26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Matkailu

Golfbongarin matkablogi: Kauas on pitkä matka

Viheriöt erottuivat varsin selkeästi muusta pelialueesta

Juna-asemilla oli monenlaista tarjontaa.

Juna-asemilla oli monenlaista tarjontaa.

Näin jälkeen päin päiväkirjaa lukiessa hymyilyttää, mutta virittäessäni vaunussa rinkkaa selkään ja hakeutuessani asemalaiturilla Tiara Resortin edustajan luokse tunnelma oli jäykän oloinen. Toppatakkinen resortin johtaja oli henkilökohtaisesti viittä junalla saapunutta turistia vastassa, sillä uutisointi sikainfluenssasta oli säikyttänyt paikallisen kuljettajan. Chinggis Khaan golfkenttää lähellä oleva majapaikkani sijaitsisi noin 65 kilometrin päässä Ulan Batorista.

Sähköpostikirjeenvaihtomme ansiosta noutajallani oli tiedossa syy, miksi olin matkannut pari viikkoa junalla Helsingistä. Sen vuoksi sain kuulla positiiviset uutiset heti, kun olimme saaneet matkatavarat pikkubussin kyytiin. Lämpötila nousisi plussalle puolenpäivän maissa ja golfkenttä Gorkhissa, Tereljin luonnon- puistossa on vielä auki – niin kuin oli luvattu.

Kiitos golfkavereille!

Automatka läpi puuttoman tundran oli mukavaa vaihtelua, sillä istuminen junassa tuntui jo puuduttavalta, parista mukavasta pysäkistä huolimatta. Parin viikon aikana oli ehtinyt tulla mieleen monen moisia asioita. Suht usein ajatuksissa liikkui ne neljä golfkaveria, jotka matkan minulle olivat merkkipäivänäni lahjoittaneet: menolippu Helsinki – Vladivostok junalla toisessa luokassa. Oli kuulemma pätkä, jolta ei löytyisi yhtään uutta golfkenttää.

Ei ehkä olisi löytynytkään, ellen olisi moisesta lahjasta kertonut kävelevälle golfin tietosanakirjalle eli Arkkolan Askolle. Ulan Bator olisi ”vain päivän junamatkan päässä” Moskova-Vladivostok –radalta. Tämä pieni poikkeama Pekingin suuntaan ei luonnollisestikaan ollut etukäteen kiirinyt lahjan antajien korviin.

Chinggis Khaan Golf Club, Gorkhi

Perille saavuttuamme siirsin rinkan omaan jurttaani. Erittäin upeasti sisustettu ”teltta” ylitti kaikki odotukseni ja tunnelma alkoi muutenkin olla kohdallaan – pian olisi luvassa kyyti Chinggis Khaan Golfklubille.

Kierroksen käynnistyessä lämpötila oli lähes plussan puolella.

Kierroksen käynnistyessä lämpötila oli lähes plussan puolella.

Saavuttuani golfklubille pyysin heti ensimmäiseksi anteeksi sitä, että ruutuhousuni oli ”unohtuneet” Espooseen eikä jalassa olevat Adidaksetkaan olleet golfkaupasta hankitut. Etikettipuolella oli havaittavissa rentoa meininkiä, sillä pukeutumisen osalta tällä klubilla oli tärkeintä se, että pelaaja viihtyy ja tarkenee. Tulkitsin hyväksi huolenpidoksi myös sen, että minua varoitettiin menemästä heikoille jäille.

Caddyn palkkaaminen oli itsestään selvä asia. Arvelin kyseisen ammatinharjoittajilla olevan suhteellisen tiukat ajat näin kauden päätöshetkillä, ketään muita pelaajia ei golfkentällä näkynyt. Koko paketti mailoineen ja pelimaksuineen maksoi 55€.

Korkean paikan golfleiri

Ykköstiillä oli edessä maila-arvonta, sillä vuokrabagin tarjonta oli hiukan kotioloja rajoitetumpi. Ylämäkeen suuntaava par nelonen tarjosi tilaa hyvin joka suunnassa, eikä tänään eteen tulisi muillakaan väylillä yhtään puuta häiritsemään keskittymistä. Griinin häämöttäessä oli mahdollista huomata, että ruskean ruohon keskellä oli jotakin vihreääkin. Puttausalusta osoittautui muovimatoksi eli griinit tulisivat olemaan keskenään hyvin tasalaatuisia.

Pelikierros eteni mukavissa tunnelmissa. Ilma oli kirkas ja lämpötila oli siirtynyt plussanpuolelle, kuten oli luvattu. Kenttä eteni sopivassa rytmissä ylös ja alas. 1,5 kilometrin korkeus merenpinnasta laskettuna toi mukaan omat mausteensa.

Karun kaunista

Karun kaunista

Kaikenlaisia kokemuksia golfin saralta oli vuosikymmenten saatossa kertynyt reskontraan, mutta oli selvää, että karu Tereljin luonnonpuistogolf ja edessä oleva jurttayö tulisivat sijoittumaan muistojen helminauhassa eksoottisempaan päähän.

”Tervehdys Mongoliasta”

Se oli siinä.

Se oli siinä.

18 reiän kierros aurinkoisia, puuttomia maisemia ihaillen kesti noin kolme tuntia ja edessä oli poseeraus viimeisellä griinillä ja tekstiviestin lähetys upean lahjan lahjoittaneille golfkavereille. Vastausnopeus oli sitä luokkaa, että ennätystä tuskin enää koskaan rikotaan.

Saatuani kyydin majapaikkaani, edessä oli muutaman tunnin odotus ennen illallista, muut neljä asiakasta olivat lähteneet pitkälle vaellukselle. Löysin Tiara Resortista saunan ja saatuani varmuuden sen lämpiämisestä singahdin facebookin päivittämisen jälkeen juoksulenkille autiomaan kuumaisemiin.

Lämmintä piisaa

Kamiina oli komea ja turhankin tehokas.

Kamiina oli komea ja turhankin tehokas.

Sain illalla valmennusta jurtan lämmittämisessä, sillä en ollut hiilipussien käyttöä aiemmin kokeillut. Yöllä kello kolme laiskuuteni kostautui hikisesti, lämpömittarini näytti 34 astetta.

Olin varulta pakannut hiukan enemmän tavaraa kamiinaan, jottei tarttisi yöllä herätä sytyttelemään uudelleen. Alussa oli mielessä pitää hetki jurtan ovea auki, mutta 15 asteen pakkanen ja kukkuloilta kuulunut ulvonta sai muuttamaan suunnitelmaa.

Aamuyön tunteina varmistui päätös lähteä hotelliin Ulan Batoriin seuraavaksi yöksi, kenttä oli bongattu ja autiomaata ihailtu jo riittävästi.

Ulan Bator

Ulan Bator on tilastollisesti maailman kylmin pääkaupunki. Yhden yön kokemuksella osasin arvostaa esikaupunkialueella teltoissa asuvia kaupunkilaisia. Kaupungissa riitti hyvin ihmeteltävää pariksi päiväksi, kunnes rautatiet kutsuivat kohti pohjoista ja Ulan Udea.

Venäjä on iso maa

Viiden päivän päästä nousin aamulla junasta Vladivostokissa, jonne ensilumi oli juuri satanut. Takana oli viimeiset kolme päivää puhumatta, koska venäjän kieli oli jäänyt opiskelematta. Loppusuoran kohokohtiin kuului puolen tunnin kävely Habarovskin aseman tuntumassa.

Hyundai Hotellin sauna maistui aamutuimaan mahtavalta, oli taas hetki vierähtänyt ilman suihkukokemuksia. Iltapäivällä Aeroflotin uuden karhea Airbus kuljetti Siperian matkaajan Moskovaan kahdeksassa tunnissa, alle 200 eurolla.

Seitsemän tunnin aikaeron ansiosta ehdin käväistä vielä Arbatilla Hard Rock Cafessa iltapalalla ennen hyppäämistä Helsingin yöjunaan. Päivän viimeiseen koneeseen en ehtinyt, joten raiteille taas – eihän tuo reilun 1000 kilometrin junamatka tuntunut enää missään. Raidekilometrejä kertyi yhteensä reilut 12.000.

Olipahan golfmatka!

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (1 kpl)