Kilpauran lopettamisen kynnyksellä viime vuosikymmenellä ollut Patrick Cantlay kolminkertaisti voittosaldonsa päättyneellä kaudella.
Patrick Cantlay (-21) voi ottaa rautakuutosensa pariksi yöksi sänkynsä viereen. Tuolla mailalla hän nimittäin sivalsi voittonsa kannalta ratkaisevan lähestymisen East Lake Golf Clubin kentän 18. reiällä (par 5) pyöräytettyään pallonsa neljän metrin päähän lipusta.
Lyönnin takaa-ajoasemassa ollut Cantlayn pelikaveri Jon Rahm rullautti oman kakkoslyöntinsä viheriön taakse matalaan karheikkoon. Chippi raffista ei aivan mennyt sisään, ja ensin mainitulla oli helppo tehtävä sinetöidä kahdella putilla voitto PGA Tourin finaaliturnauksessa, joka tuotti hänelle FedEx Cupin mestarina hulppean 15 miljoonan dollarin jättipotin.
Voitto Atlantassa oli Cantlaylle jo kauden neljäs – merkittävä saavutus myös siinä mielessä, että kukaan toinen pelaaja ei pystynyt päättyneen kauden 2020–2021 aikana haalimaan Yhdysvaltain kiertueella kahta ykköstilaa enempää.
Pelasin vakuuttavasti koko kauden ja sain ison liekin syttymään viimeisessä turnauksessa.
Maailmanlistalla neljänneksi nousseen Cantlayn uralla on riittänyt mutkia matkassa. Hän oli viime vuosikymmenen puolivälissä selkävaivan takia kolme vuotta sivussa, eikä uran päättyminen ollut kaukana. Toinen valtava takaisku koitti helmikuussa 2016, kun hänen lukioaikainen ystävänsä ja caddiensa, Chris Roth, jäi Newport Beachillä Kaliforniassa auton alle saaden surmansa.
Nyt kuudennen voittonsa PGA Tourilla ottanut Cantlay on lajin kuumin pelaaja ja juhlituin sankari.
”Tuntuu, että olisin saavuttanut ison voiton, ja sellainenhan se on. Mahtava kunnia, sillä kyseessä on kauden pituinen kilpailu. Pelasin vakuuttavasti koko kauden ja sain ison liekin syttymään viimeisessä turnauksessa. Tunne on mahtava sen koko elämän mittaisen työn jälkeen, mitä olen tämän eteen tehnyt”, Cantlay sanoi.
Cantlay, 29, osoitti erinomaista sitkeyttä toissa viikolla pelatun FedEx Cupin keskimmäisen pudotuspeliturnauksen, BMW Championshipin uusinnassa, jonka kuudennella reiällä hän päätti Bryson DeChambeaun pyristelyt, ja sai lempinimen: ”Patty Ice”.
Hän sai Tour Championshipissä lähtötilanteeksi -10, eikä päästänyt Atlantassa ketään missään vaiheessa rinnalleen, saati ohi.
”Ehdottomasti pisin johto, joka minulla on koskaan ollut.”
Cantlay ei ole aiemmin ollut parhaimmillaan takaa-ajettavana, mutta nyt hän tuntui jopa Rahmin paineistaessa viihtyvän tässä roolissa.
FedEx Cupin loppuhuipennuksessa riitti enemmänkin kahisevaa jaettavaksi, sillä kakkoseksi tullut Rahm kuittasi viisi miljoonaa dollaria. Kolmanneksi venynyt Tour Championshipin suurin yllättäjä, Kevin Na (-16), tienasi puolestaan neljä miljoonaa, ja vielä kahdeksanneksi sijoittuneelle Dustin Johnsonillekin herui 1,1 miljoonaa taalaa.
Cantlay ja Rahm olivat kumpainenkin sitä mieltä, että FedEx Cupin nykyinen playoff-systeemi ei ole oikeudenmukainen.
Kisan ainoa pohjoismaalainen, Norjan Viktor Hovland (-14) kiri sunnuntaina jaetulle viidennelle sijalle Xander Schaufflen seuraksi. Kaksikko tienasi 2,2 miljoonaa dollaria.
Kun otetaan huomioon pelkästään, ilman lähtötilanteita, Tour Championshipin neljän kierroksen tulokset, Rahm ja Na olivat parhaat käytettyään 72 reikään 266 (-14) lyöntiä. Nan näyttö oli sen verran kova, että hän taistelee tiukasti USA:n viimeisistä tarjolla olevista Ryder Cup -paikoista.
Cantlay ja Rahm olivat kumpainenkin sitä mieltä, että FedEx Cupin nykyinen playoff-systeemi ei ole oikeudenmukaisin. Pelaaja voi voittaa runkosarjan aikana vaikka kuinka monta FedEx Cupin pistettä tarjoavaa kilpailua ja vielä kaksi ensimmäistä pudotuspeliturnausta, ja tästä huolimatta hän saa päätöskilpailuun vain kahden lyönnin etumatkan seuraavaan. Vielä muutama vuosi sitten Atlantassa kilvoiteltiin erikseen FedEx Cupin ja Tour Championshipin voitoista.
Näillä näytöillään Cantlay on yhdessä Rahmin ja Collin Morikawan kanssa eturivin suosikki PGA Tourin vuoden parhaan pelaajan palkinnon saajaksi. Cantlayn ainoana puutteena tässä kilvassa on se, että hänellä ei ole yhtään major- tai WGC-sarjan kilpailun voittoa.
Kauden parhaasta tuloskeskiarvosta myönnettävä Vardon Trophy -palkinto meni Rahmille.
