Kirjailuni syy on golfin turhantärkeys ja elitistinen maine. Kentät halajavat lisää pelureita, mutta väki on vähenemään päin. Omat kokemukseni ja näkemykseni ovat rajalliset. Aloitin pelaamisen syksyllä 2014 noin neljänkymmenen vuoden tenniksenpeluun jälkeen.
Ikääkin on jo kertynyt 70+ -tasolle. Tasoitukseni on 36, kiitos Vierumäen Cooke-kentän avarien ja rullaavien väylien. Tällä taustalla ryhdyn ottamaan kantaa hienoon lajiin ja siihen liittyviin lieveilmiöihin ja kertomaa omat kokemukseni ja näkemykseni.
Heinolassa asuvalle Helmiselle Vierumäen kentät ja range ovat muodostuneet erittäin tutuiksi. Kuva Cooke Courselta.
Green card –tutkinto oli lähinnä ’manitpois’–luokkaa. Kukaan ei saanut edes ehtoja, vaikka syytä olisi ollut. Olisin toivonut pron kertovan mitä milläkin mailalla tavoitellaan ja mihin niitä käytetään. Sen sijaan sain oppia kuinka bunkkeri siivotaan. Kun on hiekkaeste ja harava sen reunalla, niin pitäisihän tuon sanomattakin ymmärtää.
Tästähän se alkoi. En rohjennut lähteä täydelle kierrokselle näiden oppien jälkeen. Range ja Par-3 harjoitusväylät olivat liki kuukauden harjoituksieni paikkoja. Opin kantapään kautta, että driverillä ei putata ja s:llä ei avata. Range on kummajainen, koska suurimalla osalla paikkoja lyödään matolta ja avaukset muovitötterön päältä. Opin tapoja, jotka sitten nurmella eivät toimikaan.
Kaverien kehotuksesta käytin myös pro –palveluita. Kukaan heistä ei vaivautunut ottamaan selvää taustastani. Opetettiin ’kirjan’ mukaan.
Putattuani mailaristikosta, lyötyäni matolta, juostuani itseni lähes hengiltä pron perässä 9-reikäisellä ja kuultuani menikö hyvin vai huonosti, (tuonhan näki itsekin) olin muutamaa satasta köyhempi ja lähes yhtä neuvoton, kuin alkeiskurssin jälkeen.
Tuli lumi ja talvi ja sisäharjoittelun aika. Tapasin kaksikin prota ja he antoivat minulle neuvot ja kipinän lajin saloihin. Kiitokset herroille Marko Kumm ja Marko Avikainen he pelastivat ’päiväni’ talven sisäharjoitteissa.
Ruutupaikat hukkakäytössä
Kentälle mennessä ensimmäinen kummajainen on parkkipaikat. Parhaat ruudut on osoitettu joillekin ulkomaan eläville. PRO ja sen kaverit, chairman, capitan, ladycapitan ja vielä jotain muuta. Ruudut ovat yleensä tyhjiä, mutta haltijoiden täytyy olla tärkeitä ihmisiä, konsa paikat on varattu, jospa he sattuisivat käymään kylässä.
Tämän jälkeen tutuksi tulee caddiemaster. Paras neuvo, jonka olen heiltä saanut on; muista huutaa kovaa FORE. Tällöin olin tyttäreni kanssa kaksistaan harjoitusradalla ! En vieläkään tajua mitä tuo huuto tarkoittaa. Suomeksi se lienee kuuluu ’löytyy’, jonka kaverit kajahduttavat ilmoille pieleen menneen lyöntini jälkeen.
Pieleen menneet lyönnit ja pallojen etsiminen ovat turha ja turhauttava osa peliä. Varapallon ja siihen liittyvän rankkarin voisi poistaa. Homma nopeuttaisi peliä ja poistaisi nuo jälkijunassa tulevat pallonetsijät ja heidän onnistuneet löytönsä ja upeat väylälle paluunsa.
Ehdotan, että lyönnin voi aina uusia, vaikkapa kolme kertaa. Jokainen lyönti lasketaan mukaan lyöntimäärään, mutta ilman rankkaria ja niitä edellisiä palloja ei sitten pelata vakka ne löytyisivätkin. Kaseikkoon menneen lyönnin jälkeen pelaaja voisi jatkaa paikasta, josta pallo pihalle meni. Tämä yhdellä rankkarilla ja kanssapelaajien suostumuksella. Jos on varaa ostaa osake/pelioikeus, mailat sun muut tilpehöörit, niin yhden pallon kadottaminen ei lienee ylivoimainen taloudellinen tappio. Itse ostan pussillisen ’löytöpalloja’ ja sellaisiksi ne jäävät epäonnistuneiden lyöntieni jälkeen.
Rukousnauhalla kirjanpito kuntoon
Kilpapelit ovat asia erikseen. Kuntoilijat, harrastelija ja seuran sisäiset pelit voisivat sopeuttaa tiukkoja pykäliä. Olisin sallimassa jopa pallon siirron sen kortin päähän epäedullisesta paikasta. Tuo korttikin on minulle tuntematon tekijä. Onko se tuloskortti, luottokortti vai jokin muu? Toivottavasti se ei ole luottokortti. Sehän venyy mihin vain henkilön varallisuudesta riippuen.
Kirjanpito ja siihen liittyvät epäselvyydet kuuluvat lajiin olennaisesti. Jopa leikkimielisissä kisoissa sovitaan kuka kenenkin tuloskorttia ylläpitää. Aluksi ymmärsin asian väärin. Kuvittelin, että minun pitää kanssapelurin lyönnit laskea ja ne hänen tuloskorttiinsa kirjata. Eipä se näin mennyt. Yleensä kaveri kertoo väylän jälkeen mikä oli hänen lyöntiensä määrä ja panepa se ylös.
Aloittelijana teen tahottomia laskuvirheitä, vaikka olen lukenut laskentoa ihan yliopistossa. Lyöntien määrän ollessa viiden ja kahdeksan välissä tuppaa sieltä yksi jäämään unholaan. Olen nyt ostanut ’rukousnauhan’, jolla hommaa kontrolloin. Turha tämäkin investointi, sillä kaveri tasan tietää lyöntieni määrän.
Kummajainen on verryttelylyönti, joita tehdään ennen totista rupeamaa. Se varsinainen lyönti saattaa olla täysi huti. Millä nämä lyönnit toisistaan erottaa ? Bunkkereissa huidotaan välillä niin runsaasti, ettei kirjanpitäjä laskuissa pysy.
Golf on mahtava kuntourheilumuoto ikääntyneelle tennismiehelle. Pakollisen SportTrackerin mukaan kulutan aikaa kentällä nelisen tuntia. Ulkoilmassa ja pulkkaa perässä vetäen kaloreitakin kuluu toista tuhatta. Autot sallisin vain lääkärin määräyksestä. Olen senkin kummajaisen nähnyt, että nuoret miehet olivat varustautuneet olutkorilla kierrokselle. Loppupuolen lyönnit olivatkin sitten ’syvältä’.
Olen huomannut, että minulla on negatiivinen vaikutus kanssapelureihin. Kukaan heistä ei ole tasoitustaan pystynyt parantamaan pelatessani kanssani. Vaivat ja sairaudet vain ovat lisääntyneet. Ahdistusta on myös aiheuttanut, jos olen väylän voittanut,; par –tuloksen tekeminen on jo lähes majesteettirikos.
Golf on niin hieno laji, ettei sitä saa hienostelulla pilata. Olen nähnyt todellisen golfarin Jaalassa Lampilan kentällä marraskuun lopulla; pilkkihaalarit päällä ja saappaat jalassa.
Loppuhenkosena toivon, että lajia kansanomaistetaan ja harrastelijoille helpotetaan pelin sääntöjä soveltamalla ja yksinkertaistamalla.
Oheen olen liittänyt osoitteen tekemästäni verkkokirjasta. Sieltä KASKUT osiosta ensimmäinen tarina kertoo tenniksen parissa tehdystä sääntömuutoksesta ja Juuso Waldenin pelaamisesta. Tästä golf voisi oppia ottaa.
Markku Helminen
Kumarrus Heinolan suuntaan. Hyvä on tämä ulos tulo. Hyvinkin valitettavan paljon on noin itsekkin tullut koettua. Tarpeettoman paljon oli kynnystä ensimmäiselle ”oikealle” kierrokselle menemisestä itselläkin. Siihen olisi muuten helppo ratkaisu. Seurat voisivat hyvin rekrytoida jäsenistään maalikkosaarnaajia. Näiden kummimaisten henkilöiden ensisijainen tehtävä olisi olla valmiina vasta-alkajien kaveriksi ensimmäisille kierroksille. Yhden tai kahden kummin kanssa kierrokselle lähteminen olisi huomattavan helppoa, kun kunkin ”roolit” olisivat selvillä. Kummi voisi olla vieläpä pron kouluttama ja valmis opastetusti suosittelemaan proon kynsiin, jonkin tietyn osa-alueen hiomiseksi. Ja todellakin kilpailuja ja tasoituskierroksia varten on omat sääntönsä, mutta harjoituksissa näitä sääntöjä ei todellakaan ole syytä orjallisesti noudattaa vaan on huomattavasti järkevämpää keskittyä harjoitteluun. Oleellista on päättää etukäteen mitä on kentälle menossa tekemään, harjoittelemaan vain pelaamaan tarkkaan sääntöjen mukaan. Tai sääntöjä vaikka sitten joltain osin soveltaenkin, niin kauan kun ei itse petokseen sorru.
Oma golfin aloitus osui neljännesivuosisataa aikaisemmaksi, mutta tohdin olla monesta asiasta eri mieltä – mutta en väitä omien mielipiteineni olevan parempia kuin Markun. Pron palveluita olen käyttänyt joka vuosi ja vaikka en olekaan kehittynyt mestariksi, olen saanut paljon apua. Mutta myös Prot ovat ihmisiä ja opettaminen on vuorovaikutusta – en koulussakaan tykännyt kaikista opettajista, mutta golfissa voin valita sopivimman. Sääntöjen noudattaminen harkkakierroksilla aiheuttaa kovasti valittamista, vaikka kukaan ei vaadi lyömään varapalloa tai kiellä parantamasta pallonpaikkaa, kunhan ei aiheuta muille pelaajille vaaraa tai hidasta ryhmän pelaamista. Mutta mutta … golfin säännöt ovat joskus hankalat muistaa ja jos joskus aikoo kilpailla tai pelata tasoituskierroksia, golfsäännöt ovat mahdottomia, ellei ole harkkakierroksilla yrittänyt niitä opetella. Harkkakierrokset ovat paitsi pelaamisen harjoittelua, myös sääntöjen harjoittelua – ainakin minulle. Paljon puhutaan lyöntien laskemisesta ja miten paljon se aiheuttaa mielipahaa niin itselle kuin kanssapelaajille. Markkukin kokee kanssapelaajien kärsivän, jos hän joskus näitä paremmin – lujassa on kansallinen alemmuudentunne ja tulee mieleen juttu suomalesta toteamassa ”mitäköhän tuo elefantti minustakin ajattelee”. Minä olen pelannut satojen pelaajien kanssa parituhatta kierrosta, ja vain harvoin tapaa pelaajan, joka ei haluaisi tietää lyöntiensä määrää (toki monet pelaavat pistepirkkoa, jossa todetaan ”niin paljon, että nolla pistettä”) – eli vähintäänkin halutaan tietää bogeypisteet. Minä pelaan ani harvoin auton kanssa, mutta tästäkään ei kannata mieltänsä pahoittaa. Jos joku fyysiseltä olemukseltaan terveen näköinen pelaa golfia autolla, se ei liene minulta pois. En myöskään pahoita mieltäni, jos naapurini käy kaupassa autolla tai katsoo TV:stä urheilua sen sijaan, että itse urheilisi. Mutta Markulle toivon iloisia ja antoisia golfkierroksia ja myös hyviä tuloksia.
Jenkeissä on tuhansia golfammattilaisia, miljoonia klubikisoihin osallistuvia ja kymmeniä miljoonia golfia silloin tällöin harrastavia. Etiketti ja säännöt osataan. Kisat pelataan tiukasti sääntöjen mukaisesti, mutta harjoituskierroksilla ei säännöistä nipoteta. Joustoa löytyy! Vierailkaa http://www.pga. com -sivuilla ja tutustukaa USA:n lajiliiton jo vuosia sitten lanseeraamiin ”It`s Okay for golf” sääntöihin. Olisi vissiin viisasta meilläkin lanseerata!
Noi parkkipaikat cpatain, chairman …. on kyllä niin hauska juttu. Kaikista hauskointa asiassa on että ko. henkilöt tosissaan luulveta olevansa jotain, kun on tittelin mukaan nimetty paikka. No useimmat niistä ei ole duunissa saanut nimettyä paikkaa, pitää sitten klupilla tiivailla. Nuo varatut parkkipaikat jo osoittaa golfin lapsellisuuden !! Miten verottaja asian katsoo ?
Miksi kentän peliohjeissa pitää olla esimerkiksi ”vapautuminen säännön 25-1 mukaisesti.” ? Eikö asioita voisi ilmaista ykskinkertaisemmin, kuin siten, että pitää osata kaikki sääntökirjan säännöt numeron perusteella ? Peli on muutenkin tarpeeksi haastava, että sitä ei sekavalla sääntöviidakolla pitäisi vaikeuttaa lisää. Ymmärrän kyllä, että lordit ovat laatineet säännöt vuonna miekka ja kypärä, mutta onko tosiaankin pakko toimia edelleen turhan vaikeilla sääntökuvauksilla – en usko.
En ymmärrä, miksi haluaa golfariksi jos golf ei sitten kuitenkaan miellytä. Ei jaksa opetella lyömään eikä säännötkään sovi. Tenniksessäkin on se typerä verkko ja rajat ja idioottimainen pistelaskusysteemi. Shakki olisi myös helpompaa, kun kaikilla napeilla sais liikkua, kuten kuningattarella.
Pallo ei mene sinne minne haluaa, säännöt on vaikeita eikä parkkipaikkaakaan meinaa löytyä. Merkkari on ilkeä ihminen, varsinkin jos teen paremman tuloksen kuin hän. Ihan oikeasti, muitakin harrastuksia varmaan löytyy. Meille muille kelpaa tämä 600 vuotta vanha laji ihan sellaisenaan.
Itse suoritin greencard-kurssin Paloheinässä Helsingissä. Kurssi oli todella hyvä, käytiin kaikki mailat/lyönnit läpi, opittiin säännöt ja etiketti. Ehdottomasti paras tapa aloittaa harrastus on mennä Paloheinään kurssille, ei tietoakaan noista ongelmista mitkä mainitsit.
Käsittämätöntä paskaa. Täsmälleen samaa mieltä Aleksin kanssa. Jos ei laji miellytä, tee jotain muuta. Jos ei itse ymmärrä että putterilla ei kannata avata, tai että draiverilla ei kannata putata, kannattaa ehkä jättää pelaamatta. Sauvakävely onnistunee paremmin, ilman rasittavia sääntöjä tai monimutkaista tekniikkaa. Mikä Markkua estää harjoituskierroksella vaikka kantamaan pallon taskussaan greenille? Se olisi kaikkein helpoin tapa saada pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä.
”Miksi kentän peliohjeissa pitää olla esimerkiksi ”vapautuminen säännön 25-1 mukaisesti.” ? Eikö asioita voisi ilmaista ykskinkertaisemmin, kuin siten, että pitää osata kaikki sääntökirjan säännöt numeron perusteella ? Peli on muutenkin tarpeeksi haastava, että sitä ei sekavalla sääntöviidakolla pitäisi vaikeuttaa lisää. Ymmärrän kyllä, että lordit ovat laatineet säännöt vuonna miekka ja kypärä, mutta onko tosiaankin pakko toimia edelleen turhan vaikeilla sääntökuvauksilla – en usko.” Aika usein paikallissäännöt tai ”peliohjeet” kuten niitä nimität, on kirjoitettu tuloskorttiin. Mietipä kuinka pitkä tekstistä tulisi, jos esim vapautumisprosessi kirjoitettaisiin kokonaisuudessaan tuohon pieneen läpyskään. Ellei golfari vaivaudu edes opettelemaan vapautumista ihan itse tai osaa lukea sääntökirjasta kun hänelle on vieläpä oikea sääntökohta kerrottu, niin ei ole paljoa edellytyksiä annettu golfin pelaamiseenkaan.
Eiköhän se Markkukin käynyt kurssinsa Paloheinässä… Nerokas kirjoitus Nokilta! Lisää tämmöistä meille fiksuille.
Suomalainen golfmiljöö on vain ja ainoastaan muodollinen ja toimii vain kilpagolfin ehdoilla. Muuta ei kannata edes ohuella tiedolla julistaa. Normaalille liikuntaa harrastavalle clubi ei anna mitään. Rangen reunalla päivystäville green card korttien kirjoittajille se on ansaitsemiskeino helpolle rahalle.
Menepä ja rakenna oma kenttä, taikka vain range, jonnekin minne ikuna haluat. Saat varmasti tehdä ja touhuta ilmaiseksi niin paljon kuin jaksat! Eikö olekin kivaa?
Ottamatta kantaa noihin parkkipaikkoihin klubilla, niin minusta yksi hieno elementti golfissa on vanhat arvot, etiketti ja myös säännöt. Toki säännöt tuntuvat jos vaikeilta, mutta kyllä muutamat yleisimmin eteen tulevat tilanteet muistaa, kilpailut on erikseen ja silloin yleensä on apua saatavilla. Nyky maailmassa jossa kaikki muuttuu, on hienoa kun on jotain perinteitä. Jos palloja aletaan lyömään aina kun epäonnistuu ja vaikka kuinka monta kertaa, niin mitä käy kierrosajoille. Itse en menisi allekirjoittamaan toisen tuloskorttia jos en ole varma ja tietoinen hänen lyöntiensä määrästä. Toki itsellänikin tämän hienon lajin alkutaipaleella välillä tuntui hankalalta, mutta nyt kun sitä on harrastanut useita vuosia, niin homma sujuu. Joistakin tuntuu esimerkiksi pukeutumis säännöt kummilta, mutta tässäkin asiassa olen nykyohjeistuksen kannalla, ei pilkkihaalareissa kentälle…..
Minä saan jo nyt touhuta osakkaana parilla kentällä ihan niinkuin huvittaa ja pelata ihan niin paljon kuin haluan. Kivaa on. Proota, mitään jäsenyyttä tai muutakaan korttia tai proota en tartte.
Minä saan jo nyt touhuta osakkaana parilla kentällä ihan niinkuin huvittaa ja pelata ihan niin paljon kuin haluan. Kivaa on. Proota, mitään jäsenyyttä tai muutakaan korttia tai proota en tartte. Millä kentillä touhuat mitä huvittaa, koitan välttää niitä 🙂
Sillä ei ole mitään väliä, ei sinunlaisia lokkejä näille kentille huolita. Pelaa vain pöllöheinää ja hyvigolfissa.
Sillä ei ole mitään väliä, ei sinunlaisia lokkejä näille kentille huolita. ” Pelaa vain pöllöheinää ja hyvigolfissa.” Mitä tarkoitat pöllöheinällä ja hyvigolfilla? Joillakin kentillä arvostetaan vieraspelaajia, he tuovat greenfeen muodossa euroja, usein myös käyttävät ravintolan palveluja. Toki siihen missä he käyvät on seuran jäsenillä ja omistajilla suuri vaikutus. Mikäli suhtautuminen on tuollaista, ei heitä toista kertaa näy, valitettavasti. Uskon monien muittenkin karsastavan kenttiä joissa suhtaudutaan tavallasi ja jossa touhutaan niin kuin huvittaa, tosin ethän ollut jäsen?
Mielestäni suuri osa golfin hienoudesta on sen säännöt ja vaikeus. Tuntuu onnistuminen tällöin moninkerroin paremmalta jos saavuttaa jotain, eikä jaella lohdutuspalkintoja aiheetta. Harjoituskierrokset ovatkin sitten asia erikseen ja siellähän voikin kukin pelata löysemmillä ”It’s OK” -säännöillä, kunhan etiketti- ja turvallisuusasiat on kunnossa. Jos virallinen sääntökirja saa silmät kieroon, voi ostaa 5 eurolla supistetun ja kuvitetun version. Sitä myydään useissa pro shopeissa. Kaikki tärkeimmät asiat selostettu kuvien kera ja hyvin aloittelijaystävälliseen tyyliin. Kaikkea ei tietenkään millään ulkoa opi, mutta kyllä ne tärkeimmät ajan myötä mieleen jää. Golf on kaunis laji millä on pitkä historia ja on hienoa kunnioittaa lajin perinteitä. Mahtavaa pelissä on myös mahdollisuus pelata kenen kanssa tahansa ja tasoitussysteemi tekee tuloksistamme vertailukelpoiset. Kapteenien varatut parkkipaikat on kyllä huono idea kentillä joilla on rajallisesti parkkipaikkoja. Omalla kentällä en ole koskaan nähnyt parkkipaikkojen loppuvan, en sano etteikö niitä voisi enemmän olla, mutta aina on vähintään pari ollut vapaana.