Espanjan Aurinkorannikon laaja golftarjonta on houkutellut suomalaisia pelaamaan palmupuiden sekaan jo pitkään. Oma matkani suuntautui akselille Malaga–Marbella–Sotogrande ja tässä poimintoja siltä.
Rio Real Golf & Hotel sijaitsee Marbellassa lomailevalle ihanteellisessa paikassa, matkaa keskustasta on vain viisi minuuttia. Vaihtoehto on asua kentässä kiinni olevassa hotellissa, joka tyydyttää vaativammankin golfmatkailijan tarpeet.
Rio Real sijatsee aivan Marbellan keskustan liepeillä.
sokokoiset huoneet (luokiteltu: par, birdie ja eagle) saavat matkailijan tuntemaan olonsa kotoisaksi, eikä terassilta aukeava väyläkään ole hassumpi tiirailukohde.
Kentän suunnitellutta Javier Aranaa pidetään yhtenä Espanjan parhaista ja tänä vuonna herran taideteos täyttää 50 vuotta. Rio Realia luonnehditaan Marbellan standardeilla klassiseksi kentäksi ja pelaaminen oli erittäin miellyttävä kokemus valokuvauksellisten väylien ollessa hyvin vaihtelevaisia korkeuseroineen.
Kompleksin tyylille uskollisena, kenttä alkaa ja loppuu klubitalon terassin vierestä. Joillekin se saattaa tuoda lisää puristusta mailaan, kun koko terassi tuntuu katsovan juuri sinun suoritustasi – tai sitten sinusta vain tuntuu siltä. Oma suosikkini oli merenrantaa kohti pelattava nelosväylä.
Varsinainen harjoittelukeskus sijaitsee hieman kauempana, klubin vieressä ovat putti- ja chippigriini ja kulman takana bunkkerigriini. Nämä antoivat mukavan säväyksen hotellissa oleskeluun ja olihan se hauskaa ottaa aamupalalle putteri, wedge ja muutama pallo, ja käydä ruokailun jälkeen hakemassa tuntumaa päivän kierrosta varten.
Parador
Parador on Malagan lentokentän vieressä ja ennakkovaroitteluista huolimatta kenttä oli positiivinen yllätys. Kenttä on Andalucian vanhin (1925) ja suunnittelija on skotlantilainen Tom Simpson, jolla on ollut näppinsä pelissä myös Turnberryssä ja Muirfieldissä.
Paradorissa on järjestetty 1999 TurEspana Masters (kilpailua käytiin vuosina 1992–2000) sekä European Tourin osakilpailut vuosina 2010 ja 2011.
Paradorissa on alkuperäinen 18-reikäinen sekä myöhemmin, kirjaimellisesti ylimääräiselle, maalle rakennettu 9-reikäinen. Molemmat kentät kiertävät tyylikästä hotellia ja helmiä ovat rantaviivan viereiset väylät.
Erikoisuutena voidaan pitää niin laskeutuvia lentokoneita kuin 9-reikäistä links-kenttää, joka tarjoaa todella haastavia reikiä unohtamatta 8. reikää, joka on 58-metrisena luultavasti yksi maailman lyhimmistä par kolmosista.
Parador sijatsee aivan lentokentän naapurissa.
Reikää vartioivat vesi- ja hiekkaeste, ja täytyy myöntää, että siinä oli hienoa päästä yrittämään holarin tekemistä, siis vain yrittämään.
Mikäli paluulento Malagasta on aikaisin iltapäivällä, kannattaa ehdottomasti käydä pelaamassa Parador vielä ennen lähtöä.
Bägin vuokraus ”Test-and-Rent”
Golfarin on perinteisesti tunnistanut lentokentällä matkabägistä ja vaatetuksesta. Mailojen lennättäminen kohdemaahan saattaa kuulua lentolippuun, etuohjelmaan tai sitten ei.
Hinta on lentoyhtiöstä riippuen 30 eurosta ylöspäin suuntaansa. Jos matkalla on siis tarkoitus pelata vain muutama kierros, tulee siinä helposti mietittyä, että onko homma vaivan ja rahan arvoista. Toisaalta kahta kättä heiluttaen on mukava matkustaa, kun tietää vuokramailojen odottavan kohteessa.
Tähän markkinarakoon on iskenyt saksalainen herrasmies, joka perusti mailojen vuokrauspalvelun 15 vuotta sitten. Matkaan yritys lähti vain muutamalla setillä, nykypäivänä ensiluokkaisia settejä on jo yli 200.
Marbellassa päämajaa pitävä Test-and-Rent yllätti palvelullaan ja laadullaan. Mailasetti tuli tasoituksen mukaan ja se odotti Rio Realin klubitalossa ja sain jättää ne viimeisen kentän, Paradorin caddiemasterille.
Kuvaavaa on, että Paradorissa oli suunniteltu pelattavaksi aamupäivän kierros ennen palautusta. Omistaja itse tuli lounaalle hakemaan ryhmämme mailoja ja kun kerroimme halustamme pelata vielä illalla, asia oli selvä siltä istumalta. Nyökkäys ja hymy ja se oli siinä.
Vapaa-aika
Yksi matkailun tärkeimmistä aspekteista on ruokailu. Espanjalainen keittiö tarjoaa monenlaisia herkkuja joka makuun ja ruokailupaikan voi valita teeman mukaan.
Malagassa perinteistä ravintolaa edustaa, suomalaiselle pelkästä nimestä hymyn huulille saava, El Pimpi, joka sijaitsee keskellä kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä: katedraalia, Alcazaba-linnoitusta, roomalaista teatteria ja Picasson museota. Monen ruokalajin jälkeen pieni kävelymatka nähtävyyksillä ei ole huono vaihtoehto.
Kunnon pihvin metsästäjien kannattaa huomioida Marbellan La Navilla ja Gran Gatzby. Meriruoan ystäville ravintola Santiago lienee Marbellan ykkösvalinta. Merinäköalasta nauttivalle Marbellan kolonialaistyylinen Trocadero arena tarjoaa hyvän ruoan lisäksi hiekkarannan, jossa riittää päivisin aktiviteetteja ja ihmisiä.
Reissun ravintoloista pisimmän korren veti kuitenkin Malagan Benahaviksessa oleva los Abanicos, jonka lihaisa menu osui allekirjoittaneen makuhermoon parhaiten.
Kulttuurihistoria
Ja mitä olisi Espanjan matka ilman tutustumista härkätaisteluun. Aamukierroksen jälkeen ehtii hyvin tekemään vuokra-autolla matkan Rondaan (Malagasta noin 110km ja Marbellasta 60km), jonka Ernest Hemingway teki tutuksi teoksessaan ”Kuolema iltapäivällä”.
Korkealla vuoristossa sijaitsevassa kaupungissa komeilee kuuluisa härkätaisteluareena, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ihan yleissivistyksen tai uteliaisuuden nimissä.
Paikallisen oppaan tarinat härkätaistelusta ovat mielenkiintoisia ja opastettu retki areenalla ovat sopivaa ajanvietettä intohimoisemmallekin golfarille.
Härkätaistelusta enemmän kiinnostuneiden kannattaa tehdä matka Reservatauro Rondaan, paikallisen härkätaistelijasuuruuden tilalle, jossa järjestetään ruokailun lisäksi kiertoajelu ja pieni näytös. Hyvällä tuurilla pääsee tapaamaan kuuluisaa härkätaistelijaa Rafael Tejadaa.
… ja se Valderrama
Matkan kohokohta oli Valderramassa pelaaminen. Espanjan toiseksi parhaaksi kentäksi rankattu Valderrama löytyy myös Maailman TOP 100 -listalta ja Manner-Euroopassa kenttä on luokiteltu neljänneksi parhaaksi.
Sotograndessa sijaitseva kenttä sijaitsee noin 90 minuutin ajomatkan päässä Malagasta. Oli suorastaan juhlallinen hetki saapua Valderraman porteista sisään. Pitkä odotus päättyi henkilökunnan juostessa tervehtimään ja noutamaan bägejä.
Sir Nick Faldon mukaan Valderraman harjoitusolosuhteet ovat maailman parhaat ja siltä se vaikuttikin. Rangella pallot odottivat pyramideissa ja maassa oli tiit valmiina. Juhlallista tunnelmaa nosti entisestään, kun henkilökunta veti Suomen lippua salkoon.
Pelaaman lähtiessä ykköstiillä oli kylmälaukku täynnä vesipulloja, laatikollinen banaaneja, sekä tuloskortit, tiit, griinihaarukat, kynät ja strokesaverit pelaajille.
Kierroksen jälkeen henkilökunta pesi mailat ja vei bägin autoon takaisin sillä aikaa, kun olit nauttimassa tapas-lounasta. Valderramassa sai todellakin keskittyä pelaamiseen – ja keskittymistä siellä tarvittiinkin.
Pro Shopissa hintataso oli samaa luokkaa greenfeen kanssa. Logotuotteita löytyi moneen lähtöön, sanottakoon kuitenkin, että tuliaisten ostaminen jäi aika vähiin.
Valderraman greenfee
Robert Trent Seniorin suunnittelema kenttä on par-luvultaan 71 (36+35). Kenttä on avattu vuonna 1974, mittavat muutostyöt toteutettiin vuonna 1985. Teebokseja löytyy neljä miehille ja kaksi naisille, mitat välillä 6392–4874 metriä.
Miesten tasoitusraja kentälle on 24, naisten 32. Vierailijat voivat pelata klo 12.00–14.00 välisenä aikana. Tiiajat ovat 15 minuutin välein ja pelaaminen oli sallittua ainoastaan neljän ryhmissä, ehdoton vaatimus pelata kenttä alle 4,5 tuntiin.
Erikoista on sekin, että vierailijat voivat pelata Valderraman kahdesti saman kalenterikuukauden aikana ja 7 kertaa vuoden aikana.
Tyypillisen yksityiskentän standardit helposti täyttävän Valderraman greenfee on 320 euroa, eikä netin paketeista montaa kymppiä tullut hintaan pudotusta, oli kyseessä mikä vuodenaika tahansa.
Turhia vierailijoita ei kaivata ja kenttä halutaan pitää ensiluokkaisena omille jäsenille. Tällä hetkellä harjoituskeskuksesta löytyy 9-reikäinen par 3 -kenttä.
Kuulemani mukaan suunnitteilla on toinen 18-reikäinen kenttä, mikä nostaisi kompleksin täysin uuteen kategoriaan. Tällä hetkellä PGA Catalunya nauttii suurempaa arvostusta ja on mielenkiintoista nähdä, löytyykö Espanjan nykyisessä taloustilanteessa rahoitusta toiselle huippukentälle.
Sen jälkeen Valderrama luultavasti nousisi takaisin ykköspaikalle. Vertailu on yhtä ”helppoa” kuin Kytäjän ja Linnan välillä.
Pelaaminen Valderramassa
Ykköstiille saapuessani mieleeni tuli ensimmäisenä Linna golf. Kentän lay-out, hiekka ja bunkkerit muistuttivat todella paljon Vanajanlinnaa sillä erotuksella, suomalaiset havupuut vain ovat vaihtuneet Valderraman logossakin näkyviin korkkitammiin.
Ensimmäisen avauksen jälkeen kävi selväksi, että pelkkä hyvä draivi ei riitä, vaan se pitää olla myös strategisesti oikealla puolen väylää.
Griinien edustat ovat bunkkeroituja ja monessa tapauksessa draivin jälkeen ainoa vaihtoehto oli lyödä lay-up griinin eteen ja hakea up&downia.
Griinit puolestaan olivat todella nopeat ja varsinkin alussa niihin tottuminen maksoi muutaman putin. Sisääntulossa griinit joko olivat hieman hitaampia tai sitten vauhteihin oli jo mukautunut.
Pelaaminen oli golfin riemua ja huippukuntoisista väylistä nauttimista. Golfissa sanotaan kuvaannollisesti, että pitää katsoa koko ajan eteenpäin. Itselläni on tapana vilkuilla taaksepäin, koska muuten maisemat saattavat mennä ohi ja Valderramassa se todellakin kannatti. Kamera oli koko ajan valmiina golfautossa, eikä kuvien räpsiminen sotkenut pelaamista. Päinvastoin, nautinto ainoastaan korostui.
Signature Hole
Kenttä on niin hieno, että signature hole voisi olla vaikka kuinka moni. Jossain esitteissä sen kerrotaan olevan väylä numero 4 ja jossain 17. Molemmat ovat par-vitosia, joissa griiniä vartioi vesi.
Nelonen oli huikea kokemus, silti 17 oli mielestäni suureellisempi. Erityisesti pieni silta ja sen alitse kulkeva puro oli mieleeni, siinä poseeraaminen toi muistutti St Andrews’n Old Coursen 18. reiän Swilcan Bridgea.
Pieni puro virtaa vasemmalla puolen ja griinin edessä on vesi. Griinin takana puolestaan mahtuu yleisö seuraamaan kilpailun ratkaisuhetkiä todella läheltä ja mielestäni tämä täyttää signature holen määritelmän paremmin kuin nelonen – vaikka sen korotetulle griinille lähestyminen yksi kentän vaikeimmista lyönneistä onkin.
Puiden tuuheat oksat estävät pallon pääsyn vasemmalta puolen. Lähestyminen täytyy olla oikealta puolen. Tämän ymmärtää vasta toisella pelikierroksella.
Tomi Natri
