Matkalla Tallinnan satamasta Niitväljaan bongaamme tien varrelta useammankin haikaran ja ihailemme maalaismaisemaa. Pian edessä on Niitväljan Golfkenttä, Viron ensimmäinen ja monille suomalaisille tuttu jo vuosien takaa.
Kaikki on hyvin kompaktia, parkkipaikka on klubitalon vieressä ja harjoitusalueetkin ovat lähellä. Ja niistä voi olla ylpeä: kolme puttigriiniä, kaksi chippi- ja kaksi pitchiviheriötä, 30-paikkainen harjoituskenttä, uusi katettu harjoituskenttä ja yhdeksän reiän minigolfrata.
Mutta me emme ehdi harjoittelemaan. Onnistuimme varaamaan lähtöajan aamupäivältä juuri ennen paikallista Teknillisen korkeakoulun kisaa. Peliseurana meillä on paikallisten senioreiden aktiivijäsen Ülo Vahimets, jonka vaimo pelaa kisassa.
Ensivaikutelma on myönteinen. Kaksikymmenvuotias kenttä on hyvin hoidettu ja rauhallinen, sitä ei ole syyttä kehuttu.
– Tämä on Viron paras kenttä, sanoo kymmenen vuotta pelannut Ülo. Hän kehuu kotikenttäänsä vuolaasti ja vakuuttaa, että seuran talous on kunnossa, klubitalon laajennuksesta on jo piirustukset ja rakenteilla on uusi ysi, josta josta on jo valmiina viisi reikää.
Toisella reiällä Ülo lyö hienosti griinille, mutta aviomiehen pallo loiskahtaa par kolmosen edessä olevaan veteen. Hän droppaa ja lyö seuraavan lyönnin hiukan yli, ja minä tähtään omani varmuuden vuoksi liiaksi oikealle. Griinillä odottaa yllätys: miehen pallo olikin loiskahtanut veden kautta griinin reunalle. Hän on iloissaan vedenhaltijan palveluksesta, ja tekee pitkällä putilla birdien. Tästä se lähtee!
Tuuli, puut ja vesi, siinä Niitväljan isoimmat haasteet. Ensimmäiset kolme reikää ovat tuulisia, mutta sitten saavutaan metsäisempään osaan, jossa väylät ovat melko kapeita. Koko alue on niitetty, ja raffit ovat onneksi lyhyeksi leikattuja, joten niistä pystyy usein lyömään hyvin.
– Vain muutamat ”ristikot” ovat kasvaneet liian pitkiksi, ja niiden seasta on vaikea lyödä, sanoo Ülo. Hän ei muista kasville suomenkielistä nimeä, mutta hetken pähkäiltyämme tajuamme, että kyseessähän on tietysti (ristikkolehtinen!) apila.
Metsän ja lampien merkitsemä Niitvälja oli 1990-luvulla Baltian ainoa 18 reiän golfkenttä, joten siitä on tullut Virossa lähes golfin synonyymi.
On mukavaa pelata kymmenen vuotta kenttään tutustuneen paikallisen seurassa. Ülo pysähtyy vaihtamaan muutaman sanan kentän vanhan työntekijän kanssa, ja kertoo, että monet heistä ovat olleet siellä kauan.
– Täällä viihdytään, hän sanoo. Ja palvelu vain paranee: hän kuvailee meille väylät, näyttää suunnan minne kannattaa tähdätä ja huomaa heti kaukaakin, että ”ei se mennyt ihan bunkkeriin” ”pysähtyi griinin reunalle” tai ”kyllä taisi luiskahtaa veteen”.
Ensimmäisellä ysillä on pari haastavaa par nelosta (3 ja 7), mutta toisaalta kahdella par vitosella ( 4 ja 9) tarkkalyöntisellä olisi mahdollisuus yrittää birdietä.
Luonto on siististi läsnä. Puistomaisella kentällä on paljon lampia, ja niissä upeita vesikukkia, muun muassa harvinaisia, suuria punaisia lumpeita. Kierroksella on vain kolme reikää joilla ei ole lainkaan vettä.
Griinit ovat kunnossa, ja sopivan nopeita, mutta puttaus ei suju kuin Strömsössä. Viheriöt vaikuttavat ensisilmäyksellä tasaisilta, mutta tosiasiassa ne ovat kiusallisen kaltevia.
Pidämme puolivälissä suositellun tauon aittamaisella taukokioskilla. Nautimme kahvit ja herkulliset kilohailivoileivät naurettavan halpaan hintaan. Kun peli jatkuu, niin edestä ja takaa kuuluu suomen kieltä. Täällä vieraspelaajista lähes puolet on suomalaisia.
Väylien varrella ihastelemme lumpeenkukkien lisäksi myös joutsenperhettä, joka päästää meidät yllättävän lähelle, vaikka mukana on poikasiakin. Ülo kertoo, että pariskunta on joka kesäinen vieras lammen rannalla. Joutsenhan on paitsi pari- myös paikkauskollinen lintu.
Sitten on edessä kuuluisa väylä 15. Ehdottomasti kierroksen kaunein, ja todella haastava. Kiemurteleva ja kapea par vitonen myötäilee koko matkan vettä ja päättyy vasemmalla olevaan vihreään ‘itkusaareen’. Lähestymisen on oltava tosi tarkka jos mielii pallon pysyvän edes kauniisti kivillä reunustetulla saarella saati sitten asettuvan hyvin griinille. Meiltä molemmilta menee yksi pallo veteen, mutta tripla kentän vaikeimmalta väylältä antaa lohdutukseksi yhden bogipisteen.
Joutsenperhe 15 väylän avauspaikan lähellä on tullut monille pelaajille tutuiksi. Pariskunta on palannut samaan paikkaan vuosi toisensa jälkeen.
Viimeisen par nelosen avaus singahtaa molemmilta komeasti, ja pääsemme toisella lyönnillä ylös klubitalon takana olevalle griinille. No, ei niin hyvää avausta, ettei sitä voisi lähipelillä pilata, joten bogithan siitä tulee. Mutta kiva oli pelata. Nautimme joka hetkestä.
Päätämme kierroksemme myöhäiseen lounaaseen klubitalolla, ja tälläkin kertaa maksaminen on ilo. Hintataso täkäläisillä klubeilla on selvästi edullisempi kuin Suomessa, ja sitä paitsi klubileipä ja pasta olivat molemmat todella hyviä.
Miehen kommentti: ”Tykkäsin paljon. Hyvä kenttä, valoisa ja lämmin: vedet, metsät, näkymät, kaikki oikein miellyttävää. Tästä selvästi pidetään huolta ja kehitetään koko ajan. Väylät ovat sopivasti avonaisia, tietää mitä pelaa.”
Minä nautin siistiydestä ja luonnon läheisyydestä, lumpeista, joutsenista ja vesistäkin. Siirtymät ovat aika lyhyitä eikä korkeuseroja ole paljon, joten kierros sujui helteelläkin rivakasti. Vesiä riitti, mutta palloja ei hävinnyt kovin monta. Pistetulos ei tosin ollut häävi, mutta pienellä tarkkuudella ja huolellisemmalla puttaamisella se olisi VOINUT OLLA ihan kohtuullinen…
Teksti Sanna Wirtavuori / Kuvat Niitvälja Golf
Mikä: Niitvälja Golf on kaksikymmentä vuotta sitten perustettu erittäin hyväkuntoinen ja kaunis puistokenttä 30 kilometrin päässä Tallinnasta. Loivasti kalteva maasto, lukuisat vesiesteet ja tiheän metsän reunustamat väylät vaativat tarkkoja lyöntejä ja tarjoavat sopivasti haastetta.
Green fee: 69 € (9 reikää 35 €)
Asiakaspalvelupäällikkö Marge Linnas: ”Kenttä tarjoaa koko kierroksen täydeltä kauniita näkymiä. Erityismaininnan ansaitsee väylä 15, jossa par vitosen green sijaitsee pienellä saarella. Kenttä on rauhallinen ja hyvässä kunnossa. Jotain kertoo se, että samat suomalaisryhmät tulevat tänne uudestaan ja uudestaan.”
Muuta tekemistä: Tallinna edullisine palveluksineen, shoppailuineen ja historiallisine nähtävyyksineen on lähellä. Tarjolla runsaasti erilaisia majoitus, kylpylä- ja green fee -paketteja, joihinkin sisältyy jokin muukin Viron kenttä.
Pahoittelen, että olen ilonpilaaja; Aviomiehen tulos toisella reiällä on diskattu eikä birdier. Kun pallo on tuomittu veteen tulee dropatusta pallosta pelipallo eikä vastarannalta löytynyt pallo muuta tilannetta, sillä pelattu lyönti on väärällä pallolla pelattu josta seuraa kahden lyönnin rangaistus ja peliä on jatkettava oikealla pallolla. Jos näin eitee, on tuloksena diskaus jos kirjaa tulokseksi birdien. Sorry, golfin säännöt ovat joskus kovin ikäviä. Muuten kiitos kivasta artikkelista.
Tuo mitä, Lauri, mainitsit säännöistä, on totta, mutta pelattaessa paikallisen isännän kanssa ystävyyskierros, on nipottaminen se viimeinen asia, jota siellä toivotaan. Pelataan tietysti golfin säännöillä, mutta hieman soveltaen, ei sääntökirja kourassa. Mutta jos pelaaja itse haluaa tuossa tilanteessa olla tarkka eikä hyväksy anteeksiantoja, on tilanne tietysti toinen. Pidetään kivaa, eikö vain?