1. Pidän golfin synnyttämistä muistoista. Melkein jokaiselta kierrokselta jää mieleen joitakin, ainakin joksikin aikaa. Tunnelmia, yksittäisiä lyöntejä, onnenpotkuja, tai vaikkapa äkisti yllättänyt raekuuro.
Voimakkaimmat muistot kulkevat mukana läpi elämän – eivätkä ne aina ole niitä, joista olisi uskonut sellaisia tulevan.
2. Links-kentistä olen aina pitänyt. ”Aina” on vuodesta 1971 lähtien. Paikan päällä koettu Open Championship Royal Birkdalen kentällä kylvi mieleen siemenen, joka alkoi vastustamattomasti kasvaa ensimmäisten omien links-kierrosten ruokkimana. Golfia omimmillaan, aidoimmillaan.
3. Kuka voisi olla pitämättä onnistuneesta draivista, jossa puhdas osuma saa pallon purjehtimaan halki ilman suunnastaan piiruakaan poikkematta? Golfia fyysisimmillään – ja silti pakottomuus tuottaa useimmiten parhaat tulokset.
4. Pidän siitä toiveikkaasta, malttamattomasta ja joskus hermostuneestakin tunnelmasta, joka minut valtaa ykköstiillä. Lupaus unelmakierroksesta väreilee vielä ilmassa – tullakseen useimmiten ennemmin tai myöhemmin rikotuksi. Yleensä ennemmin.
5. Pidän siitä, kun saavun bunkkerin reunalle ja näen helpotuksekseni pallon makaavan ongelmattomasti esteen pohjalla. Usein olen mieluummin siellä kuin karheikossa griinin vierellä.
6. Pidän siitä, kun lipun tuntumaan lyöty pallo hypähtää eteenpäin ja jarrut pohjaan iskettyään alkaa vieriä takaisin. Silloin tiedän onnistuneeni siinä mitä yritin.
7. Pidän hortoilusta hyvin varustetun golfvälineliikkeen hyllyjen tuntumassa. Olo on kuin makean ystävällä karkkikaupassa. Tuntuu myös hyvältä, kun tiedän että pärjään vallan mainiosti ilman kaikkea tätä runsautta.
8. Kuinka mainiolta tuntuukaan upouusi tyköistuva golfkäsine kädessä! Se antaa annoksen itseluottamusta lisää, saa tuntemaan ettei seuraava lyönti yksinkertaisesti voi epäonnistua.
9. En pane pahakseni lyöntipeliä, mutta reikäpelistä pidän paljon enemmän. Nelinpelinä otettu matsi tuo kaiken lisäksi mukanaan tiimityöskentelyn lumon, joka voi tehdä kokemuksesta vieläkin nautittavamman, vieläkin unohtumattomamman.
10. Pidän golfista leikkinä – yhtenä harvoista asioista, jotka ovat arvokkaita itsessään, ilman minkäänlaista välinearvoa. On hienoa uppoutua pelin vietäväksi ja unohtaa kaikki muu.
11. Pidän tavasta, jolla golf auttaa rakentamaan ja syventämään ystävyyttä yhteisen harrastuksen ja yhteisten kokemusten kannattelemana.
12. Pidän siitä viestistä, jonka hikkorivartiset usein uniikit ja kauniisti patinoituneet mailat tuovat vuosikymmenten takaa. Se muistuttaa siitä, että olen pelaajana osa pitkää jatkumoa.
13. Nautin huhtikuisesta kukkaloistosta Augusta Nationalin Amen Cornerissa ja siitä kuinka päätöskierroksen momentum yleensä heilahtaa suuntaan tai toiseen juuri näillä rei’illä.
14. Pidän Bobby Jonesin legendasta ja siitä kuinka hänessä yhä henkilöityy se, mikä amatööriydessä on ihailtavaa.
15. Pidän Harvey Penickin maanläheisistä opetuksista. Ja viisauksista: ”Golf ja elämä ovat toistensa kaltaisia. Kummallakaan ei ole antaa minkäänlaista reiluustakuuta eikä sellaista kummaltakaan pidä odottaa.”
16. 52-asteinen gap wedge on maila, josta pidän. Tarkkuustyökalu, jolla voi myös fiilistellä mielialan mukaan ja mielikuvitusta hyödyntäen.
17. Pidän St Andrewsista ja kaikesta mitä se edustaa. Siellä golfin ystävä tuntee olevansa kotona.
18. Maailma on täynnä mainioita yhdeksänsiätoista reikiä. Mutta brittiläiset spike barit nousevat joskus nuhruisessakin mutkattomuudessaan muiden yläpuolelle. Pidän niistä kenties vielä enemmän kuin vanhimpien golfklubien tunnelmallisista pukuhuoneista.
Millainen on oma listasi? Vaikkapa pikainen ysi? Jos näet laatimisen vaivan, voit kenties opppia jotain uutta itsestäsi ja suhteestasi golfiin.
Janne Tarmio
Se millimetrityö mikä pitää osata tai mitä haetaan golfia pelatessa. Lyö aste sivuun tiiltä, niin varmasti tiedät mistä pallosi löytyy, kun sitä lähdet hakemaan. Eli kuinka monta metriä pallo ”eksyy”, kun avauslyönti menee vaikka asteen sivuun, niin missä se pallo on 200-250 metrin päässä. Aivan loistava laji ja siksi niin haastava.