Arvuuteltaessa Euroopan maata, missä on eniten golfkenttiä suhteessa asukkaisiin, ei välttämättä heti tule mieleen Islanti. Yllättäen 323 000 asukkaan saarelta löytyy kuitenkin yli 60 kenttää ripoteltuna saaren eri osiin. Suurin osa tosin löytyy tunnin ajomatkan säteellä Reykjavikistä.
Kesällä 2005 päätimme tyttäreni Outin kanssa tutustua saaren golftarjontaan ja pelata jo perinteeksi muodostuneen vuosittaisen golftournamenttimme tällä kertaa Islannissa. Iceland Air oli aloittanut suorat lennot Helsingistä – se helpotti kohdevalintaa.
Peliviikko käyntiin
Ensimmäiseksi yöksi olimme varanneet majoituksen läheltä lentokenttää, sillä tavoitteena oli bongailla aluksi Keflavikin lähikenttiä. Aikataulu oli repsahtaa heti alkuunsa, kun lähimmällä Sandgerdin 9-reikäisellä oli kisat ja kaiken päätteeksi jouduin naulaan ajettuani renkaanvaihtohommiin.
Mutta heinäkuinen päivä on pitkä myös Islannissa ja ehdimme ilta-auringon paisteessa hyvin pelaamaan 18-reikäisen Sudurnesjan kentän. Merenrannassa risteilevät väylät toivat mieleen Skotlannin linksit, saimme hienon startin golfviikollemme.
Blue Lagoon
Toisen päivän aamukierroksen olimme suunnitelleet pelaavamme Grindavikin kentällä, mutta myös siellä oli kilpailut käynnissä. Nyt meille selvisi, että juuri tällä heinäkuun puolivälin viikolla pelataan klubien mestaruuskilpailut ja ne tuppaavat kestämään klubista riippuen useita päiviä, joskin harvoin vievät kaikki päivän lähtöajat. Muutimme saman tien suunnitelmia ja siirryimme parin kilometrin päähän Blue Lagooniin nauttimaan kuumasta ”mutakylvystä”.
Maaseutukierros jatkuu
Päivän kierroksen pelasimme Selfossissa, joka sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Reykjavikistä länteen. Yövyimme Hveragerdissä, joka on nimennyt itsensä maailman kuumien lähteiden pääkaupungiksi.
Luonnon eväillä lämpiävässä hotellin uima-altaassa olivat tuoksut sen verran voimakkaat, että pulikointihetkestä tuli lyhyehkö.
Hveragerdistä oli helppo seuraavana aamuna lähteä käymään Gullfossin putouksilla ja sen lähellä sijaitsevilla geysireillä. Kummatkin nähtävyydet olivat näkemisen arvoisia, ja geysirit osoittivat konkreettisesti maaperän kuumuuden ja räjähdysherkkyyden. Matkalla pääsimme bongaamaan samalla Dalbuin ja Uthlidin ysit.
Reykjavik
Maaseutuosuuden päätyttyä majoituimme Reykjavikin keskustaan ja seuraavan aamun käynnistimme läheisellä 9-reikäisellä Nesin kentällä tutustuen paikallisiin pikkulintuihin. Koitimme tottua alueen raffeissa pesivien lintuparvien hyökkäyksiin, huonolla menestyksellä. ”Angry Birdsit” pitivät kuitenkin tehokkaasti huolen siitä, että pallot pysyivät väylällä.
Seuraava kenttä tulisi olemaan Outin golfkenttä nro 100, joten suuntasimme iltapäivällä Keilirin ”laavakentälle”, jonka monet rankkaavat saaren ykköskentäksi.
Meren rannan tuntumaan rakennettu kenttä olikin varsin upea kokonaisuus. Väyläalueelta poikkeaminen palkittiin yleensä auttamatta lisälyönnillä, sillä laavakivien koloista oli mahdoton jatkaa peliä. Tälle päivälle osui viikon ainoa kunnon vesisade ja juhlakierroksen takaysi sujui hyvin kosteissa olosuhteissa.
Golfviikko huipentuu
Golfretken päätimme viikonloppuna upeilla 18-reikäisillä läheisen Akranesin kaupungin Leynirin sekä Reykjavik Golfklubin Korpa-kentillä. Kisa oli säilynyt tasaisena, sillä kummallakin oli yhtä monta voittoa ennen viimeistä kierrosta. Outi osoittautui lopulta vahvemmaksi pelaten päätöskierroksella merenrantamaisemissa elämänsä kierroksen ja Islannin mestaruus oli ratkaistu.
Suositeltava matkakohde
Yhteenvetona voi todeta, että saaren 18-reikäiset kentät ovat pääsääntöisesti erittäin hyviä. Ysireikäisissä vaihteluväli on suurempi, joukossa on todellisia helmiä, mutta myös vaatimattomampia pelialustoja.
Gullfossin putoukset jättävät syvän muistijäljen.
Suurin osa kentistä on täysin puuttomia ja tulee sellainen olo, kuin pelaisi kuussa. Päällimmäiseksi jää tunne, että maansiirtokoneita Islannin golfkentillä on käytetty varsin säästeliäästi. Luonnon jälkeä on kunnioitettu ja ehkä juuri siitä syystä Islanti lukeutuukin allekirjoittaneella eri maiden rankingissa hyvin korkealle. Merimaisemista pääsee nauttimaan lukuisilla kentillä – sitä ei voi haitaksi laskea.
Koska tarjolla on golfin lisäksi upeita nähtävyyksiä ja huikeita maisemia, sujahtaa viikko nopeasti. Hienoa on myös se, että aikaa ei välttämättä kulu ylipitkiin siirtymiin, vaikka yöpyisi Reykjavikin keskustan tuntumassa ja suuntaisi joka päivä eri ilmansuunnissa oleville kentille. Valinnan varaa on.
Islannissa greenfeet ovat nykyään hyvinkin maltillisia, ja peli onnistuu myös 18-reikäisillä kentillä 25–60 eurolla. www.golficeland.org palvelee hyvin golfmatkan suunnittelussa, sieltä löytyy helpossa muodossa kaikki olennainen informaatio.
Esa Mäkinen
