Persoonalliset reiät ja erinomaiset griinialueet antavat lupauksia tulevasta. Suurin kysymysmerkki on väylien kunto.
Vantaan Golfpuiston etuysi on ollut avoinna nyt runsaat kolme viikkoa. Seitsemäs päivä heinäkuuta avattu kenttä on vetänyt uteliaita kenttäbongareita puoleensa.
”Suurin osa pelaajista on ollut toistaiseksi muita kuin omia jäseniämme”, sanoo Vantaan Golfpuisto ry:n puheenjohtaja Jari Koski.
Kentän ensimmäinen yhdeksikkö oli tarkoitus avata jo toukokuussa, mutta Etelä-Suomen kenttiä kaltoin kohdellut talvi aiheutti ongelmia myös Vantaalla. Talven tuhot näkyvät kentällä yhä. Väyläruohon kunto on monin paikoin heikko, minkä vuoksi kentällä pelataan mailanmitan siirtosäännöllä.
Omat haasteensa ruohon kasvulle on aiheuttanut se, ettei kentällä ole käytössä väyläkastelujärjestelmää. Nurmen alle on kyllä vedetty kastelujärjestelmän runkolinja, mutta varsinaista kastelulaitteistoa ei ole ainakaan toistaiseksi tarkoitus asentaa.
”Lähdimme liikkeelle siitä ajatuksesta, että näillä leveysasteilla ei väyläkastelua tarvita. Kastelulaitteisto saadaan kyllä asennettua ja otettua nopeasti käyttöön, mikäli tarpeellista”, Koski sanoo.
Kentän avaaminen on pitänyt Jari Kosken alkuvuoden kiireisenä.
Vaikka väylien kunto hieman pelikokemusta häiritseekin, kenttä on ulottuvalla siirtosäännöllä varsin pelattava, ja mikä tärkeintä, ongelmien alta paljastuu lupauksia herättävä golfkenttä.
Muun muassa The Open -rotaatioon kuuluvien kenttäklassikoiden uudistajana kunnostautuneen englantilaisarkkitehti Martin Ebertin kokemus näkyy suunnittelutyössä. Aluetta paikoin reunustavat korkeat Natura-metsät tarjoavat rei’ille komeita kulisseja, mutta muuten vanhat viljelysmaat antavat ainakin etuyhdeksiköllä varsin niukasti apuja väyläprofiilien suunnitteluun. Ebert on kuitenkin onnistunut piirtämään useita persoonallisia reikiä ja vaihtelevan kokonaisuuden.
Vantaan Golfpuiston silmiinpistävin vahvuus ovat erinomaiset griinialueet. Suuret viheriöt ovat avausreiän ongelmagriiniä lukuun ottamatta erinomaisessa ruohossa, mutta ne on jätetty toistaiseksi tarkoituksella melko hitaiksi. Melko maltillisesti mutta ilmeikkäästi muotoillut griinit tarjoavat runsaasti mielenkiintoisia lipunpaikkoja, joilla reikien pelitaktisia piirteitä voidaan huomattavasti muunnella.
Kierros lähtee liikkeelle lyhyellä par-nelosella, jota halkoo sekä oikealle karkaavaa avausta että lyhyeksi jäävää lähestymislyöntiä vaaniva oja. Varmalla pelitaktiikalla kierros lähtee kuitenkin sujuvasti liikkeelle. Pitkälyöntisimmät voivat tavoitella griiniä heti kierroksen avausdraivillaan, mutta riskit ovat suuret. Parempi mahdollisuus sankarilyöntiin tarjoutuu myöhemmin nelosella.
Kierros jatkuu keskipitkällä par-nelosella, jossa on ensisijaista saada avaus peliin oikeaa puolta reunustavan outin ja vasemmalla luikertelevan ojan väliin. Viheriö on sen jälkeen vastaanottavainen lyhyille tai keskipitkille lähestymislyönneille.
Kolmas reikä on etuyhdeksikön mainioista par-kolmosista ensimmäinen. Oikealla kulkeva out of bounds voi aiheuttaa mielikuvan todellista ahtaammasta avauksesta, mutta kysymyksessä on melko suoraviivainen reikä, jossa avaus tulisi pystyä sijoittamaan oikeaan kohtaan suurelle griinille. Viheriön vasemmalle puolelle on tilaa missata, mutta jäljelle jää helposti haastava, ylöspäin lyötävä pitch-lyönti. Helppo bogey-reikä, mutta pariin on jo onnistuttava.
Kiusoittelevan lyhyellä (klubitiiltä 265 metriä) neljännellä reiällä houkutus yrittää draivata suoraan griinille on suuri. Etenkin, kun parhaana vaihtoehtona on lyödä avaus pitkällä tai keskipitkällä raudalla lyhyeksi väylän kapeimmasta kohdasta. Varmisteleva avaus jättää kuitenkin jäljelle näennäisen pitkän lähestymislyönnin lyhyellä tai keskipitkällä raudalla muuten lyhyellä reiällä. Vasemmalla lepäävän kasteluvesialtaan vuoksi viheriötä tavoittelevan draivin on oltava suunnassaan tarkka, mutta oikein suunnatut draivit esteetön viheriö ottaa syleillen vastaan. Hole in one -juhlat ovat tällä par-nelosella vuosien saatossa vain ajan kysymys.
Hyvän tuloksen pohja on keskimäärin pedattava ensimmäisen viiden reiän aikana.
Yhdeksikön visuaalisesti näyttävin reikä on lyhyt viitonen, joka pelataan rei’istä ainoana poikittaissuuntaisesti kohti viheriön takana komeana kohoavaa Natura-metsää. Viheriö on suuri ja melko helposti osuttava, mutta lähipeliä maustaa erityisesti griinin keskellä sijaitseva suuri kumpu. Kummun väärälle puolelle joutuminen tekee parin tavoittelusta heti vaikeaa.
Kuutoselta alkaa kolmen par-nelosen sarja. Takatiiltä pelattaessa kuutonen on peräti 431-metrisenä kentän pisin par 4 -reikä. Klubitiiltä (360 m) pelattaessa matka lyhenee yli 70 metrillä.
Kolmikosta helpoin on seitsemäs reikä, joka avautuu kenttää ensi kertaa kiertävälle kunnolla vasta avauksen jälkeen nyt, kun väyläprofiileja selvemmin rajaava raffin fescue-heinä on vasta kasvamassa. Seiskan väylä muodostaa laajan ja yhtenäisen, lyhyeksi leikatun alueen kahdeksikon ja yhdeksikön väylien kanssa, mikä tuo oman hienon piirteensä etuyhdeksikön tunnelmaan. Lähestyminen väylää korkeammalle sijaitsevalle viheriölle on yhdeksikön ilmeikkäimpiä.
Walk of Shame, seitsemännellä reiällä veteen avaavan reitti väylälle.
Kahdeksikko on suoraviivainen par-nelonen, joka sekin on takatiiltä pelattaessa muhkeat 427 metriä pitkä. Avauksen voi huoletta missata oikealle yhdeksikön puolelle, mutta se tekee lähestymisestä haastavan. Vantaan Golfpuiston griinialueet on bunkkeroitu maltillisesti, mutta kahdeksikon suuri griinibunkkeri vartioi etenkin viheriön oikeaa puolta tarkasti.
Kierros päättyy etuyhdeksikön ainoaan par-viitoseen. Reiälle luovat ilmettä jatkolyöntiä varten suunnitellut, vaaleahiekkaiset väyläbunkkerit. Hyvän birdie-paikan petaaminen edellyttää tavallisesti kolmea onnistunutta lyöntiä. Kahdella griiniä pääsevät tavoittelemaan vain harva.
Yhdeksikön mielenkiintoisin kohta on kuitenkin viheriö, joka muodostaa valtavan yhtenäisen alueen puttikenttä Himalayasin kanssa. Alueet on erotettu toisistaan varsin toimivasti griinin kahteen osan jakavan syvennyksen avulla.
Erinomaisen golfkentän edellytykset ovat olemassa, kunhan vain koko kenttäalueen ruohopohja saadaan kasvatettua griinien tavoin terveeksi ja tuuheaksi.
Himalayas on Vantaan Golfpuistolle mainio vetonaula, jonka kiertämiseen kannattaa ennen tai jälkeen kierroksen varata vartti aikaa. 18-reikäinen puttikenttä viritetään voimakkaasti muotoillulle viheriölle päivittäin. Reikiä on toistaiseksi yhdeksän, ”tiiauspaikkoja” kahdeksantoista. Esikuvana kentälle on toiminut St Andrewsin samanniminen puttikenttä. Aivan esikuvansa tasolle Himalayas ei luovuudessa vielä yllä, mutta on omanlaisenaan hauska lisä vierailulle Vantaalla. Ison kentän pelialueeseen kuuluvana se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia myös Vantaalle järjestettävien tapahtumien erikoiskisoihin tai varsinaisen kentän yhdeksännen reiän virityksiin.
Vantaan Golfpuiston etuyhdeksikkö on kaikkinensa helposti lähestyttävä, mutta vaihteleva ja varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kovankin tuloksen tekemiseen tarjoutuu mahdollisuus, mutta hyvän tuloksen pohja on keskimäärin pedattava ensimmäisen viiden reiän aikana.
Kentänhoidollisilla seikoilla on kuitenkin suuri merkitys sille, minkälaiseksi kentän profiili pelaajien keskuudessa lopulta muodostuu. Erinomaisen golfkentän edellytykset ovat olemassa, kunhan vain koko kenttäalueen ruohopohja saadaan kasvatettua griinien tavoin terveeksi ja tuuheaksi.
Rakennustyöt kentän jälkimmäisellä yhdeksän reiän lenkillä ovat parhaillaan käynnissä. Jari Kosken mukaan tavoitteena on, että 18-reikäiselle kentälle päästään pelaamaan loppukesällä tai syksyllä 2018. Aikaisintaan silloin valmistuu myös komealle paikalle nouseva klubitalo. Tällä hetkellä klubin caddiemaster- ja kahvilapalvelut toimivat parakkitiloissa, joista löytyvät myös pukeutumistilat.
