Norjalaisiin golfin harrastajiin ei juurikaan törmää Suomessa, ei toisaalta Norjassa golfanneisiin suomalaisiinkaan, vaikka maa on lähellä ja golfkenttiä siellä on enemmän kuin meillä. Kolmepäiväisen bongausretken perusteella suositus Norja-golfin kokeiluun on vahva.
Tutustuin norjalaiseen Louis Roreniin vuonna 2010 Dominikaanisessa tasavallassa golfmatkan yhteydessä ja sen jälkeen olemme osuneet myöhemminkin samoihin golfkohteisiin – viimeksi vuosi sitten Mauritiuksella.
Paljon matkustaneella Louisilla on Suomen kohdalla aukko golfkartassa eikä minullakaan montaa merkintää ollut Norjan kohdalla, joten tasaisin väliajoin olemme houkutelleet toisiamme kylään golfmailojen kanssa.
Viime syksynä vihjaisin voimassa olevasta kutsusta Sarpakunnaksen Samille, jolle pohjoisen Norjan kalastusvedet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien saatossa – Samia voisi luonnehtia jopa melkoiseksi Norja-faniksi.
Kahteen sanaan reissu oli lyöty kiinni ja allakat lukittu. Louis lupasi huolehtia kenttävalinnoista ja paikallisesta logistiikasta Oslon seudulla.
Kongsvinger Golf
Rapsakka sade oli vastassa Louisin parkkeeratessa uuden karheaa Citroen DS 5 -menopeliään Kongsvingerin golfkentän kupeeseen – oli hyvä syy heti aluksi täydentää Norwegianin koneessa nautittua laihahkoa aamupalaa ennen golfkierrosta.
Turneen ensimmäiseksi kentäksi valittu Kongsvinger sijaitsee noin 90 minuutin matkan päässä Oslosta ja lentokentältä matkaa kertyi tunnin verran.
Isäntämme Louis oli lähellä tehdä neljännen holarinsa.
Sade hellitti sopivasti eikä hiekkapohjainen, kangasmaastoon sijoittuva kenttä ollut moksiskaan kosteudesta, joten pääsimme nauttimaan odotuksiin nähden oivasta kelistä. 1980-luvun loppupuolella kotoisalta tuntuvaan metsämaisemaan rakennetun kentän suunnittelija on saanut käyttöönsä rajattomasti maa-aluetta ja se näkyi lopputuloksessa. Väylät eivät kohdanneet toisiaan juuri missään, mutta väljyyttä oli silti riittävästi – upean luonteikas kokonaisuus!
Kongsvingerin golfkentän klubirakennus ravintoloineen palvelee myös muita ulkoilijoita kuin golfareita, mikä on varmasti ravintolan mieleen. Klubi oli siisti ja sisälsi kaiken olennaisen, vain prameus puuttui – panokset on selkeästi sijoitettu kenttään ja sen hoitoon.
Ajellessamme kohti Oslon keskustassa sijaitsevaa hotelliamme annoimme Louisille täydet pisteet osuvasta kenttävalinnasta. Arkisin käytössä oleva alle 50 euron green fee tuntui hyvinkin maltilliselta – mielikuva kalliista golfmaasta alkoi murtua.
Holtsmark ja Miklagard
Louis oli virittänyt ohjelmaamme kaksi hyvin eri tyyppiseen maastoon sijoitettua Robert Trent Jones Juniorin suunnittelemaa kenttää eli Holtsmarkin ja Miklagardin. Ensin mainittu sijaitsee lähellä surullisen kuuluisaa Utøyan saarta ja sinne edetään upeasti vuonon rantaa pitkin. Maisemat antavat odottaa vaihtelevaa kenttää, eikä pelaaja siltä osin joudu pettymään.
Nimekäs suunnittelija on virittänyt runsaasti korkeuseroja sisältävään maastoon mallikkaan layotin, josta joko pitää tai sitten ei.
Itse en fanita kenttää, jossa tiiboksilta joutuu lähtemään sokkona liikenteeseen ja täällä tällaisia arvausstartteja oli enemmän kuin tuntui kohtuulliselta – onneksi Louis osasi antaa meille arvokkaita vinkkejä, joita vaihtelevalla menestyksellä kykenin hyödyntämään.
Holtsmarkia parhaimmillaan.
Jos Holtsmark oli pääosin metsän siimekseen sijoitettu puistokenttä, voi Miklagardia runsaista korkeuseroista huolimatta luonnehtia peltokentäksi. Puusto tulee hiukan peliin vain etu- ja takaosan alussa sekä lopussa.
Sokkona lyötävää ykkösväylää lukuun ottamatta kenttä oli Holtsmarkia selkeämpi paketti ja kentän kunto griineineen huippuluokkaa – ei ihme, että Miklagard on myös arvoturnauksille hyvin suosittu alusta. Kuusi eri tiiauspaikkaa tekee kentästä käyttökelpoisen eri tasoisille pelaajille.
Miklagardin klubitalo maakattoineen on komea nähtävyys.
Mukavaan yksityiskohtaan törmäsimme Miklagardin proshopissa: uuden golfsetin sai omalle golfkierrokselle testiin noin 25 euron kustannuksella ja rahat sai takaisin, jos ostopäätös oli positiivinen. Reilu meininki ja uskon idean syöttävän myös kauppaa!
Oslo Golfklubb
Norja sai ensimmäisen golfkenttänsä 1920-luvulla – Oslon kaupungin sisällä sijaitseva Oslo Golfklubb on muutaman vuoden Talia vanhempi.
Jo saapuminen klubille ja lounas ravintolassa nostaa vierailijan tunnelman korkealle. Siistin klubitalon ikkunoista pääsee seuraamaan sekä aloittavien että lopettavien ryhmien pelisuorituksia ja taustalla siintää Bogstadin järvi sekä Holmenkollen hyppyrimäkineen.
Oslo Golfklubb on kenttänä siinä mielessä erikoinen, että huonojen väylien löytäminen on lähes mahdotonta ja hyvin hoidetun kentän kruunaa upeat maisemat. Tiiviisti läsnä oleva järvi ei kiusaa pelissä liikaa ja kaiken kaikkiaan kenttä kuuluu siihen harvinaiseen kategoriaan, jossa kierroksen päättyminen tuottaa pettymyksen – ei tekisi mieli lopettaa ollenkaan!
Värikäs Oslo
Koska vain yhtenä päivänä pelasimme kaksi kenttää, jäi meille sopivasti aikaa tutustua aurinkoiseen Osloon. Toukokuun lopussa kesä oli pari viikkoa Suomen suvea edellä, vaikka talvi venähti myös siellä pitkäksi.
Uusi oopperatalo oli pakko käydä bongaamassa muiden keskustan nähtävyyksien ohessa. Puistot kukkaloistoineen jättivät mukavan muistijäljen, mutta vahvaksi suosikiksi nousi uudelleen rakennettu satama-alue lukuisine terasseineen.
Yhdeksän kilometrin opastettu ”rantaraitti” tarjoaa hyvän ohjelmanumeron. Helsingin tapaan voi käyttää vuokrapyöriä, joilla eteneminen on Oslon kaduilla ja rannan tuntumassa onnistuu helposti. Liikenteessä silmille hyppää runsas määrä sähköautoja, latauspisteitä on runsaasti ja Tesloja vilisee joka puolella – yhteensä Norjassa on jo yli 100 000 sähköautoa.
Norja golfkohteena
On selvää, että Norjan pelisesongin osuminen samaan aikaan Suomen kanssa toimii Norjagolfin kannalta vahvana jarruna suomalaisille golfareille. Silti veikkaan Norjan hintavan maan maineen olevan vakavin haitta golfretkien kohteita valittaessa – ainakin itse ennen reissua pidin maata järkyttävän kalliina.
On totta, että edullisempiakin kohteita löytyy, mutta en pidä noin 50 euron keskihintaa kovana hyvän 18-reikäisen kentän kohdalla. Louis oli onneksi Oslo Golfklubbin jäsen, sillä siellä vieraan greenfee ilman jäsenenä olevaa isäntää on kurssista riippuen noin 155 euroa.
Mutta se onkin ainoa yli 100 euron kenttä koko maassa ja esimerkiksi pelaamillamme Robert Trent Jonesin suunnittelemilla huippukentillä liikutaan 60–70 euron välimaastossa.
Myös Norjassa golfklubit ovat yhdessä hotellien ja majatalojen kanssa rakentaneet paketteja, joita hyödyntämällä majoitus+golf onnistuu selkeästi alle 100 euron kustannuksella.
Klubien ravintolat ovat hyviä ja golfarin perusaterioiden hinnat liikkuvat samalla tasolla kotimaisen tarjonnan kanssa. Oluesta ja muusta alkoholista joutuu maksamaan enemmän kuin kotimaisemissa, mutta se lienee golfarille huono syy jättää maa bongaamatta.
Linkit:
Yksi erittäin mielenkiintoinen seikka Norjan golfista jäi mainitsematta.
Jos suuntaat golflomalle Norjaan, suosittelen ehdottomasti Heinäkuuta jolloin lähes kaikki maan golfklubit tarjoavat greenfeen puoleenhitaan.
Heinäkuussa kentät ovat lähes tyhjiä ja tee aikoja saa helposti varattua jopa edellisenä iltana, harva Norjalainen pelaa golfia kun on perheloma kausi.