Mikä tekee Danny Willettistä miehen, joka on valmis voittamaan Mastersin vasta toisessa startissaan?
Danny Willettin elämässä sunnuntain 10. huhtikuuta pitikin olla siihenastisen elämän suurin päivä. Danny ja Nicole Willettin esikoisen oli määrä syntyä tuolloin. Siinä tapauksessa Danny ei kuitenkaan olisi koskaan matkustanut Augustaan.
Willett pääsi kuitenkin juhlimaan lapsensa syntymää jo 30. maaliskuuta. Se tarkoitti, että 28-vuotias englantilainen pääsi Augustaan – ja palasi sieltä mukanaan ikuinen osallistumisoikeus golfmaailman kenties myyttisimpään majoriin.
”Pikkumiehen oli määrä syntyä tänään. Selvästikin hän kuuli rukoukseni ja kuunteli isäänsä”, Willett lohkaisi voittojuhlissa sunnuntaina.
Willettin tarina ei ole sikäli ainutlaatuinen, että lajin historia tuntee monia tuoreiden isien menestystarinoita. Olisiko niin, että asiat asettuvat perspektiiviinsä, kun alla on kokemus, joka hakee ihmisen elämässä turhaan vertaistaan – esikoisen syntymä.
Se pitää ajatukset poissa tulevan kilpailun pohtimisesta ja itsensä paineistamisesta.
Ilon kautta
Willett nousi Mastersin voittoon takamatkalta pelaamalla virheettömästi tuloksen 67. Voitto putosi syliin Jordan Spiethin käännyttyä väärään suuntaan Amen Cornerissa ja uitettua lopulta mestaruushaaveensa väylällä 12.
Sen jälkeen kyse oli enää siitä, kestääkö Willett paineet. Kaikki olisi voinut päättyä toisinkin, sillä vaikka Willett oli jo selvittänyt kentän pahimmat paikat, oli jäljellä vielä neljä reikää. Ne hän pelasi yksi alle parin.
Lee Westwood metsästää yhä ensimmäistä major-voittoaan. Kuva: Getty Images." width="630" height="420" />Willettin parina sunnuntaina pelannut maanmies Lee Westwood metsästää yhä ensimmäistä major-voittoaan. Kuva: Getty Images.
Willettin olemuksessa paistoi läpi sunnuntain levollisuus ja nautinto. Siinä missä Spieth oli ahdistuneen ja jopa pelokkaan näköinen, huokui nuori sheffieldiläinen pelaamisen iloa. Toki olemus kiristyi viimeisillä väylillä, mutta elekieli henki sitä samaa päättäväisyyttä ja päämäärähakuisuutta, joka on totuttu yhdistämään Jordan Spiethiin.
”En ole ihan varma, kumpi oli hienompi päivä, tämä vai toissa viikon tiistai. Todella vaikea valita, en ole varma mitä minun pitäisi sanoa ollakseni korrekti”, Willett naurahti kisan jälkeen.
Kuin kotonaan huomion keskipisteenä
Pääsin seuraamaan Willettin tekemistä läheltä viime kesänä The Openissa. Senkin uhalla, että kuulostan jälkiviisaalta, voin sanoa, että miehen olemus jäi mieleen. Vasta hiljattain golfmaailman huipulle noussut Willet oli kuin kotonaan isoissa valoissa ja pelasi itsensä lopulta kuudenneksi uransa neljännessä The Openissa.
Old Coursella eräs parhaista paikoista pelaajien tarkkailuun on ykköstiin vieressä sijaitseva harjoitusviheriö. Media-alue rajoittuu aivan viheriön viereen ja pelaajien harjoituksia pääsee seuraamaan parin metrin päästä.
Karrikoidusti pelaajat saattoi jakaa kolmeen kastiin. Yksi ryhmä ovat he, jotka pyrkivät pääsemään harjoittelussaan omaan ”zoneensa” unohtaen kaiken muun ympärillään. Vastaavasti osa pelaajista keskittyi flirttailemaan yleisölle unohtaen fokuksen harjoitteluun.
Näiden välimaastoon asettuvat pelaajat, jotka silminnähden nauttivat huomion keskipisteessä olemisesta, antamatta sen kuitenkaan vaikuttaa omaan keskittymiseensä ja harjoittelun laatuun. Willett kuuluu viimeiseen koriin.
Osallistuin myös Willettin mailamerkin järjestämään mediatilaisuuteen kilpailun alla. Pelaajat hauskuuttivat yleisöä ja esittelivät omaa tapaansa lyödä stingeri, tuulisissa olosuhteissa käyttökelpoinen, matala ja puskeva lyönti. Stand up -koomikon kykyjä, ja halua olla yleisön edessä, pelaajista oli kahdella, Henrik Stensonilla ja Danny Willettillä.
Kun kamerat kääntyivät Willettiin sunnuntaina Augustassa, nautti mies olotilastaan. Tätä hän oli halunnut ja tästä hän oli unelmoinut. Seuraava tunti olisi hänen. Ja kun hän sen hoitaisi kunnialla, aseteltaisiin vihreä takki hänen harteilleen.
Sen jälkeen hän olisi parrasvaloissa ikuisesti, sillä englantilaisille juhlat Augustassa ovat olleet harvinaisia. Ennen Wilettiä ainoastaan Nick Faldo on päässyt kertomaan räätälille tarkat mitat vihreän takin mittoja varten.
Willett pystyi voittoon vasta toisessa Mastersissaan. Tarina kaikkina juonenkäänteineen on juuri niin uskomaton ja ikimuistoinen kuin Augustassa on totuttu näkemään. Suomalaisena katkera voi olla vain yhdestä asiasta, siitä että äitinsä sukujuuria kunnioittava Willett kantaa edelleen bägissään Ruotsin lippua.
Tuo Samin viimeinen lause oli kyllä täysi limbo. Miksi ihmeessä meidän suomalaisten pitäisi olla katkeria siitä, että Willettin sukujuuret äidin puolelta ovat Ruotsissa? Ehdin jo kuvitella, että pikkuvelikompleksista oltiin eroon päästy, mutta nähtävästi ei ainakaan Sami ole sitä tehnyt.