaan. Tämä viesti on kuulunut korviini monen niin sanotusti kentällä toimivan henkilön kautta.
Jos golfin halutaan Suomessa voivan jatkossakin hyvin, yhä useamman seuran on kuitenkin aktivoiduttava juniorityöhön. Viimeistään nyt on käynyt selväksi, etteivät tytöt ja pojat varsinaisesti jonota golfkentälle, vaan heidän koukuttamisekseen vaaditaan aktiivisia panostuksia seuratasolla.