Kun kääntyy liikenneympyrästä Iitin kirkonkylän suuntaan, vasemmalle jää Benjamin
Maatilatori, joka on yli 20 vuotta toiminut, yli sadan maaseututuottajan tuotteista
koostuva maatilatori. Kannattaa pistäytyä.
Tie vie idyllisen Iitin kirkonkylän läpi. Kirkonkylä lukeutuu maan parhaiten 1900-luvun
alun alusta säilyneisiin. Kirkko kellotapulineen kuuluu Suomen vanhimpiin ristikirkkoihin.
Tie vie läpi maalaismaisemien muutaman kilometrin, kun yhtä äkkiä avautuu avara
peltomaisema, joka osoittautuu golfkentäksi.
Maitolavan kohdalla käännytään entiselle Niskaportin tilalle.
Olen käynyt Iitin golfkentällä pari, kolme kertaa ja jotenkin mieleen tulee ruotsalainen
golfklubi rentoine ihmisineen ja kotoisine pihapiireineen.
Klubin nettisivuilla mainostetaankin, että ”on kuin kotiin tulisi. Anna katseen viipyillä
hetken vihertävässä kenttämaisemassa ja idyllisissä rakennuksissa. Lupaamme, että tätä
miellyttävää fiilistä kestää niin kauan kuin viihdyt luonamme, ja vähän sen jälkeenkin.”
Satoja vuosia vanha tila
Kenttä on rakennettu Niskaportin tilan maille. Tilan historia ulottuu aina 1600-luvulle
saakka. Paikalla on ollut varakas maatila, jonka vanhat rakennukset ovat saaneet Iitti
Golfista uuden isännän. Alueen perinteikkäät ja arvokkaat rakennukset ovat Museoviraston
valvonnassa.
Vanhan tilan rakennukset on muunnettu golfseuran käyttöön.
Minulla on tapaaminen Iitin Golfseuran puheenjohtajan Pekka Pätysenkanssa. Hän
on puolestaan kutsunut paikalle Niskaportin pehtoorin.
Pehtotori eli pehtoori oli entisajan Suomessa suurella maatilalla tilanhoitaja tai
maataloustyönjohtaja. Ei ole kahta sanaa, etteikö Iitin tapainen suuri golfyhteisö
pehtooria tarvitse.
Nykypäivään muunneltuna hän on henkilö, joka on usein paikalla ja tarkkaillee Niskaportin
ympäristöä, rakennuksia, henkilökunnan toimintaa ja asiakkaiden viihtymistä sekä edistää
golfyhteIsön suhteita ja imagoa sidosryhmiin.
Hanhenmarssia pallon perään.
Pehtoorin tehtäväkuviin kuuluu lisäksi välittää tietoa yhteisön johdolle sekä
jäsenistölle havaitsemistaan asioista, asiakkaiden mielipiteistä ja klubin ilmapiiristä
sekä tehdä parannusehdotuksia.
Pehtoorilla pitää olla kiistattomat ansiot golfyhteisössä. Palkkiona pehtoorilla on
kartanon perinteisiin nojaten vapaat kahvit ja kilpailujen yms. yhteydessä myös vapaa
ruoka.
Sakari on numero yksi
Iitti Golfin itse oikeutettu pehtoori numero yksi on Sakari Heinonen.
Sakari ja hänen vaimonsa Sirkka istahtavat terassin pöydän ääreen. Ja sen jälkeen ei
ole hiljaista hetkeä, siitä pitää huolen Sirkka, jota Sakari myötäilee myhäillen. Sakari on
nyt 86- ja Sirkka 85-vuotias. Naimisissa he ovat olleet kunnioitettavat 63 vuotta.
Kun ollaan maaseudulla, heinäseipäät ovat oivia väylämerkkejä.
”Ja sitä ennen seurustelimme viisi vuotta”, Sirkka lisää.
Sakari toimi kauppiaana Kausalassa ja Sirkka mielisairaanhoitajana. Parhaimpina vuosina kierroksia kertyi satakunta ja klubilla oltiin kauden aikana lähes jokainen päivä. Alimmillaan Sakarin tasoitus oli 14 ja Sirkan 18.
Ei neuvota toinen toista
Pariskunta aloitti golfin Vierumäellä vuonna 1988 hyvän ystävän houkuttelemana. Golf
koukutti heti. Vierumäellä alkoivat myös pariskunnan valvontatyöt. Niitä he tekivät
kahdeksan vuotta, kunnes Iitin golfkenttä avautui yhdeksänreikäisenä vuonna 2004. Pari
vuotta siitä kenttä laajeni täysimittaiseksi.
Pariskunnan aktiivinen toiminta jatkui niin golfin kuin muiden oheistoimintojen parissa. Ja
valvontatyöt lankesivat ikään kuin itsestään selvyytenä.
Klubin terassilta aukenee hieno maisema.
Useimmiten pariskunta pelaa yhdessä, eikä siinä Sakarin ja Sirkan mukaan taistella
toistensa kanssa, eikä toinen neuvo toista, vaan kumpikin pelaa omaa peliään.
Jokainen golfklubi tarvitsee joitakin innokkaita pyörittämään seuran toimintaa. Sakari ja
Sirkka ovat olleet tällaisia voimahahmoja tai kuten he itse sanovat ”jokapaikan
höyliä”. Sirkka on esimerkiksi valmistanut tarkalleen laskettuna 135 kertaa talkooruuat.
Mikä antaa potkua näinkin mittavasti osallistua klubin toimintaan?
”Se on siinä, kun on kivoja ihmisiä, joita saa palvella”, Sirkka tiivistää.
Valvojan työssä Sakaria tyydyttää eniten, kun pelit etenevät sujuvasti.
”On myös mietittävä, mitä pelaajille sanoo. Kun löytää oikean tavan, kukaan ei loukkaannu. Valvojan työ ei ole sakottajan hommaa.”
”Ensin griinit kuntoon…”
Pelaan seuran puheenjohtajanPekka Pätysen kanssa. Hän kertoo, että kun
rahaa on niukasti käytettävissä kentän parannustöihin ja koneinvestointeihin, he ovat
ottaneet kunnostusjärjestyksessä etusijalle griinit, sitten väylät ja kolmanneksi muun
kenttäalueen.
”Griineistähän pelaajat eniten valittavat.”
Kentän on suunnitellut Lassi-Pekka Tilander ja hänen päämääränäänsä on ollut tehdä
mahdollisimman miellyttävä kenttä kaikentasoisille pelaajille.
Katso ennen kuin lyöt. 12. väylä laskeutuu jyrkästi griinille.
Vaikka kenttä näyttää helpolta peltokentältä, sitä se ei suinkaan ole, vaan pitkät raffit
ja vesiesteet pitävät huolen, että pelaajalla riittää niin sanottuja haasteita. Monessa
paikkaa on mietittävä, yrittääkö griinille vai lyökö suosiolla välilyönnin.
Iitin kenttä on alku- ja loppurei´iltään tasaista peltoa, mutta silti väyliin on saatu
vaihtelua. Golfkenttä on maisemallisesti suojelualuetta ja sen vuoksi sille ei saa
istuttaa puita.
Kenttää kannattaa lähteä kiertämään vesipullo tyhjänä, sillä kakkosväylän jälkeen on
lähde, jonka vesi on erinomaista. Pulppuavalta lähteeltä käydään tankkaamassa
raikasta vettä kotiinvietäväksi.
Raikasta lähdevettä kakkos- ja kolmosväylän välillä.
Kahdeksas väylä nousee klubitalon takaa mäelle ja ysi laskeutuu puolestaan klubitalon
nurkille. Molemmat ovat tarkkaan pelattavia, varsinkin ysiväylä, joka viettää oikealle, jossa
on out-paalut heti metsän reunassa.
Pelaamme kokeen vuoksi valkoisilta, jolloin väylä kapenee entisestään. Toinen meistä löi
väylälle, toisen pallo löytyi hiukan out-paalujen väärältä puolelta.
Moni henki pelastunut
Kymppiväylä nousee jyrkästi ylös. Pekka kertoo, että väylä on pelastanut muutaman
miehen hengen, kun väylää kiivetessä rasitus on noussut sydämen hälytystasolle ja sen jälkeen osattu hakeutua ajoissa hoitoon.
Iitin kaunein väylä mäen päällä sijaitseva yksitoista. Se on par 3, josta aukeaa
upeat näkymät Urajärvelle .
Seuraava väylä on hieman erikoinen: jyrkkään alamäkeen viettävä väylä, jossa hyvällä
lyönnillä yltää griinille eli tornista on tarkkaan varmistettava, että edellämenevä ryhmä
on griinillä tai jo poistunut sieltä.
Rannan tuntumassa olevalla väylällä kohtaamme valkoposkihanhet. Niitä on juuri pallon
laskeutuspaikalla väylän koko levyydeltä. Minkäs teet, valkoposkihanhi on rauhoitettu
lintulaji ja niitä ja niiden kakkaroita pitää vain sietää.
Täytyy onnitella Lassi-Pekkaa, sillä hänen on onnistunut tekemään vaihtelevan kentän,
jota pelaa mielellään.
Valkoisilta pelattuna ysiväylä kapenee tarkasti lyötäväksi ränniksi.
Kentän kunto on erinomainen. Ainoa miinus on – ja sekin on vain minun mielipiteeni – liian pitkät raffit. Pekka tosin kertoo, että juuri tänä kesänä raffien leikkaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Eihän niihin pitäisi lyödä, mutta silti yhä vieläkin pallon etsintä vie turhan paljon aikaa. Jos mukana ei
ole paikallinen pelaaja, alastulopaikan hahmottaminen on vaikeaa.
Pekka toteaa vilpittömin mielin, että heillä on pystytty toimimaan alusta lähtien
yhdessä. Talkoo- ja muillakin hommilla on toteutettu suuriakin hankkeita.
”Näin olemme lisänneet omalla työllä edullisesti yhteisen omaisuuden arvoa ja samalla
kasvattaneet yhteenkuuluvaisuutta.”
”Häpeilemättä esitämme…”
Tuollahan se klubitalo on …
Kun tänä päivänä keskustellaan golfin murroksesta, etupäässä osakkaiden eduista ja
pelaamisen kuluista. Iitissä on käytetty luovaa mielikuvitusta ja rakennettu hinnasto,
joka on otsikoitu hauskasti ”Häpeilemättä esitämme – hinnasto”.
Tästä muutamia esimerkkejä: Osakkaan seurassa samassa lähdössä olevilta pelaajilta miinus
10 euroa. Teetime.fi -ajanvarauksen kanssa greenfeen maksajalla kaupan päälle poletti,
kympin opiskelija-alennus, sotaveteraanit veloituksetta, Kymen seudun
osuuskaupan S-etukortilla neljän hengen lähtö sata euroa ja kahden hengen greenfee 60
euroa.
Kymmenen greenfeen paketti 300 euroa, kausipelioikeus 734 euroa ja rajattu pelioikeus
ma-pe lähdöt 450 euroa. Lisäksi lomalaisia ajatellen 30 peräkkäisen päivän pelioikeus
aikuiselta 270 euroa ja alle 18-vuotiaalta juniorilta 135 euroa.
Teksti ja kuvat Jouni Flinkkilä
”Minkäs teet, valkoposkihanhi on rauhoitettu lintulaji ja niitä ja niiden kakkaroita pitää vain sietää.” On olemassa laillisia keinoja hävitykseen. Tutkikaa asiaa.