Kennemerin Klubitalo ja Pennink-kentän 9. reikä.
Golfmatkailu |
20.5.2017

Golfbongari: Linksejä ja sporttiklubeja Hollannissa

Hollanti jää helposti isompien golfmaiden jalkoihin – täysin turhaan. Amsterdamin lähimaastosta löytyy tyylikkäästi ikääntyneitä ”true linksejä”, rentoja ysireikäisiä treenikenttiä ja kaikkea näiden väliltä.

Tulppaanimaa oli jostain syystä jäänyt hyvin vähäisen bongailun kohteeksi, sillä Hollannissa olin vieraillut golfmailojen kanssa vain kolmella eri kentällä.

Viime joulukuussa päätin korjata tilanteen ja varasin toukokuun alkuun lennot molemmista päistä venytetylle viikonlopulle. Tavoitteena oli tutustua maan golftarjontaan pelaamalla erilaisia kenttiä sen verran kuin päivänvalo antaa myöten.

Lauantai ja sunnuntai varattiin Amsterdamin ja sen ympäristön nähtävyyksille, sillä vaimoltani tämä Euroopan kaupunki oli jäänyt kokonaan käymättä.

Muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä listasin Albrech Golf Guide -applikaatiosta Amsterdamin ja Haagin välimaastoon osuvat golfkentät – kolmen kuukauden pelitauon jälkeen olisi mukava saada kesäkausi kunnolla käyntiin.

Pelit käyntiin

Kuitattuani torstaiaamuna Schipholin lentokentän vuokraamosta pienen menopelin kertoi kännykkäni Haarlemmermeerchen Golf Clubin olevan 16 kilometrin päässä. 1986 perustetulla klubilla oli tarjolla 27 reikää, joten arvelin pääseväni jollekin ysille ilman ennakkovarausta.

Automatkoille kannattaa varata aikaa.

Starttiajat olivat tiukassa, mutta onnistuin kuitenkin pääsemään heti seuraavaan lähtöryhmään. Seurakseni sain kolme klubin herrasmiestä ja tunnelma muodostui mukavaksi jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Väylät olivat lyhyitä ja suhteellisen helppoja, mikä sopi mainiosti kauden ensimmäiselle kierrokselle. Klubiravintolassa nautitun lounaan yhteydessä oli hyvää aikaa miettiä seuraavia pelipaikkoja – päivää oli vielä runsaasti jäljellä.

Kahden uuden ysireikäisen kentän jälkeen olin ajautunut Wassenaariin Haagin lähelle, joten edessä oli yösijan etsintä. Hotels.comin applikaatio oli jälleen näppärä apuväline, joten jo puolen tunnin päästä nautin iltapalaa kivassa pikkuhotellissa ja työstin seuraavan päivän ohjelmaa.

Kello viiden herätys, lentomatka sekä päivän pelit ja ajomatkat olivat tehneet tehtävänsä, unen saannissa ei ollut vaikeuksia.

Kuninkaallista golfia

Olin kirjannut pelisuunnitelmaani myös Hollannin links-kenttiin tutustumisen, koska minulla ei ollut niistä mitään käsitystä. Perjantaiaamuna kello 8.00 odottelin virkeänä Koninklijke Haagsche Golf Clubin startterin kopilla henkilökunnan saapumista. Vuonna 1893 perustetun klubin miljöö vaikutti arvokkaalta ja kenttä erittäin mielenkiintoiselta.

Vielä aamulla herätessäni olin kuvitellut, että maasta puuttuu kokonaan korkeuserot, mutta viimeistään kolmannen väylän griinillä oli pakko todeta olleeni väärässä. Merenrannan tuntumaan rakennettu kenttä tarjoaa varsin vaihtelevia väyliä kukkuloineen ja bunkkereineen. Yhden pelikerran perusteella tästä ei muodostunut suosikkikenttääni, sen verran omintakeisia ratkaisuja oli matkan varrella.

Kahden ”pikkuysin” jälkeen olin varannut Golfpark Wilnisistä ajan iltaysille, ja laskin hyvin ehtiväni lentokentälle vaimoani vastaan. Albrechtin applikaatio kuitenkin petti tällä kertaa ja kenttä olikin 18-reikäinen. Onnekseni pääsin lähes tyhjälle kentälle ja 2,5 tunnin kierros tuli mahdolliseksi – kenttä oli hieno ja 25 euron veloitus tuntui tosi maltilliselta!

Lentokenttää kohti ajellessa käväisi mielessä, että oliko 54 reikää vähän vahvahko annos kauden toisena pelipäivänä – no pelaamaanhan tänne oli tultu.

Amsterdam ja ”must visit” -paikat

Toukokuun alussa päivälämpötila liikkui 10–17 asteen välimaastossa, ja kun vesisateetkin pysyivät poissa, oli tarjolla mukavan keväiset puitteet. Vietimme lauantain maaseudulla kierrellen ja ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Keukenhofin ”kukkaparatiisi”.

Tuskin missään Euroopassa on pienellä alueella sellaista kukkien väriloistoa kuin Keukenhofissa. Toki myös turisteja oli paljon, mutta isolle alueelle mahtui hyvin – todella suositeltava vierailukohde maalis–toukokuussa.

Myös Volendamin rantakaupunkiin kannattaa tutustua, vaikka kovin turistinen leima tälle pikkukaupungille on valitettavasti pakko kirjata. Puukenkäverstaiden ja juustokauppojen bongaus on täällä helppoa ja ravintolatarjontaa on moneen makuun.

Kanaalit risteilyveneineen on olennainen osa Amsterdamia, joten sunnuntain aloitimme kunnon turistien tapaan tutustumalla vesireitteihin – kaupunkiin tutustuu helpoiten veneen kyydissä.

Museo-osastolla keskityimme Rijksmuseumiin, Rembrandtin ja muiden alan taitajien teokset olivat esillä hyvin katsojaystävällisesti.

Takaisin viheriöille

Vaimoni suuntasi sunnuntai-iltana kotia kohti, ja minulla oli jäljellä vielä pari päivän verran uusia kenttiä. Kaverini Heinilän Jussi oli suositellut Noordwijksen links-kenttää ja itse olin katsellut Zandvoortissa sijaitsevaa Kennemerin linksiä sen verran vakavasti, että maanantaiaamuna varasin lähtöajat näille kentille – molemmille päiville yksi kunnon links-kokemus ysien sekaan.

Olin edellisinä pelipäivinä törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön ysejä bongatessani. Lähes poikkeuksetta ne oli rakennettu eri lajien muodostaman sporttiklubin yhteyteen. Jalkapallo oli kaikilla klubeilla yksi laji, sen lisäksi tarjontaan sisältyi tennistä, amerikkalaista jalkapalloa, yleisurheilua, käsipalloa jne.

Golfin harrastajana tuli hieno tunne siitä, että maan ykköslajin eli jalkapallon kylkeen on niin sujuvasti sijoitettu pieni golfkenttä. 12–20 euron panoksella pääsee treenaamaan golfia ja ravintolatilat sekä muut peruspuitteet tuntuivat olevan kaikille yhteiset – hyvä ja välitön meininki kuului poikkeuksetta green feen hintaan.

Näitä rentoja ysejä osui alkuviikon päiville vielä pari kappaletta ja niiltä poistui aina hymy huulessa, vaikka puitteet olivat osin varsin rosoiset. Tällaiselle kustannustehokkaalle, matalan kynnyksen golfille saattaisi olla kysyntää muuallakin maailmassa.

”True Links” – Kennemer ja Noordwijkse Golf Club

Jos vuonna 1910 perustettu Kennemerin kenttä ja tyylikäs klubitalo jätti bongarille erinomaisen fiiliksen, on vaikea löytää enää riittäviä sanoja Noordwijksen viisi vuotta nuoremmalle linksille. Osa väylistä risteilee nätisti metsän keskellä, mutta valtaosa on sijoitettu mallikkaasti hiekkadyynien lomaan.

Hollannissa on useita tasokkaita links-kenttiä.

Noordwijksen väylät ovat pitkähköjä, joten aika harvoin tarvitsee par-nelosilla kakkoslyöntiä tähtäillä viheriölle. Toisaalta tilaa on enemmän kuin Haagin kuninkaallisella kentällä ja siihen oli helppo ihastua jo ensimmäisellä kerralla.

Mukava kokemus

Kokonaisuutena Hollanti-golfpäivät olivat mieluisa kokemus ja myös ajomatkoista upeissa maaseutumaisemissa pystyi nauttimaan – tuulimyllyt ja tulppaanipellot jäävät mieleen. Tarjolla on pienellä alueella kenttiä moneen makuun ja myös useaan hintakategoriaan.

Valitettavasti vanhoilla klubeilla green feen hinnat nousevat selkeästi yli 100 euroon, mikä on Manner-Euroopassa paljon. Toisaalta alle 50 eurolla pääsee pelaamaan hyvillä kentillä, ilman ”links-lisää”.

Hyvä tietää

  • Amsterdamin ulkopuolella hotellit kohtuuhintaisia, myös ruokailu onnistuu Suomea edullisemmin
  • Jos haluaa nauttia kukkaloistosta, kannattaa sijoittaa matka huhti–toukokuulle
  • Pienillä golfklubeilla ei ainakaan Mastercard kelpaa, joten käteistä kannattaa varata mukaan
  • Alkuviikon päivinä kentillä enemmän tilaa kuin viikon loppupuolella
  • Vaikka etäisyydet maassa ovat suhteellisen lyhyitä, on siirtymiin syytä varata aikaa.  Pienten kylien läpi eteneminen vaatii alhaisia ajonopeuksia.
Teksti: Esa Mäkinen
Kuvat: Esa Mäkinen

Kommentit

Oma kommentti