USGA:n toimitusjohtaja Mike Davis on jo ehtinyt varoittaa pelaajia; yksikään kilpailija, joka ei tee riittävän montaa harjoitus- ja opiskelumatkaa turnauskentälle, on menettänyt mahdollisuutensa menestykseen.
Kenties Davis aliarvioi caddien tekemää työtä, tai sitä kuinka nopeasti maailman parhaat pelaajat oppivat. Tai sitten hänellä jotain ainutlaatuista sisäpiirin tietoa.
Olen toiminut kuudesti caddiena U.S. Openissa, joten tiedän miten maailmanluokan pelaajat lähestyvät uutta kenttää.
Chambers Baylla niin ikään kuusi kertaa käyneenä väylät ovat tulleet minulle tutuiksi. Arvoisa television katselija, seuraavassa joitakin pointteja, joihin sinun kannattaa kiinnittää huomiota kisaa seuratessasi.
Tämä Robert Trent Jones Jr:n suunnittelema par 70 -kenttä on poikkeuksellisen joustava. Kentän kokonaispituus liikkuu 6830–7157 metrin (vaihtelevaa tietoa) välillä, ja joillakin väylillä pituus voi vaihdella jopa 100 metriä. Väylien 1 ja 18 par-luku on kisaviikolla vuoropäivinä erilainen.
1. reikä – Puget Sound
Par 5/4, 547/454 metriä
Ensimmäistä kertaa U.S. Openin historiassa, reiän – itse asiassa kahden – par-luku vaihtelee kierroksesta toiseen. Kaikki riippuu tuulesta, tuloksista ja Mike Davisin päähänpistoista.
Mikäli tuuli osuu puhaltamaan lounaan suunnasta, tämä reikä voi tuottaa pelaajalle vaativan aloituksen.
Vastikään tehty uusi takatii antaa reiälle lukuisia optioita. Väylällä on tiiltä katsoen runsaasti tilaa, ollessaan par-viitonen.
Vallitseva tuuli saattaa tehdä kahdella lyönnillä griinille pääsemisen vaikeaksi, etenkin kun viheriön edustalla oleva alue heittää lähestymiset vasemmalle, ja alas penkalle.
Ollessaan par-nelonen, palloa on vaikea pitää griinillä keskiraudalla. Odotettu reikätuloskeskiarvo liikkuu välillä 4.4–4.8.
7. reikä – Humpback
Par 4, 464 metriä
Tällä reiällä punnitaan, kuinka kovia nämä kaverit oikeasti ovat. Seiska on kuten nelonen – moniulotteisuutta riittää, ja oikealle ajautumisesta rangaistaan.
David Chung nostaa palloa bunkkerista reiällä neljä. Taustalla näkyy kenttä, joka on yleisilmeentään varsin linksmäinen. Kuva: Getty Images.
Myötätuulesta on apua, kun kulman yli oikaistessa jättimäiset hiekka-alueet eivät enää näytä yhtä pahoilta.
Todellisuudessa tuuli painaa palloja vasemmalle, mistä katsoen vaativa ideaalilinja on oikealla puolella.
Yli 300 jaardia avaavilla on tässä valtava etu lyhytlyöntisimpiin nähden. Jälkimmäisten on suunnattava avauksensa vasemmalle, mistä rullin jälkeen matkaa jää vielä parisataa jaardia kohti ylämäkeä suuntautuvaan lähestymiseen. Ylämäen ja viheriön välissä on vielä yksi kumpare.
USGA on kasvattanut väylän vasemmalle kaistalle kolmanneksen verran kevyttä karheikkoa. Pelaaminen sieltä ei ole hankalaa, mutta kontrolloidun spinnin menettäminen tuo omat hankaluutensa. Lyhyeksi jäänyttä ja takaisin alas rullaavaa lyöntiä vielä heikompi vaihtoehto on lyödä pitkäksi ja joutua taakse alamäkeen.
14. reikä – Cape Fear
Par 4, 468/499 metriä
Tämä ei ole kirjoitusvirhe, sillä kyseessä on U.S. Openin historian pisin par-nelonen.
Se esittelee kentän korkeimman kohdan, joka on 63 metriä meren pinnan yläpuolella.
15–30 metriä alapuolella kulkeva väylä näyttää siltä kuin kuumaisen hiekka-alueen päälle olisi asennettu matto.
Kunnon väylälle on matkaa 240–270 metriä, mutta oikealla on turvallista tilaa, mistä on hyvä jatkaa oikealta vasemmalle suuntautuvalla lyönnillä.
Keskellä väylää on hiljattain syvennetty bunkkeri, joka on otettava tarkasti huomioon kakkoslyönneissä. Tälle ”pikkupirulle” on matkaa 290–313 metriä. Este ei haittaa yhtä paljon tuulettomassa säässä.
Bunkkerin ympärillä on myös tilaa, jolloin väylän vaativampi, vasen puoli, tarjoaa paremman lähestymiskulman viheriölle. Se yhdistyy oikealta vasemmalle kallellaan olevaan alamäkeen.
18. reikä – Tahoma
Par 4/5, 480/552metriä
Vierekkäisten, mutta eri suuntiin kulkevien ykkösen ja 18:n par-luku vaihtelee turnauksessa päivittäin.
Väylä on 225 metrin päässä tiiltä varsin viheliäinen, tehden avauksista vaikeita, kun reikää pelataan par-nelosena – vaikka myötätuuli vähän auttaisikin.
Meri on kentällä vahvasti läsnä ja tuuli vaikuttaa pelaamiseen todella paljon. Kuva: Getty Images.
Tämä on yksi niistä rei’istä, jossa pelaajalta vaaditaan täydellistä draivia.
Ne, jotka saavat pallonsa kantamaan 270 metriä (tai pysymään pallon ilmassa 255 metriä) voivat jatkaa isolle hankalalle griinille keskiraudalla tai jopa lyhyellä raudalla.
Tiilyönti ei ole yhtä suuressa roolissa, kun väylä pelataan par-viitosena. Dramatiikkaa on silti tarjolla takatiiltä pelattaessa, kun pelaajan on oikaistava hieman kulman yli (vertaa sitä St. Andrewsin Old Coursen 17. reiän avaukseen, jossa avataan hotellin yli).
Suurin toive on saada avaus pienehköön kohtaan, josta on hyvä jatkaa esteettömästi kakkoslyöntiin.
Ne, jotka missaavat väylän tai epäonnistuvat toisessa lyönnissä, kohtaavat ilkeyksiä: kolme metriä syvä bunkkeri (Mike Davisin idea) odottaa kutsuvasti 95 metrin päässä griinistä.
Sieltä pääsy viheriölle ei tosin ole välttämättä vaikeaa. Griinille tuloa on vaikeutettu pienen uudistuksen jälkeen tappamalla pallon spinni ”pelastusalueella”.
Se tarkoittaa, että tämän reiän 90 viimeisen metrin sisällä tullaan näkemään melkoista gladiaattorien taistelua.
Teksti: Bradley S. Klein/ Golfweek
Tämä artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Golf+ U.S. Open digiextrassa. Tuhti tietopaketti tulevasta majorista on tilattavaissa osoitteesta www.golfdigest.fi
Miten voidaan pelata tuollaisella kentällä. Väkisinkin tulee Talvivaaran kaivosalue mieleen kun näkee kentän ilmakuvista.!