Sonja ja Jari pelasivat Heikki Kovalaisen kanssa skinejä Sand Valleyssa - Golfpiste.com

24.–31.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[16][20]
KilpailuaSuomalaista
Matkailu

Sonja ja Jari pelasivat Heikki Kovalaisen kanssa skinejä Sand Valleyssa

Skinit ovat päättyneet ja ilta pimenee, siksi vähän suttuinen kuva. Mieheni Jari putsasi Heikilta skinit viimeisellä viheriöllä.

Olin Tahkolla islanninhevosvaelluksella, kun sain tietää voittaneeni Golfpisteen kisassa kutsun kahdelle hengelle Heikki Kovalaisen kutsukilpailuun, joka pelattaisiin Puolan Sand Valleyn kentällä lauantaina 4.8.2012. Tieto matkasta tuli melko nopealla, noin viikon varoitusajalla, joten linjat kävivät kuumina, kun järjestelimme lapsen- ja koiranhoitoa päästäksemme mieheni kanssa yhdessä reissuun. Eipä silti, olisi varmasti ollut innokkaita golfareita kaveripiirissä matkaseuraksi, mikäli lapsenhoito-ongelmia olisi ollut.

Kaikki kuitenkin järjestyi hienosti ja Tahkon golfklubilla sain lainata caddiemasterin konetta, jotta sain varattua lennot Gdanskiin. Isot kiitokset Tahkolle hienosta palvelusta! Äärimmäisen näppärä lentoyhteys suoraan Gdanskiin löytyi Turusta unkarilaisen yhtiön toimesta ja lentoaikakin vain hieman reilun tunnin.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Puolassa, joten matkaan lähdettiin ennakkoluulottomasti iloisin mielin torstaina 2.8.2012. Heti Gdanskin lentokenttä teki hyvän vaikutuksen. Uusi ja hieno kenttä oli valmistunut arvatenkin jalkapallon EM-kisojen alla, jota varten myös moottoritie oli rakennettu/kunnostettu. Matka lentokentältä Sand Valleyn kentälle menikin erittäin sujuvasti noin tunnissa.

Sand Valleyn toimitusjohtaja <a href=Antti Pohjonen (vas.) otti minut ja Jarin vastaan savolaisella vieraanvaraisuudella." src="/wp-content/uploads/2012/08/12082810313799.jpg" width="505">

Sand Valleyn toimitusjohtaja Antti Pohjonen (vas.) otti minut ja Jarin vastaan savolaisella vieraanvaraisuudella.

Perillä kentän toimitusjohtajana toimiva Pohjosen Antti oli vastaanottamassa seuruettamme savolaisella vieraanvaraisuudella ja ohjasi meidät majoittumaan hulppeisiin huviloihin kentän laidalle. Siitä olikin helppo tepastella ykköstiille heti seuraavana aamuna.

Kenttä teki vaikutuksen

Ensimmäiselle harjoituskierrokselle lähdimme heti aamupalan syötyämme yhdessä turkulaisten Jarnon ja Juhan kanssa. Jarnolle kenttä oli ennestään tuttu aikaisemman pelireissun myötä, joten saimme onnekkaasti hieman kenttätietoutta.

Heti alkureiät tekivät vaikutuksen. Kenttä oli upeassa kunnossa tiipaikkoja myöten griineistä puhumattakaan. Tiiboksissa piti tarkkaan miettiä, mihin avauksen suuntasi, sillä erilaisia hankaluuksia oli näkösällä. Draiverilla ei voinut huiskia huoletta. Likimain joka väylällä oli kuitenkin avaukselle tilaa, mutta se ei välttämättä ollut suoraan keskellä väylää. Pallon saattaa imaista pieni, mutta sitäkin voimakkaammin hyviä avauksia nielevä bunkkeri. Ensimmäisen kierroksen pelasin naisten etummaiselta tiiltä ja availinkin pääsääntöisesti spoonilla.

Sand Valleyn kenttä on haastava ja upeassa kunnossa. Kuva VeVe Media.

Sand Valleyn kenttä on haastava ja upeassa kunnossa. Kuva VeVe Media.

Lähestymiset tuottivat positiivisessa mielessä päänvaivaa. Griinit olivat kohotettuja ja erittäin muotoiltuja sekä lisäksi vielä hyvin liukkaita. Jarno varoitteli, ettei kannata ottaa palloa viheriölle alas. No suomalainen ei usko, ennen kuin kokeilee. Sellaista kierrettä en osaa itse lyödä (veikkaan, että aika harva muukaan klubipelaaja), että pallo olisi griinillä pysynyt. Jos pallon pudotti viheriölle, se menikin helposti 20 metriä pitkäksi. Ensimmäinen kierros sujuikin lähestymisiä ja griinejä opetellessa, niiden lukuminen onkin Sand Valleyssä arvossa arvaamattomassa.

Jokainen reikä oli omalla tavallaan mieleenpainuva. Esimerkkinä väylä numero 11, pitkähkö par 4, jolla oli matkaa naisten klubitiiltäkin 384 metriä. Päätin tietenkin lyödä sen kahdella päälle, koska väylätaulussa luki par 4. Draiveri käteen ja hyvä avaus. Lähestymiseen jäi kuitenkin matkaa vielä spoonin verran. Mitta riitti, mutta pallo oli lipun tasolla greenin oikealla puolella bunkkerissa.

Nelijalkaiset ruohonleikkurit

Seuraavalla väylällä, karhean kaunis par 5, saimme ihan tosissaan miettiä avauksen sijoittamista. Siitä pitivät huolen laajat waste-alueet ja korkeuserot. Saimme myös lisää peliseuraa, kun väylän reunalla laiduntaneet vuohet päättivät liittyä seuraamme. Vuohet toimivat luonnonmukaisina kentänhoitajina. Ruohonleikkuu sujuu näiltä otuksilta hankalissa olosuhteissa paikoissa, joihin koneella ei pääse.

Toisella kierroksella siirryin taaemmas pelaamaan ja kenttä oli taas hieman erilainen kokemus. Väylälle 11 tulikin mittaa jo komeat 415 metriä (miesten takatiiltä 451 metriä!). Siinä vaiheessa katsoin tarkemmin tuloskorttia ja huomasin, että ko. väylä olikin naisten klubitiiltä par 5, mutta muilta tiipaikoilta par 4. Hauska pieni erikoisuus.

Tiiboksissa piti miettiä tarkkaan, mihin avauksensa sijoittaa. Kuva VeVe Media.

Tiiboksissa piti miettiä tarkkaan, mihin avauksensa sijoittaa. Kuva VeVe Media.

Kaiken kaikkiaan koimme kentän erittäin upeaksi, mutta vaikeaksi (singelipelaajia molemmat kuitenkin) ja siksi juuri niin hienoksi. Joka kierroksella jää jotain hampaankoloon ja parannettavaa riittää seuraaville kierroksille. Kenttään ei voi mitenkään kyllästyä vaikkapa viikon pelimatkalla ja haastetta riittää kaikentasoisille pelaajille. Tiipaikkoja vaihdellessa kenttä saa aina uuden ilmeen. Jos ei takatiiltä halua pelata (6529 m), kannattaa ehdottomasti käydä ainakin katsastamassa reiän 7 takatii, joka ainakin itselläni herätti suurta kunnioitusta.

Perjantain harjoituskierrosten jälkeen nautimme klubilla maittavan grilli-illallisen sateen ropistessa. Heikki Kovalainen itse ei meinannut malttaa tulla ollenkaan syömään, vaan treenasi tiukalla asenteella rangella kaatosateessa.

Heikiltä putsattiin skinit

Lauantaina koitti kisapäivä upeassa aurinkoisessa hellesäässä. Peli ei kulkenut aivan tasoitukseen, johon pääsemiseksi olisi pitänyt alittaa 80 vaikealla kentällä. Sand Valley osoittautui varsin vaikeaksi myös muille naisille, sillä pääsin kuitenkin naisten sarjan voittajana halaamaan Heikkiä palkintojenjaossa ja kotiinkin tuli vähän tuliaisia.

Palkintojenjaon jälkeen hieman yllytettynä lähdimme pelaamaan vielä yhdeksän hengen porukalla skinejä valtaosan kilpailijoista keskittyessä jo iltajuhlaan. Jakauduimme kahteen ryhmään ja pääsimme mieheni Jarin kanssa Heikin ryhmään pelaamaan.

Ilta alkoi jo hämärtää pelatessamme Heikin kanssa skinejä.

Ilta alkoi jo hämärtää pelatessamme Heikin kanssa skinejä.

Kisa oli tiukka ja potti meni jakoon vasta viimeisellä reiällä iltahämärässä. Lähdimme koko ryhmä hakemaan eagleä yrittämällä rohkeasti draivia par nelosella päälle. Heikki siinä draivissa hienosti onnistuikin meidän muiden jäädessä greenin lähituntumaan. Eagle-putti oli Heikillekin kohtuullisen hankala, sillä greeni oli n. 60 metriä pitkä, ylämäkeen kovasti muotoiltu ja lippu lähes takareunassa Heikin pallon ollessa edessä oikealla. Mieheni Jari pisti ainoana birdien sisään ja meidän muiden oli tyytyminen pariin ja maksumiehen rooliin. Hyvin ehdimme skinien jälkeen vielä juhliin mukaan ja ne jatkuivatkin sitten pikkutunneille.

Jari katse tiukasti pallon persässä avauksen jälkeen. Kuva VeVe Media.

Jari katse tiukasti pallon persässä avauksen jälkeen. Kuva VeVe Media.

Sunnuntaina suuntasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina, hienoa kesäloman kruunannutta kokemusta rikkaampina. Aiomme ehdottomasti suunnata Sand Valleyn kentälle toistekin.

Lämpimät kiitokset Golfpisteelle, Heikille sekä Hulkkosen perheelle!

Sonja Sauranen

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje