Kansainväliset vertailututkimukset kertovat Suomen ja Ruotsin samankaltaisuudesta. Arvotutkimusten mukaan näissä maissa autonomian ja yksilöllisyyden, mutta myös keskinäisen luottamuksen arvot ovat maailman huippua. Myös liikuntatottumuksia kuvaavat tutkimukset kertovat maiden samankaltaisuudesta. Molemmissa maissa ulkoillaan paljon ja kävely on suosituin vapaa-ajan harrastus.
Muihin Euroopan maihin verrattuna liikunta-aktiivisten määrä on suuri. Mikä merkityksellisintä muista maista poiketen Suomessa ja Ruotsissa liikunnallinen aktiivisuus ei oleellisesti vähene ikääntymisen myötä.
Tällaisten havaintojen virittämänä sain mahdollisuuden viettää kaksi keväistä kuukautta ruotsalaista liikuntakulttuuria tarkkaillen. Vapaa-aikani Göteborgiin yliopiston vierailevan professorin virasta käytin lähinnä liikuntaan, pyöräilyyn, golfiin ja kuntosaliharjoitteluun. Havaintojani motivoi kiinnostukseni liikunnan ja urheilun talouteen sekä Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimushanke, jossa pohdimme hyvinvointisektorin tulevaa kehitystä.
Golf kuuluu hyvinvointisektoriin
Ruotsissa golf kuuluu oleellisesti hyvinvointisektoriin, jonka merkitystä talouden elinvoimaan on alettu viime vuosina pohtia osana niin kansallista terveys-, hyvinvointi- ja kasvupolitiikkaa. Ei liene sattumaa, että juuri Ruotsin lääketieteen kehdossa Karolinska Instituutisssa kysymyksiä liikunnallisen elämäntavan, terveyden ja talouden kysymyksistä, ja myös golfin yhteydestä näihin, on nostettu esiin korostetusti viime vuosina.
Suomessa arvioidaan, että ns. wellness -sektorin laajuus liikevaihtona on noin 5 miljardia euroa. Oman kokemukseni perusteella Ruotsissa ollaan jälleen kerran edellä Suomea muun muassa siinä, kuinka esimerkiksi golfiin liitetään muita hyvinvointipalveluita.
Mikä merkityksellisintä, liikunta- ja hyvinvointipalveluiden monimuotoisuus näyttää olevan paljon suurempaa Ruotsissa kuin Suomessa. Golfissa tämä diversiteetti näkyy vaikkapa siinä kuinka harjoituskierroksiin suhtaudutaan erilailla kuin kilpailukierroksiin.
Myös kenttien taso vaihtelee huomattavasti Suomea enemmän. Osa kentistä on todella vaatimattomia, mutta vastineeksi esimerkiksi Varbergin harjoituskentälle on ilmainen pääsy alueen junioreille. Brohoffin Euroopan Tourin-kenttä edustaa toista laitaa. Sitä kutsutaan syystäkin maagiseksi, yhdeksi parhaista Euroopassa. Sen laatumielikuva on kuin maailman parhaan (ruotsalaisen) kameramerkin Hasselbladin.
Suurin osa kentistä, joilla itse pelasin, ovat kuitenkin lähinnä IKEA-laatua, varmoja peruskenttiä, joilla ruotsalaismassat pelaavat. Tuote on tasalaatuinen ja itsepalvelu muun muassa kierrokselle rekisteröitymisessä on vakiintunut tapa.
Bro Hoffin ylelliset maisemat 11 reiällä.
Kentälle mennään viihtymään
IKEA-kentälle mennään viihtymään kavereiden kanssa. IKEAN tavoin arvo eli hyvä tunnelma syntyy kuluttajien eli pelaajien omasta toimesta. Tulos on sivuseikka. Tarvittaessa pallon saa potkia vähän parempaan paikkaan. Itselleni oli vaikea oppia, että avausjärjestys määräytyy ihan muilla syillä kuin reikävoitoilla.
Epämuodollisuutta ja rentoutta kuvaavat sanat ”vänlighet, trevlighet” kuvaavat tällaisia kierroksia. Rentous saattaa olla vastavoima ruotsalaisen yhteiskunnan ja työelämän hierarkisuudelle, suunnitelmallisuudelle ja loputtomalle ”diskuteeraamiselle”. Sama ilmiö näkyy ruotsalaisessa kahvilakulttuurissa, jota kuvataan sanalla ”fika”. ”Fiikkaaminen” tarkoittaa rentoa yhdessäoloa vaikkapa kahvikupin ääressä.
Toinen vastaava ilmiö on ”Fredagsmys”, joka tarkoittaa koko perheen rentoa ja säätelemätöntä yhdessäoloa perjantai-iltaisin television ääressä vaikkapa perunalastuja syöden. Englanninkielinen termi ”fingerfood” eli sormilla syötävä ruoka on yksi perjantaianarkian ja työstä irtioton muoto.
Göteborgilaisen kansantieteen professori Helene Brembeckin mukaan tämä perjantai-illan traditio sai alkunsa 1970-luvulla, kun vapaata kasvatusta kannattavat lastentarhan opettajat keksivät tehdä perjantaista päiväkotien lelupäivän, johon otetaan omat lelut ja tekemisen rytmit mukaan. Hiljalleen tapa siirtyi kotien perjantai-iltoihin. Työelämän ”casual Friday” on hieman vastaavanlainen ilmiö.
Rento asenne, johon törmäsin ruotsalaisilla golfkentillä, on kolikon yksi puoli. Toinen puoli on se, että osalle pelaajista golf näyttäytyy selkeästi huippu-urheiluna. Kungsbacka, kotikenttäni Göteborgissa, edustaa tällaista kaksinaisluonnetta hyvin. Viikonloppuaamuisin kenttä täyttyi veteraaneista, joille yhdessäolo ja reipas kävely ulkoilmassa oli oleellisinta, tietenkään eväiden syöntiä 12. reillä unohtamatta.
Tukiverkko juniorilupausten ympärillä
Iltapäivät kentän täyttivät juniorit, joiden esikuvina ovat kentän omat kasvatit, maailmanhuiput Fredrik Jacobson, Johan Edfors ja Sophie Gustafson. Laadukas juniorityö nostaa yhä tänä päivänä pelaajia maailman eliittiin. Ehkäpä suurin ero Suomeen on siinä, kuinka systemaattisesti seura edistää nuorten lupausten lähettämistä maailmalle. Uusien lupausten ympärille rakennetaan oma tuki- ja sponsoriverkostonsa. Yhdysvaltalaiseen collegeen siirtyminen ei ollut siis pelkästään vanhempien varallisuudesta riippuvaa. Maailman huiput maksoivat takaisin tukensa monin tavoin. Heidän vanhempansa ovat mukana aktiivisesti seuratoiminnassa menestyksen jälkeenkin.
Johan Edfors osti kavereidensa kanssa Göteborgin eliittikentän Hillsin tavoitteenaan luoda Barsebäckin kaltainen Eurotour-kenttä myös Göteborgin alueelle.
Kungsbackalla on juniorityöstä pitkät perinteet.
Golf osana virkistys- ja asuinalueita
Suomalaisena en ollut tottunut siihen, kuinka selkeästi ja ongelmattomasti ruotsalaiset golfkentät limittyivät asuinalueisiin. Pelaamistani kentistä vain Barsebäkin kentällä oli suomalaiskentille tyypillinen huomautus, että alue on tarkoitettu vain seuran jäsenille ja green fee -pelaajille.
Esimerkiksi Göteborgin keskustan kupeessa oleva Delsjön golfkenttä on osa kansallispuistoa, jossa kuljetaan niin hevosilla kuin jalan. Myös Hillsin hienostokentällä oli koirien ulkoiluttajia. Vieressä oli motocross-rata ja armeijan harjoittelualue. Kungsbackan upeat rannat olivat luonnonsuojelualueita, joilla lintubongarit tekivät keväisiä havaintojaan.
Suomalaiseen tapaan rakentaa kenttiä melkein yksinomaan golfia varten sisältyy omat varjopuolensa ja etunsa. Harva suomalainen kenttä on helposti saavutettavissa vaikkapa bussilla. Luultavasti rakentamisen (ja turvallisuuden) tasosta tinkimällä muiden pohjoismaiden tapaan golf olisi enemmän kansan laji Suomessakin. Toisaalta aktiivigolfaajalle suomalaisten kenttien korkea laatu ja sisään rakennettu turvallisuus tuntuvat oikeilta ratkaisuilta. Ruotsin kokemukset kuitenkin kertovat, että turvallisuuteenkin voi suhtautua muulla tavalla kuin absoluuttisen turvallisuuden kautta. Itse kuitenkin kannatan suomalaista riskien minimointiajattelua.
Kysyin usein pelitovereiltani, miksi melkein joka viikko Ruotsista näyttäisi nousevan salaman tavoin (Jonas Blixt) uusi maailmantähti. Ruotsin vanhimman seuran Göteborgin golfseuran (per. 1902) juniorivalmentajan Ola Lindgrenin mukaan lahjakkuuksien kehittäminen on hyvin systemaattista ja muun muassa yhteistyötä yliopistojen kanssa kehitettiin aktiivisesti sekä tutkimuksellisesti että myös koulutuksellisesti. Nuorten järjestelmällinen sponsorointi ulkomaille, ryhmissä yksilötaitojen kehittäminen ja tapa nähdä valmennus nuorisotyönä olivat Lindgrenin mielestä avain ruotsalaisten menestykseen.
Kungsbackan golfseuran puheenjohtaja Bengt Magnussonin korosti ”infrastruktuurien” merkitystä juniorityössä. Kungsbackan menestyksen kulmakivi oli puheenjohtajan mukaan kentän viereisessä oleva bussipysäkki. 25 kilometriä Göteborgista sijaitsevalle kentälle kuka tahansa juniori pääsee mutkattomasti bussilla.
Ruotsissa tehdyt urheilusosiologiset tutkimukset korostavat yksimielisesti sitä, että oleellinen syy ruotsalaisen huippu-urheilun laajaan menestykseen on liikuntapalveluiden hyvä saatavuus ja alhainen aloituskynnys.
Golfin ei ole muotia
Kysyin pelikavereiltani, mistä voisi johtua golfin pelaamisen suosion alamäki Ruotsissa. Vastaus oli melkein aina, että golf ei ole enää muotia. Golf ei sitä paitsi sovi nuorten elämäntyyliin, jossa valvotaan ja nukutaan myöhään. Aikoinaan Sven ”Tumba” Johansson arkipäiväisti golfin jokamiehen lajiksi samalla, kun muutamat maailmantähdet saivat aikaan samanlaisen innon kuin Ingmar Stenmark laskettelussa. Nyt into on sammumassa.
Kiinnostavaa Ruotsin tilanteessa on, että uusia pelaajia tulee yhä edelleenkin ripeää tahtia. Oleellisin muutos aikaisempaan on ”pelaajien hävikki”. Aktiivipelaajat muuttuvat passiivipelaajiksi. Tätä muutosta edistää ikärakenteen muutos. Suuret sukupolvet luopuvat golfista vanhetessaan. Tämä ilmiö tulee eteen myös Suomessa lähivuosina. Nyt ehkä kannattaisi sijoittaa voimavaroja paitsi uusien pelaajien rekrytointiin niin myös vanhojen pelaajien säilyttämiseen.
Ruotsissa kenttien monipuolisuus ehkä mahdollistaa tämän paremmin. Suomalaisten kenttien ja klubien tasalaatuisuus tarjoaa vähemmän vaihtoehtoja ”jäähdyttelijöille”. Rennompi ja vähemmän kilpailullisempi peliasenne, 9-reikäiset kentät ja vaikkapa kunnalliset puistokentät voisivat olla tapoja säilyttää vanhenevat pelaajat mukana.
Ruotsin kokemukset kertovat myös sen, että matalan kynnyksen kentät ovat alkaville ja innokkaille junioreille mitä parhaimpia paikkoja harrastuksen alkuvaiheessa.
Yksi tapa kehittää golfkenttiä ovat oheistuotteet. Ruotsissa kylpyläkulttuurin on todettu sopivan hyvin golftarjonnan oheispalveluksi. Useinhan matkassa on mukana myös niitä, jotka haluavat golfin ohella tai golfin sijaan muita fyysisen hyvinvoinnin palveluita. Selkävaivat ja vaimo, joka ei pelaa golfia, sai minut kääntymään kylpylöiden aktiiviasiakkaaksi.
Bro Hoff Slott Tukholmassa on noussut Ruotsin kuuluisimmaksi kentäksi.
Kylpylälomaa ja harjoituskeskuksia
Sankt Jörgen Park lähellä Göteborgin keskustaa on oiva paikka sellaiselle, joka haluaa ottaa golfia inhoavan rakkaansa mukaan golfmatkalle. Monta kertaa Ruotsin parhaaksi palkittu kylpylähotelli on maineensa arvoinen. Kysymys ei ole lasten kansoittamasta viihdekylpylästä tai veteraanien virkistäytymispaikasta, vaan jostain ihan muusta, toki kalliimpaan hintaan. 80 euron sisäänpääsymaksun välttää asumalla hotellissa. Upea huone ja illallinen kahdelle maksoi noin 2000 kruunua vuorokaudessa. Jokainen kruunu oli arvoisensa. Runsas ohjattu urheilutarjonta, erittäin hyvin varustettu kuntosali ja mahtava monen ruokalajin illallinen kuului hintaan, ja tietenkin myös kylpylävierailut.
Ainoa mutta on golfkenttä. Sankt Jörgenin puistokenttä on tylsä muutamaa korkealla mäellä sijaitsevaa väylää lukuun ottamatta. Peliseura oli taas kerran mukavaa ja rentoa, joskin jatkuva puhelimeen puhuminen jälleen kerran yllätti. Eikö golf ole ruotsalaisille samalla lailla pyhä toimitus kuin suomalaisille?
Ruotsi on täynnä mahdollisuuksia golfia harrastavalle turistille. Tukholma ympäristöineen on ensimmäinen keitaista. Kenttiä on kymmenittäin, vieraat otetaan ystävällisesti vastaan. Vieraspelaamisen hinta on keskimäärin huokeampaa kuin Suomessa. Suuri osa Ruotsin kentät löytäneistä jatkaa kuitenkin matkaansa Skåneen, Halmstadiin, Barsebäckiin, Lundiin ja Malmöön, joissa sijaitsevat paitsi Ruotsin parhaat golfkentät niin myös parhaat golfin harjoitusalueet.
Yksi golfin kehityksen kärkiä Ruotsissa ovat erilliset maksulliset harjoitusalueet (esim. Halmstadin palkittu Volkswagen golfarena). Tässä voisi olla mallia myös Suomeen.
Ruotsissa golf on kansanliike
Pelasin kahden kuukauden aikana parikymmentä kierrosta golfia noin kymmenellä eri kentällä. Göteborgissa kevät (ja kentien kunto) oli noin kaksi viikkoa Helsinkiä edellä. Lämpötila oli kuitenkin suurin piirtein sama kuin kotona.
Pelikokemuksena Barsebäckin vaativa Master -kenttä tarjosi eniten. Vaikka upeiden rantaväylien kova tuuli söi tulosta, mielikuva kentästä yhtenä pohjoismaiden kiehtovimpana vahvistui. Kenttä oli myös paljon paremmassa kunnossa kuin pari sataa kilometriä pohjoiseen sijaitsevat Göteborgin kentät.
Parhaan tunnelman ja mukavinta peliseuraa löysin ”kotikentältäni” Kungsbackasta, jossa normaalikentän lisäksi oli erinomainen harjoitusalue, yksi pallorännillä toimiva 9-reikäinen kenttä ja par-3 kenttä. Korkeuserot ovat Göteborgin alueella suuret ja tämä tekee myös Ruotsin vanhimman golfseuran Göteborgin Golfklubin kentästä mielenkiintoisen. Maa-alue tosin on liian pieni nykyisen kaltaiselle golfille ja viuhuvat pallot pään yllä antavat kentästä hieman ahtaan tuntuisen kuvan. Hieman sama tunne on melkein Göteborgin keskustassa sijaitsevalla Delsjön kentällä.
Göteborgin Hills on talousvaikeuksien ja uusien omistajien myötä löytämässä itseään uudelleen. Suurten korkeuserojen takia kenttä on visuaalisesti kiehtova. Valitettavan pitkät siirtymät melkein pakottavat amerikkalaiseen tapaan auton vuokraamiseen. Noin 10 kilometriä Göteborgin keskustasta sijaitsevaa Hillsin ravintolaa voin suositella myös erinomaisena lounaspaikkana.
Makkaraa paperilautaselta
Yksi ruotsalaisen golfin menetystekijöitä sekä jokamiehen lajina että huippu-urheiluna on tuotteen monimuotoisuus ja sen linkittyminen asuinalueisiin ja muihin liikunnan muotoihin. Golf-hifistelijöille ja gourmet-golfaajille on omat paikkansa. Tarvittaessa löytyy myös ”makkaraa paperilautaselta” kenttiä. Ruotsissa liikunta on kansanliike ja golf osa sitä.
Golfin Ruotsi-Suomi -maaottelu
Ruotsia on pidetty Euroopan golfin mallivaltiona. Sven Tumban innostamana länsinaapurit löysivät tiensä viheriöille, golfista kasvoi kansanlaji jo 1960-ja 70-luvuilla.
Huippupelaajien ensimmäinen sukupolvi rynnisti menestykseen 90-luvun alkupuoliskolla. Annika Sörenstamin lisäksi Jesper Parnevik, Robert Karlsson ja Henrik Stenson ovat nousseet maailmantähdiksi.
Viimeisten vuosien aikana golfin harrastaminen on kääntynyt laskuun, parhaimmillaan, vuosituhannen vaihteessa ruotsalaisissa golfseuroissa oli yli 600 000 jäsentä
Liikunnan ja elämäntapaterveyden taloutta tutkiva Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Mika Pantzar arvioi ja vertailee ruotsalaisen golfin olemusta suomalaiseen verrattuna matkaraportissaan.
Teksti Mika Pantzar / Kuvat Ruotsin kentät
