Aloitetaan pienellä liturgialla ennen otsikon aiheeseen menemistä.
Suomalaisen golfkauden 2014 summaus lyhyesti:
Jäsenmäärä seuroissa laski ensimmäistä kertaa lajin historiassa. Tämä oli jopa odotettua taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Golfvälineiden myynnin pudotus oli huomattavasti suurempaa. Jakelukanavien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana melkoisesti, ylitarjontaa on monilla paikkakunnilla.
Kuluttajat juoksevat tulevaisuudessakin palvelun lisäksi nimenomaan hinnan perässä. Helppo veikkaus on, että alalla nähdään tulevina vuosina melkoisia rakenteellisia muutoksia.
Golfkenttien investoinnit koneisiin ja irtaimistoon olivat edellisvuosia varovaisempia. Konekanta kentillä on keskimäärin vanhaa, investointitarpeita näihin on purkaantumassa lähivuosina.
Kenttäyhtiöiden taloudellinen tilanne vaihtelee aiempaa enemmän. Konkursseja ei vuoden aikana koettu, iloinen uutinen oli Eckerön kentän uudelleen avaaminen.
Pelaamisen kokonaismäärän arvioidaan pysyneen suurin piirtein edellisvuoden tasolla, sään vaikutus golfin tärkeimpään indikaattoriin on lähes ratkaiseva myös tulevaisuudessa. Vieraspelaamisen keskimääräisten hintojen on arvioitu jopa laskeneen. Kuluttajat ovat tälläkin saralla entistä tarkempia etsiessään hyvää hinta-laatusuhdetta.
Voimakkaimmat tuuletukset golfväessä synnytti edellisvuoden tapaan Mikko Ilonen, joka vastasi lähes yksinään ammattilaisten menestyksestä ja lajin näkyvyydestä pääkiertueilla. Amatöörinaiset saavuttivat historiallisen EM-hopean joukkuekilpailussa, muut valopilkut kilpagolfissa olivat varsin vähissä.
Käytännössä kaikki muut ammattilaiset putosivat World Rankingilla, Noora Tammisen 45. sija parhaana suomalaisena LET:lla oli sekin alle odotusten.
Mallia Ruotsista
Tuleville vuosille golfin haasteet Suomessa ovat toki moninaiset. Yritän kiteyttää omia näkemyksiäni lyhyesti etenkin sitoutumisen golfin ja pelaamisen määrän lisäämiseksi.
-Tarjottavien palveluiden on vastattava niitä odotuksia joita kuluttajat tutkitusti hakevat.
-Jotta osakkeet ja pelioikeuden vuokraaminen saadaan kiinnostaviksi, hinta-laatusuhde on saatava entistä paremmaksi. Selkein vertailukohde on Ruotsi, jossa golfarin maksamat kustannukset harrastuksestaan ovat selkeästi ja pysyvästi omiamme huokeampia. Länsinaapurimme ovat vuosikymmenten saatossa valistuneet varsin vaativiksi kuluttajiksi myös golfkentillä. Valitettavan harva suomalainen on pelanut Ruotsissa. Suosittelen lämpimästi.
– Korkeatasoisille golfpalveluillekin on edelleen tilauksensa. Silti monessa tapauksessa tervehdyttäminen edellyttää koviakin leikkauksia yhtiöiden kulurakenteessa ja henkilöstön määrässä sekä näistä johtuvaa palvelutason laskua.
Sisäinen markkinointi kunniaan
Nykyisten harrastajien aktivoiminen on jatkuva haaste, jossa useimmat kenttäyhtiöt ja seurat nukkuvat ruususen unta. Seurojen yhteinen jäsenmäärä ( 142 000) on varsin harhaanjohtava mittari. Aktiivisesti pelaavien osuus on tästä monien arvioiden ja tilastojen mukaan noin puolet.
Vaikka ”nukkuva” ja maksava osakas/ asiakas tuntuukin lyhytnäköisesti ajatellen tuottoisalta asiakkaalta, on totuus monesti toinen. Aikapommi tikittää passiivisten omistajien ja jäsenten osalta arvaamattomalla vauhdilla.
Tiedän hyvin, että ympäri Suomea kenttäyhteisöt aktivoivat jäseniään harjoittelemaan ja pelaamaan. Vastuu ja mahdollisuus auttaa tässä yhteisessä asiassa on myös yksittäisellä pelaajalla.
Kuinka mukavaa ja stimuloivaa peliseuraa olet tutuille ja uusille pelikavereille. Mietipä kierroksen jälkeen, haluaisitko itsesi tyyppisen pelaajan ryhmääsi?
Pieni omakohtainen pohjustus ja tunnustus seuraavan taustoituksen jälkeen.
Olen aloittanut caddienä Talissa vuonna 1969, pelannut hienon aktiiviuran amatöörinä. Golfvalmennusta ja opetusta tein intensiivisesti yli 20 vuoden ajan. Nykyään golfmedian parissa työskenteleminen vie lähes kaiken huomion. Opettaminen on jäänyt-ainakin toistaiseksi.
Suurimpia nautintoja lajin parissa ja työssä ovat ehdottomasti olleet peruskurssit ja oppitunnit, joissa oppilas on silmät kiiluen saanut lisävirtaa, uskoa ja energiaa tekemiseensä. Olen halunnut innostaa ja valistaa. Sytyttää ihmisiä omalla innostavalla esimerkillä ja tarinoilla.
Golf on kliseisesti määriteltynä maailman sosiaalisin yksilölaji. Asiassa on kuitenkin vinha totuus. Nyt ja tulevaisuudessa lajin suuria voimavaroja on yhdessä kokeminen ja tekeminen.
Ja nyt se itseänikin opettanut tunnustus.
Pidän itseäni valistuneena ja oikein hyvänä, positiivisena peliseurana. Näin useimmat meistä itsensä näkevät.
Eräissä golfalan pippaloissa minua lähestyi itselleni tuntematon mies joka esittäytyi ja muistutti yhteisestä, vuosien takaisesta kierroksestamme.
”Olit menossa pelaamaan ystäväni kanssa. Kysyimme, onko sinulle ok että minä tulen mukaan. Vastasit myöntävästi, mutta ilme kertoi toista. Se kierros jäi mieleeni. Et ollut epäystävällinen, mutta tapa, jolla dissasit minut koko kierroksen ajan kuplasi ulkopuolelle jäi mieleen. Ajattelin, että olet ihan m…..u,” hän kertoi kokemastaan.
En tapausta muistanut, ystäväni nimen kylläkin. Pahoittelin tapahtunutta ja selitin sulkeutuneisuuteni johtuneen ennalta sovitusta ottelusta, johon olin ladannut itseäni huolella. Käsitykseni mukaan hän, ”kolmantena pyöränä” sattui epäonnekseen tulemaan mukaan väärällä hetkellä.
Tämä tapaus ja palaute jäi niin vahvasti mieleeni, että olen ottanut siitä opikseni. Oma käsitys tekemisistä ja muiden kokemus eivät aina kohtaa. Siksi palautteen antaminen rakentavalla tavalla on usein molempia osapuolia hyödyllistä.
Vastaava käänteinen tapaus kohdalleni osui noin 14-vuotiaana Talissa. Pelasin kahdestaan jo edesmenneen, tulisieluisen golfarin ja keilaajan, Golflehdessäkin päätoimittajana toimineen ja kovasti kunnioittamani Sami Ahokkaan kanssa.
Ahokas kiehui omaan peliinsä tyytymättömänä jo alkureiíllä. Koetin pysyä kuplassani ja omassa pelissä. Yhdeksikön viheriön ympärillä alkoi taas tapahtua, epäonnistumisten jälkeen kovaäänistä kiroilua ja mailanheittoa.
Varsin ystävälliseen sävyyn kerroin Ahokkaalle, että hänen käytöksensä on asiatonta ja pyysin häntä olemaan sotkematta minun peliäni. Ahokkaan naama meni valkoiseksi, hämmästyksensä oli suuri kun entinen caddie läksytti ( asiallisesti) vanhempaa herraa. Käytös kuitenkin parani kerralla, hänen pelinsäkin parani. Loppukierros edettiin täydellisen hiljaisuuden vallitessa.
Seuraavan kerran puhuimme muistikuvani mukaan vasta noustessani maajoukkuerinkeihin.
Muistutin Sami Ahokasta tästä tapauksesta usein vuosien varrella todeten, että jonkun piti hänet pysäyttää tuon arrogantin käytöksensä johdosta. Eikä Ahokas sitä kiistänyt.
Vaikka olimme vuosien varrella monesta muustakin asiasta eri mieltä, keskinäinen kunnioitus säilyi, jopa kasvoi vuosien varrella.
Jos golfarit kykenisivät keskimäärin ottamaan pelikaverinsa ja ryhmänsä hieman nykyistä paremmin huomioon kierroksen aikana, saisimme lajiin useilla eri mittareilla huomattavasti lisää kiinnostavuutta, pelattuja kierroksia sekä myös uusia harrastajia.
Meillä kaikilla on kierrokselle lähtiessämme oikeus ja velvollisuus vaikuttaa siihen, kuinka miellyttäväksi yhteinen kokemuksemme muodostuu ja millainen muistijälki siitä jää.
Yksi oleellisimmista kysymyksistä jonka golfari voi asettaa kuuluukin.
Haluaisitko sinä pelata itsesi kanssa?
Teemu Tyry
Kirjoittaja on GolfLehden päätoimittaja, joka on pelannut golfia vuodesta 1969.
Golfpisteen sivuilla julkaistaan kahden viikon välein tiistaisin Näkökulma-palstaa, jossa alan vaikuttajille ja harrastajille annetaan ”vapaa väylä” kirjoittaa valitsemastaan aiheesta.
Edellisviikolla vuorossa oli Janne Tarmio. Seuraavalla viikolla ( 20.1.) Näkökulmansa kentänhoitoasioihin antaa Tapiola Golfin kenttämestari Ilkka Kaivosoja.
Toimitukselle voi lähettää juttuideoita, sekä ehdotuksia Näkökulma-palstan kirjoitukiksi osoitteeseen:
Olen joskus pohtinut, miksi minulla on mielestäni IHAN AINA mukavaa peliseuraa, olipa kyseessä aloittelija, nollatasuri, nainen, mies, junnu, eläkeläinen. Samalla kun monet muut valittavat peliseuran olevan milloin arroganttia, milloin muuten vaan vaikeita. Olen tullut siihen tulokseen, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos pyrkii itse olemaan mukavaa peliseuraa, säätää omaa sosiaalisuuttaan tai huulenheittoa kanssapelaajien mukaan seuraten heidän reaktioitaan, kanssapelaajat kokevat myös minut mukavemmaksi peliseuraksi. Ymmärtämystä pitää löytyä puolin ja toisin, jos joskus (kunhan ei aina) tuskastuu tai turhautuu omaan pelaamiseensa – sehän on ihan inhimmillistä. Ainakin minun kokemukseni mukaan tämä toimii – eikä pelkästään golfkentällä.
Se on asenteesta kiinni, tosikon seurassa eivät mukavatkaan pelikaverit voi viihtyä. Seurassa on ollut mielensäpahoittajia, sekä iloisia pelaajia. Kaikkea löytyy ja itse voi paljon vaikuttaa peliseuraansa. Sitten on tietysti niitä jotka menevät kavereiden puutteen vuoksi vajaisiin lähtöihin omien habituksiensa kanssa.