21.–28.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[13][24]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Vesa Airio

Perth, suuri ja syrjäinen

Länsi-Australian pääkaupunki yllättää matkailijan arkisuudellaan. Golfkentillä on helppo viihtyä, vaikka välillä saattaakin pelästyä pahanpäiväisesti.

Lentokentät vilisevät silmissä. Palasin viikko sitten pitkältä bongausmatkalta Yhdysvalloista. Kroppa ei oikein ole sopeutunut aikaeroihin, pohkeetkin ovat kuin potkupallot niihin lennoilla kerääntyneen nesteen johdosta. Olen silti innoissani, olen lähdössä Australiaan, ja olen haaveillut sen näkemisestä kauan.

Lennot ovat pitkiä, Helsinki – Singapore reilut yksitoista tuntia, parin tunnin vaihto ja vielä viisi ja puoli tuntia Perthiin. Kotimainen lentoyhtiö oli totuttuun tapaansa lähes tunnin myöhässä jo lähtöpäässä.

Olin varautunut aussien tarkkaan golfvarusteiden tarkastukseen. Mailat suorastaan säihkyivät puhtauttaan ja golfkengätkin olin harjannut hammasharjalla pohjia myöten lähes alkuperäiseen loistoonsa. Turhaan, perillä Perthissä tulli ei ollut kiinnostunut kengänpohjistani.

Ensimmäisen yön vietimme motellissa lentokentän lähellä. Taaskin turhaan, myöhemmin selvisi, että olimme hieman sekoilleet majoitusten kanssa, ja meille oli samaan aikaan varattu huone myös Perthin keskustan hotellista.

Beatles ja pidättäytymistä

Lentokentälle saavuttuamme soitin sovitusti motellin vastaanottoon, josta oli luvattu tulla meitä hakemaan. Luurin toisessa päässä kaveri puhui tukevinta Intian englantia, mitä olin vähään aikaan kuullut. Kolmannella soitolla sain sen verran selvää d-voittoisesta puheenparresta, että löysimme toisemme parkkialueelta. Motelli osoittautui siistiksi ja uudenaikaiseksi.

Hillitsin itseni, omasta mielestäni spartalaisella ryhdikkyydellä, enkä puhunut golfista mitään vaimolleni ja muulle matkaseurueelle kuin vasta myöhään tulopäivän jälkeisenä iltana. Varaus seuraavalle päivälle Mayland Golf Courselle (www.maylandsgolf.com.au)  onnistui näppärästi netissä.

Kahden miljoonan asukkaan Perth on Länsi Australian osavaltion pääkaupunki. Ennen pelipäivää oli hyvää aikaa tutustua ”maailman syrjäisimmän pääkaupungin” ihmeisiin. Itselläni ei ollut mitään odotusarvoja koko Australiasta etukäteen, koska koko manner oli minulle uusi ja ihmeellinen.

Collier Park. Bunkkeri kuin paraskin uimaranta.

Miljoonakaupungiksi yllättävän pieni keskusta käveltiin puhki jo aamupäivästä. Harvojen turistien virta vaelsi kohti rantaa ja sinne mekin päädyimme. Ihailimme laivalaiturilta avautuvaa ”merta”, tosin hieman myöhemmin se osoittautui leveäksi Swan Riveriksi. Intian valtamerelle matkaa Perthin keskustasta olikin vielä parikymmentä kilometriä mutkittelevaa jokea pitkin.

Australian länsirannikolla sijaitseva Perth on ensimmäinen eurooppalaisten perustama isompi asutuskeskus. Keskusta on nykyaikainen, eikä kaupunki niin vanha olekaan, sillä sen perustamisvuosi on 1829. Kylä on rakennettu hulppealle paikalle, mahtava Swan River avautuu valtavaksi suvannoksi kaupungin kohdalla. Parhaat näkymät joelle ja keskustan rannan puoleisiin osiin avautuu kaupungin upeimman puiston, Kings Parkin korkealta kukkulalta ja kahvilasta.

Jään hetkeksi keskustan puistonpenkille varjoon istumaan muiden kimpoillessa ostoskeskuksissa. Vastapäisellä penkillä voileipäänsä viimeistelevä äijä tulee rupattelemaan kanssani. Ensin vaihdetaan tietysti kohteliaisuuksia.

Vaaleahiuksinen, pitkä ja hyväkuntoisen oloinen mies on iältään ehkä noin seitsemänkymmenen, saattaa olla lähempänä kahdeksaakymmentäkin. Käsiä katsomalla näkee heti, ettei mies ole ollut ainakaan ruumiillisen työn raataja työelämänsä aikana. Ensin selviää hänen olevan kotoisin Britteinsaarilta, Liverpoolista. Australiassa hän kertoo asuneensa kymmeniä vuosia.

Näkymiä Wembleyn Old Courselta. Viimeisen väylän loppusuora.

Kehun lähellä musisoivaa katusoittajaa. Davidiksi esittäytynyt herra on samoilla linjoilla. Musiikkiteema kimpoaa pian Davidin kotikulmien muisteloihin. Liverpoolin ajoilta tällä maailmaa nähneellä seikkailijalla on mielenkiintoisia muistoja kouluajoilta, siellä hänen kanssaan yhtä aikaa ja samassa koulussa olivat opiskelleet maailmankuulun Beatlesin Ringo Star ja John Lennon. Paul oli ollut aina fiksu kundi, mutta Johnista hänellä ei ollut yhtä hyvää sanottavaa. John oli hänen mukaansa ollut outo poika, joka oli keksinyt monia ilkeitä temppuja.

Olen reissuillani monet kerrat päätynyt juttelemaan paikallisten kanssa, joskus nuo keskustelut ovat sitten päättyneet ovelasti ”parin taalan” pummimiseen. Tällä kertaa jäi hyvä mieli, David oli oikea aito ihminen ja taalani pysyivät taskussani.

Perthin keskustan lähistöllä on muutama kiva kenttä, joilla kävin pelaamassa, joka toinen päivä reissun ajan. Lempparikseni muodostui Wembley Golf Course (www.wembleygolf.com.au). Se sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin etäisyydellä keskustasta länteen. Uberilla matkan huitaisi vartissa. Kahden täysimittaisen kentän, Tuart ja Old Course, lisäksi kattaukseen kuuluu massiivinen kaksikerroksinen range, minigolf sekä tietenkin mukavat ravintolat ja hyvänkokoinen golf shop. Molemmat Wembleyn kentät ovat kovassa käytössä, yksin ei tarvinnut pelata.

Ilkeitä eliöitä, kiljuntaa ja huippukenttiä

Paikalliset eivät ota lippistä pois päästä sisätiloissa eivätkä edes kättelyssä ykkösellä. Sopeudun nopeasti paikallisiin tapoihin ja pidän hattuni päässä minäkin. Niin syvään opitut tavat ovat silti syöpyneet, että kuitenkin hipaisen sormilla lippaa esitellessäni itseni.

Wembleyn Pro Shop syöttää täysiä ryhmiä Old Courselle neljän minuutin välein. Tahti on turhan kiivas, ryhmäni joutuu odottamaan melkein kymmenen minuuttia päästäksemme avaamaan. Pienet ja ilkeät kärpäset pörräävät pelaajien ympärillä. Paikalliset huitovat niitä tottuneesti, ja minäkin yritän olla välittämättä niistä, onhan meilläkin hyttysemme. Onneksi Intian Valtameri tuottaa pieniä puhureita, jolloin kärpäset kaikkoavat hetkeksi.

Pelikavereita on tänään paikalliset Josh ja Graig. Jostain syystä tunnistan kaverukset heti insinööreiksi. ”Guud däi” – aussien murteen omaksumiseen meni hetki aikaa. Rentoa porukkaa! Meillä on hyvää aikaa jutella, kun etsimme pallojamme väylien reunoja koristavien puiden katveista.

Kookaburra. Kohtalainen kiljukurkku.

Yhtä-äkkiä läheltä kuuluu hirveää kiljuntaa! En nyt ihan hyppää Graigin syliin, mutta pelästyn kyllä pahanpäiväisesti outoa meteliä. Graig selittää karmean äänen kuuluvan Kookaburra linnulle (suom. isonauraja). Siivekäs häirikkö laskeutuu kasteluvesi-lammikkoon aivan lähellemme putsaamaan itseään. Ruskeansävyinen lintu on isompi kuin kotoinen varis, sillä on paksu tikarimainen nokka ja jotenkin minulle tulee mieleen ”Angry Birds” -pelihahmot.

Perthin alueella sataa harvoin ja ilma on tyypillisesti parikymmentä astetta plussalla kaiken aikaa. Niinpä kentätkin ovat maaperältään kuivia, pallojen rullit pitkiä ja divotit pelkkiä mullan murusia. Kastelu lienee täälläkin se suurin murheenkryyni. Pallo lentää tietysti mukavasti lämpimässä ilmassa ja mikäs on lennellessä, kun aurinko paistaa ja Kookaburrat karjuvat puissa.

Kävin pelaamassa myös kaupungin toisella laidalla sijaitsevalla Mayland Peninsula Golf Coursella. Kenttä nuoleskelee upeaa Swan Riveria. Pelipäivänäni massiivinen kentänhoito hieman hidasti pelaamista. Ylipitkää väylä-ruohoa ajettiin isoilla laitteilla, leikatusta nurmesta muodostui paksuja pitkittäisiä noroja, joita perässä tulevat traktorit puhalsivat korkealaitaisiin perävaunuihinsa. Itse kenttä on hyvin tasainen, tarkalle pelaajalle ehkä vähän turhan helppokin. Itse en kaipaa liikaa vaikeutta peliin, mutta silti yksi kerta Maylandia riitti tälle reissulle.

Kolmas ja hieman erilaisempi golfkokonaisuus löytyi Collier Parkista (www.collierparkgolf.com.au). Tämäkin klubi on vain parinkymmenen minuutin päässä Perthin keskustasta. Collier Parkilla on tarjottavanaan kolme yhdeksän reiän kenttää, Pine, Island ja Lake. Varauksen pystyi tekemään ensimmäiselle ysille, takalenkki määräytyy päivän tilanteen mukaan.

Yhteenvedettyä

Aussien ilmasto on kaikkien tiedossa – kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Marraskuisella käynnillämme koimme myös pikkuriikkisen vesisateen ensimmäisenä päivänä. Yllätykseksemme saimme tuulisessa kaupungissa kaivaa kevytuntsikat ruotojemme suojiksi iltojen viilentyessä.

Cottesloe Beachin pusikoissa kävijöille hieman mietittävää.

Mielenkiintoista tekemistä (golfin lisäksi) oli turistin näkökulmasta Perthin alueella vähän rajoittuneesti. Meidän haaviimme jäi Caversham Wildlife Park ja ”Hop-on Hop-off” -bussiköröttely. Kings Park -puisto on suorastaan pakollinen tutustumiskohde. Ihan hauskaa oli myös lillua jokipaatilla Fremantlen kaupunkiin. Noin tunnin kestävä cruisailu päätyy itsensä Intian Valtameren rannalle. Australiaan jäi pakottava tarve uudelle visiitille.

Lisää matkakertomuksiani ja golf-kommelluksia osoitteessa www.golfcrackers.blogspot.com

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (2 kpl)

  • Putti-Possu says:

    ”Wembleyn Pro Shop syöttää täysiä ryhmiä Old Courselle neljän minuutin välein”

    Mielenkiintoinen lähtöväli ja vaikka alussa joutui odottamaan 10 min, niin monen mielestä ei pitäisi toimia ja kierrosajat venyvät erittäin pitkiksi. Mitenköhän mahtoi toimia Wembleyssä – jos toimii, niin lähtöaikoja olisi 2,5 kertainen määrä !!

  • Veskua says:

    Wembleyllä oli todellakin kiire lähettää uusia ryhmiä matkaan. Lähtöaikojen splittaaminen toimii kuitenkin vain ”exellissä”. Ruuhkaa oli joka päivä niin ykkösellä, kuin kympilläkin. Aussit ovat onneksi sen verran leppoisaa porukkaa, ettei otsankurtistelua esiintynyt juurikaan. Itse kierrokset sujuivat silti kotoisia aikoja noudattaen, neljän tunnin molemmin puolin mentiin ja mukavaa oli kaikilla.