Henkinen valmennus
10.8.2006

Kehitystä tapahtuu, mutta väliin mahtuu paljon taantumaa

Olen jättänyt tänä kesänä vain kilpailukierroksien kortteja ja tasoitus on pudonnut keväästä puolitoista lyöntiä. Viimeksi pelasin 12 väylää 5 yli ja loput kuusi 11 yli. Aika heikko loppu pelille, joka todella kulki hyvin. En laskenut tuloksia, merkkasin vain lukuja korttiin, tiesin kumminkin koko ajan, että peli kulkee hyvin tai aika hyvin. Vain edellisenä iltana harjoituskierroksella onnistuneet birdieputit jäivät uppoamatta, mutta skramblasin hyvällä prosentilla sekä bunkkerista että kaheikoista. Sitten tuli vesiväylä, jolle olin pelisuunnitelmaani merkinnyt pitkän raudan avaukseen. Otin kumminkin driverin, jonka olin huomannut toimivan hyvin aikaisemmin kierroksen aikana. Tuloksena oli kaksi lähes identtistä lyöntiä tiiltä suoraan veteen. Bunkkeriin jäänyt 5. lyönti ja sitä seurannut tuplaputti ja kas korttiin kirjattiin lumiukko. Sen jälkeen yritin pitää rutiinin kasassa ja lyödä mahdollisimman rennosti, mutta ei. Hiekka-aavikolta piti yrittää ulos, mutta tarkan osuman ja hyvän kontaktin vaatimaa lyöntiä piiskattiin kuin teurasta ja seuraavakin lyönti lähti vielä samasta hiekkakuopasta, ei sii bunkkerista. Tripla! Loppuun taisin saasa vain yhden parin, se tosin tuli hyvän chipin ansiosta, mutta muuten tuli rämmittyä reilusti. Keli oli hyvä, ja pelasin elämäni parhaan kisakierroksen 72 parisella kentällä, 88. Tupla-paria ja paria triplaa lukuunottamatta olin melkoisen tyytyväinen peliini, 35 pistettä. Edellisellä viikolla viikkokisoissa pelaamani 8 yli antoi viitteitä, että voisi mennä hyvin isoissa kisoissakin. Nyt, kun on pariin kertaan pelannut ”unelmapeliä 2/3 osaa kierroksesta, ei enää pelästy, vaikka peli todella tuntuu kulkevan. Rentouden säilyttäminen on vaan pirskaleen vaikeaa. Kannattaisiko ottaa hyvän alun jälkeen 10 – 13 väylillä tietoisesti keskirauta ja lyödä sillä ulos, jos väylä sen sallii? Tällöin virheen mahdollisuus pienenisi, eikä todennäköisesti lyhyemmän lyönnin vuoksi seuraukset olisi ihan niin katastrofaaliset. Tieto ”helposta mailasta” voisi antaa lisää itseluottamusta seuraavaan lyöntiin, vai mitä olet mieltä? ISKÄ HCP 13,5

– Pekka Pelimies

Moi Pekka Pelimies, ainoa asia golfissa mitä todella voimme kontrolloida on presentti – tämä hetki. Emme voi muuttaa menneitä, emmekä voi tietää etukäteen kuinka monta hienoa lyöntiä kierroksen aikana teemme. Mielestäni ainoa asia, mitä voimme oppia kontrolloimaan tässä ja nyt on mielentilamme, ajatuksemme. Se millaisia kysymyksiä esitämme itsellemme vaikuttaa tosi paljon siihen miten hyvin pelaamme. Yksi vaikeimmista asioista golfareille on täysin ymmärtää mentaalirutiinien merkitys. Ne sisältävät kullekin sopivat henkilökohtaiset kysymykset, joiden avulla pystytään nopeasti mm. rentoutumaan – vapautumaan peloista tai ylimääräisestä jännityksestä ja keskittymään oikeisiin asioihin – vapautumaan haittaavista ajatuksista. Mentaalirutiineja on myös ennen kierrosta, lyöntien välissä jne. Jos ajattelen kakkosväylällä kävellessäni, että kohta tulee taas se vaikea vesiväylä, niin hyvin todennäköisesti teen kolmen putin griinin ja lyön tuon vaikean väylän veteen. Yksi ehdottomasti parhaita keinoja sinulle rentouttaa mielesi ja päästä eroon pelosta lyödä veteen on rakentaa sinulle sopivat mentaalirutiinit. Kun näin teet, huomaat nopeasti, miten pelisi vapautuu ja tulokset paranevat siinä sivussa useilla lyönneillä. Terveisin Jukka

Jukka Routamaa, psykologi

Jukka Routamaa on opiskellut saavuttamisen psykologiaa viimeiset 17 vuotta. Erityisesti Jukka on keskittynyt urheiluun ja vielä tarkemmin golfiin. Jukan valmennettaviin kuuluvat tällä hetkellä mm. Erik Stenman (SM-kultaa 2004), Jarno Hovila (SM-pronssia 2004) sekä Tuomas Tuovinen.