En tiedä, miltä suomalainen tango, jenkka tai polkka kaikuivat Pohjois-Afrikan pojan korvissa, mutta Imedin laulut olivat kuin venäläisiä romansseja suomenkielellä nauhan pyöriessä taaksepäin.
Imed käänteli sanoja ja rakkaudestahan ne enimmäkseen kertoivat, mutta myös sanojen merkityksestä ja kaipuusta.
Radio oli kiinni koko matkan ajan Laukaasta Hämeenlinnaan. Keskustelimme elämästä, naisista tietenkin ja Tunisian tilanteesta, jossa on päällisin puolin rauhallista, mutta pinnan alla kytee. Turisteista ja heidän turvallisuudestaan yritetään pitää kaikin tavoin huolta.
”Ja golfareista kannamme tietenkin erityistä huolta”, Imed lisää pilke silmäkulmassa.
Tunisiassa on virkamieshallitus. Loppuvuoden vaaleja odotetaan jännittyneinä lähinnä islamistien osalta eli minkälaisen vallan he saavat tulevissa vaaleissa.
Hiljainen ja jurnottava
Kulkeminen Helmillä on hitaasti kiiruhtamista. Kun jonoa alkaa syntyä taakse, pysähdymme linja-autopysäkille ja annamme kiireen mennä ohi.
Padasjoelta käännymme Hämeenlinnan tielle. Matka jatkuu mutkateitä läpi Kanta-Hämeen kylien ja maaseutumasemien. Suomalainen maaseutu on nykyään kuin neutronipommin jäljiltä, missään ei näy ihmisiä. Ainoa liikkuva esine oli Valion maitoauto.
Kertoilin Imedille, että ollaan seuduilla, joissa ei hätäillä eikä hötkyillä: hämäläinen on ikuisesti hidas, hiljainen ja jurnottava.
Kaksi eurooppalaisen autoteollisuuden merkkiteosta: Ferrari ja Mese eli Helmi.
Linna Golfin majoitusrakennuksen eteen oli pysäköity Ferrari. Vaikka Helmi on tehopesun kestävä mersu, se kuuluu rokkirallia ajavaan Hinthaaran Maranelloteamiin. Siihen vain tulipunaisen Maranellokinnerin viereen.
Meidät otettinkin arvomme mukaisesti vastaan. Golfrakennuksen yläkerrasta saimme omat kaksikerroksiset Muirfield ja Fleesensee-nimiset sviitit ja kierrokselle auton. Horsman Kaitsu tuli poikansaJessen kanssa Hauhon mökiltään porukkaamme.
Ja taas Imed katseli kenttää ja klubimiljöötä hiljaisena. Ei hän kuitenkaan selälleen lentänyt, sillä onhan Tukholman ympäristössäkin lähes yhtä hienoja kenttiä kuten Bro Hof Slott – vai mikä sen nimi nyt onkaan… Imed on sen pelannut ja hänen mukaansa yltää nippa nappa Linna Golfin tasolle.
Linna Golf
Linna Golf oli hienossa kunnossa. Kenttämestari Markku Leskinen on maan huippuja. Sen näkee hänen ja porukkansa kädenjäljestä.
Jostain syystä en ole koskaan pelannut kenttää hyvin. Nytkin helpon parnelosen avausreiän tuloksesi tulee tripla. Seuraavalla parvitosella Imed avaa raffiin ja menee tovi ennen kuin pallo löytyy. Hän moittikin myöhemmin klubitalolla kentän raffeja. Totesimme Hossen kanssa, ettei sinne pidä lyödä vaan pysytellä mieluummin lyhyeksi leikatuilla väylillä, se sujuvoittaa kummasti peliä.
Aurinkoisen päivät kuivattamat viheriöt olivat liukkaat.
Linna Golf ei ole helpoimpia kenttiä, etenkään griinien osalta. Oli myöhäinen iltapäivä ja griinit olivat sopivan nopeita. Voi vain kuvitella, minkälaista on putata, jos lähtisi heti esimerkiksi Challenge Tourin kisan jälkeisenä aamuna pelaamaan.
Huippusuunnittelija Tim Lobin luomus on onnistunut kokonaisuus. Kentällä on tilaa ja yhtään huonoa väylää ei ole. Ensikertalaisella on hieman oppimista pituuksien arvioinnin suhteen. Imed on pitkälyöntinen ja Linnassa hän pilasi muutaman väylän yliyrittämisellä.
Imed teki kuitenkin taas kelpo tuloksen.
Minulla oli aamulla varhain tapaaminen toimitusjohtaja Petri ”Elmo” Keskitalon kanssa, mutta siitä tulee erillinen juttu.
Linna Golfissa on runsaasti tapahtumia. Pelaajille puhuvat toimitusjohtaja Elmo ja Golfpisteen Antti.
Kävelimme aamiaiselle historiaa huokuvaan päärakennukseen, jossa on tunnetusti erinomainen aamiaspöytä. Meillä ei ollut kiirettä, vaan nautimme pitkän tovin kesäisestä aamusta etuterassilla järvimaisemaa ihaillen.
Fore-huuto
Pakkasimme kamat Helmiin. Kun aikaa oli, pyöräytin Aulangolle näyttääkseni legendaarisen Hugon. Kerroin tapauksen, jossa runoilija sai pallon suoraan suuhunsa, kun hän pyöräili väylän poikki. Ehkä siinä Fore-huuto ajoittui väärin, kun runotar yritti paikallistaa, mistä ääni tulee…
Ajoimme metsätietä ylös Aulangon näkötornin parkkipaikalle. Kehotin Imediä kiipeämään mäelle ja torniin ja antamaan raportin. Sieltä oli kuulemma avautuneet upeat maisemat.
”Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka”, Imed kommentoi.
Vanajanlinnan terassilla rauhallinen aamiainen maistui ja mieli lepäsi.
Vaikka moottoritie kutsui kuumana, ajelimme tyylillemme sopivasti vanhaa tietä. Hyvinkään kohdalla käännyimme Kytäjälle ja annoimme Vivaldin sävelten siivittää menoamme.
Teksti ja kuvat Jouni Flinkkilä
Imedin seikkailu käynnistyi Messilästä ja viisiosaisessa sarjassa vieraillaan Laukaalla, Linna Golfissa, Kytäjällä ja Espoossa (EGS). Seuraava artikkeli julkaistaan sunnuntaina.
