LIV-kiertue paljasti huippugolfista puolen, jonka golf on halunnut pitkään häivyttää.
Siitä on nyt 29 vuotta ja muutama päivä päälle, kun kiipesin 16-vuotiaana Royal St George’sin 18. reiän katsomorakenteisiin. Seurasin aitiopaikalta pressujen välistä, kuinka hurjan 63 lyönnin päätöskierroksen pelannut Greg Norman viimeisteli The Open Championshipin 121. kilpailussa uransa toisen ja viimeiseksi jääneen major-voittonsa. Ostin Open-kaupasta Normanin innoittamana leveälierisen hatun hailogolla ja ihailin Normanin vauhdikasta ja aggressiivistakin pelitapaa, vaikka valmentajani yritti samaan aikaan opettaa minulle toisenlaista lähestymistapaa edustaneen Nick Faldon kliinistä Leadbetter-svingiä siinä onnistumatta.
Siitä on nyt reilu viikko, kun katsoin St Andrewsin Old Coursen 18. griinin vieressä, miten Rory McIlroyn viimeinen yritys, Valley of Sin -notkelman yli lyöty chippi, pomppi yli reiän ja varmisti Cameron Smithille The Openin 150. turnauksen voiton. Suunnilleen siitä asti olen yrittänyt koota ajatuksiani ja muodostaa ehjää mielikuvaa maailman vanhimman majorin juhlakilpailusta.
The 150th Openin piti olla kilpailu, joka jättää lähtemättömän jäljen. Sen piti olla golfin kehdossa pelattava huipputurnaus, joka palauttaa reitiltään eksyneen miesten kilpagolfin edes hetkeksi kiertoradalleen. Sen piti olla lajin perinteissä kylpevä tapahtuma, jossa pelataan maineesta, kunniasta ja paikasta lajin historiassa, kentällä, jonka seuduilta golf on kotoisin.
Hieno kilpailu se olikin.
Cameron Smith nousi ykköseksi tavalla, jolla arvokilpailuja voitetaan. Rory McIlroy teki neljän kierroksen ajan lähes kaiken oikein, hallitsi pelinsä ja olosuhteet ja antoi itselleen mahdollisuuden major-voittoon kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Cameron Young esitteli itsensä golfia seuraavalle maailmalle, pelasi ennakkoluulottoman huippukilpailun ja haastoi Smithin viimeiseen lyöntiin asti. The Openin kilpailullinen draama tarjosi kaiken sen, mitä hyvältä golfturnaukselta uskaltaa toivoa.
Ymmärrystä, saati tukea, ei kansainvälisestä golfmediasta LIVille vielä heru.
Mutta se ei ole mielikuva, joka The 150th Openista minulle jää päällimmäisenä mieleen. The Openin juhlakilpailun yllä leijui alusta loppuun asti LIV Golf -kiertueen synkkä varjo.
Keskustelin Openin ja sitä seuranneen lehdistömatkan aikana kymmenien eri ihmisten kanssa, mutta kävin tuskin yhtään pidempää keskustelua, jossa ei olisi päädytty puhumaan LIVistä. Olin ennen matkaani päättänyt yrittää unohtaa LIVin hetkeksi kokonaan ja keskittyä vain Openiin. Toivoin, että Old Coursella käytävä kamppailu Euroopan arvostetuimman golfkilpailun voitosta palauttaisi kesän aikana pahasti rapistuneen mielenkiintoni miesten huippugolfiin.
Melkein se tekikin niin. Ehkä en nyt kirjoittaisi tätä juttua, jos LIVin vastaisen rintaman johtavaksi äänitorveksi nousseella Rory McIlroylla olisi ollut sunnuntaina parempi puttipäivä. Ehkä kirjoittaisin juttua McIlroyn viidennen major-voiton suuresta symboliarvosta ja ennakoisin LIV-kiertueen seuraavia siirtoja.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Voiton vei Cameron Smith, joka ei ole vielä loikannut LIVille. Käytännössä asiaa pidetään kuitenkin lähes varmana, ja koko Openin jälkeisen ajan minusta on tuntunut siltä kuin VAR-tarkistus Openin lopputulemasta olisi vielä kesken.
Kun Smithiä pyydettiin kilpailun jälkeen voittajan lehdistötilaisuudessa kommentoimaan hänen siirtymistään koskeneita huhuja, Smith närkästyi ja väisti ensin vastaamasta. Kun toimittaja tivasi asiaa uudelleen, Smith vastasi, että hän vain keskittyy voittamaan golfkilpailuja ja antaa tiiminsä huolehtia tällaisista asioista.
Yleinen tulkinta oli, että jättäessään huhut kiistämättä Smith ikään kuin vahvisti loikkauksensa olevan ovella. Nyt odotellaan lähinnä vain ajankohtaa. Smith on Open-voittonsa jälkeen PGA Tourin FedEx Cupissa kakkosena ja kamppailee elokuussa kiertueen rankingvoitosta.
Jopa LIVille voi olla edullisempaa, että Smith siirtyy LIV-kiertueelle vasta FedEx Cupin jälkeen. Jos Smith sattuu viemään nimiinsä myös FedEx Cupin, mikä imagovoitto se LIVille onkaan. LIV osoittaa rekrytoinneillaan maailmalle, että se voi ostaa puolelleen kenet tahansa: Open-voittajan, PGA Tourin rankingvoittajan, Euroopan Ryder Cup -kapteenin (Henrik Stenson).
Viimeistään The Open -viikon aikana selvisi, että vaikka LIV on ollut golfmaailman tämän vuoden ilmiö, joka ei monien toiveista huolimatta ole katoamassa mihinkään, sillä on vielä paljon töitä tehtävänä ennen kuin se saa raivattua golfmediasta itselleen elintilan. Ymmärrystä, saati tukea, ei kansainvälisestä golfmediasta LIVille vielä heru. Kiertueen on ainakin alussa rakennettava itse oma mediansa, mitä se jo parhaillaan tekeekin.
Mitä muuta toisaalta voi odottaa kiertue, joka on ajanut miesten huippugolfin kaaokseen. Se on heittänyt varjonsa The Openin ylle, nöyryyttänyt PGA Touria, syönyt DP World Tourin arvovaltaa ja ostanut ison siivun Ryder Cupin perintöä. Kaiken tämän se on tehnyt suhteita ja rakenteita rikkoen ehtymättömillä saudimiljoonilla, joita rohmutessa ovat unohtuneet sekä ympäristö että ihmisoikeudet ja joita nyt käytetään golfin historian suurimpaan sportswashing-operaatioon.
Ilmassa on koko ajan pelko siitä, kenen arvot kiertue seuraavaksi ostaa.
Seuraavaksi LIV lyö hynttyyt yhteen Donald Trumpin kanssa. Tällä viikolla käytävä kiertueen kolmas osakilpailu pelataan Trumpin omistamalla kentällä Bedminsterissä. Saksalaiskollegallani Michael Baschella on kilpailuennakkoon jo otsikko valmiina: ”Kaksi toisilleen luotua saavat vihdoin toisensa”.
Golfin kannalta kenties pahinta, mitä LIV on saanut aikaan, on, että se on paljastanut huippugolfin kasvot. Golfissa on pitkään hoettu mantraa, että lajin on päästävä eroon elitistisestä leimastaan ja maineestaan lajina, joka kylpee rahassa. LIV on osoittanut, että mielikuva on ollut monelta osin totta. Vaikka LIViä on myös pelaajien keskuudessa vastustettu voimakkaasti, LIV on paljastanut monien maailmantähtien yltäkylläisen ja etuoikeutetun elämän kuplan.
LIV on loihtinut miesten huippugolfin ylle myös jatkuvan epävarmuuden tilan. Ilmassa on koko ajan pelko siitä, kenen arvot kiertue seuraavaksi ostaa.
Ehdokkaaksi on ilmoittautunut nyt myös naisten ykköskiertue LPGA Tour. Vajaan vuoden ajan LPGA Tourin komissaarina työskennellyt Mollie Marcoux Samaan kertoi kiertueen olevan avoin keskustelemaan kaikista vaihtoehdoista myös LIVin kanssa, mikäli se auttaa edistämään naisten golfia, promoting women’s golf. Se on LPGA Tourin versio LIV-loikkareille käsikirjoitetusta hokemasta growing the game. Sumuverhoselitys, jolla LIV-miljoonien vastaanottaminen pyritään muotoilemaan salonkikelpoiseksi.
LIV on tehnyt näkyväksi sen, että huippugolfin keskeinen arvo on raha, ja sen alla taipuvat jopa Ryder Cupin ja The Openin kaltaiset instituutiot. Kun Claret Jugin olutvetoisuutta viimeisen viikon ajan testaillut Cameron Smith sitten ilmoittaa siirtyvänsä LIV-kiertueelle, The Open häviää jos ei nyt vielä koko valtataistelua, niin ainakin tämän kamppailun.
Se on se valtavan pettymyksen aiheuttava, surumielisyyden kyllästämä mielikuva, joka The Openin juhlakilpailusta minulle jää päällimmäisenä mieleen.
Vain raha ratkaisee, ja se on tehnyt golfista ruman. Minulle huippugolfilla on nyt selän takaa kädet puuskassa ja suu mutrussa kurkkivan Greg Normanin vahingoniloiset kasvot. Royal St George’sista heinäkuussa 1993 hankkimastani hatusta on tullut minulle kuin huippugolfin symboli – siitä on tullut arvoton.
Lue seuraavaksi: Pelko The Openin pahimman painajaisen toteutumisesta leijuu edelleen ilmassa
Eikö tästä kaikesta turhasta (riitely, isot rahasopimukset jne) olisi päästy jos PGA olisi antanut hiljaisen luvan pelaajille osallistua ”mihin kisoihin ikinä haluaa”, mutta käyt ne 15 PGA kisaa (tai mitä ikinä sopparissa nyt lukeekaan). Eihän sille mitään voi, jos pelaajat käy sitten kisoissa, jossa joku kisäjärjestäjä antaa parempia palkintoja.
Nythän tässä kävi niin, että LIV totesi että, selvä, jos ei hyvällä niin pahalla (lue raha), ja kaiken kukkuraksi LIV sai ilmaista mainontaa.
Ei hassumpi pointti. Käviköhän niin, että PGA luuli voivansa pelotella LIVin ja etenkin siitä kiinnostuneet pelaajat eikä voinut enää perääntyä, kun homma ei toiminut.
Eikös golfisssa ole aina laskettu ansioita? Ei kai raha mikään uusi juttu ole, on vaan verhottu traditioihin jne. Mikä siinä on muuttunut?
Yksittäiset kisat ovat kelvanneet Saudi-Arabiassa, Dubaissa, mutta kiertue horjuttaa taloutta ja asemaa. On vähän kaksoisstandardit. Tappelu on helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa.