Johnsonin ”fanikatsomossa” on The Open -menestyksen jälkeen ollut aavemaisen hiljaista.
Zach Johnson on oppinut mainiolla tavalla jotain mihin kaikki huippupelaajat pyrkivät: voittamaan turnauksia. Niitä hän on koonnut vuosien varrella PGA Tourilla tusinan verran.
Erinomaisena taistelijana tunnetuksi tullut Johnson on tyypillisesti ollut parhaimmillaan pienten marginaalien kilpailuissa. 12 voittoturnauksessa vain yhdessä ero kakkoseksi tulleeseen tai toisen sijan jakaneeseen pelaajaan on ollut suurempi kuin kaksi lyöntiä.
Johnson on sittemmin kadottanut voittoreseptinsä, sillä edellisestä ykköstilasta on peräti kuusi vuotta. Johnson ajautui vähitellen pitkälle korpivaellukselleen päästyään tuulettamaan ensimmäistä Open Championship -voittoaan St Andrewsissa heinäkuussa 2015.
Tarina on monen pelaajan kohdalla valitettavan tuttu. Muun muassa Phil Mickelson joutui odottamaan lähes viisi ja Jordan Spieth neljä vuotta ennen kuin seuraavan kerran tärppäsi The Open -voiton jälkeen.
Darren Clarke, Todd Hamilton, Ian Baker-Finch sekä maailmanlistan entinen ykköspelaaja David Duval eivät puolestaan voittaneet enää pääkiertueilla saatuaan Open Championshipin kuuluisan kiertopalkinnon Claret Jugin syliinsä.
Johnson, jolla on koossa myös vajaat 30 muuta top 3 -sijoitusta, on edellisen kerran yltänyt kolmen joukkoon vuoden 2017 WGC-Bridgestone Invitationalissa. Kun tulokset ovat jääneet laihoiksi, ei paikkoja tai kutsuja joukkueturnauksiin ole kuulunut. ZJ:llä on tilastoissaan yhteensä yhdeksän edustusta Ryder- ja Presidents Cupissa, mutta edellisestä tulee syksyllä kuluneeksi viisi vuotta.
Tulee tällä toimeen, vaikka ei voittaisikaan, mutta se ei toimi itselläni motivaation lähteenä.
Tämän viikon PGA Tourin kilpailussa mukana olevalle Johnsonille esitetty kysymys kiinnostuksesta seniorikiertuetta kohtaan oli silti turhan vihjaileva ja ennenaikainen. 45-vuotiaana Johnsonilla on vielä kohtalaisen pitkä aika saavuttaakseen PGA Tour Champions -kiertueen ikäkriteerin, ja tyhjentävää vastausta yllättävään kysymykseen hänellä ei ymmärrettävästi ollut antaa.
”En ole ajatellut koko asiaa. Sekin aika tulee, kun asiaa pitää pohtia, mutta en osaa sanoa. Jos pysyn terveenä, niin tällaiset asiat edistyvät omalla painollaan”, kaksinkertainen major-voittaja sanoi.
Oudot kysymykset jatkuivat, kun John Deere Classicissa kahdesti tuloksen 68 pelanneelta ja seitsemän lyöntiä kärjestä olevalta Johnsonilta tiedusteltiin uskoa omiin mahdollisuuksiin viikonloppuna.
”Eikös tuo ole retorista? En pelaisi täällä, jos en uskoisi voittavani. Tulee tällä toimeen, vaikka ei voittaisikaan, mutta se ei toimi itselläni motivaation lähteenä”, hän totesi turhautuneena.
St. Simonsin saarella Georgian osavaltiossa asuva Johnson sijoittui viime syksyn U.S. Openissa kahdeksanneksi, joten pyyhe ei sentään ole vielä kehässä.
”Tahtoni ja motivaationi menestyä ovat entisellään, elleivät jopa hieman korkeammalla tasolla. Siinä ei ole järkeä, jos täällä käy vain siksi, että saa kuitattua kulunsa ja menonsa. Onhan voittaminen todella vaikeaa, mutta tykkään tehdä sitä työtä, mitä sen saavuttaminen edellyttää. Olen 45-vuotias, ja tässä on vielä paljon aikaa pelata hyvää golfia.”
Tuloksen 63 pelannut Luke List (-13) kiipesi perjantaina John Deere Classicin kärkeen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen paalulla ollut Kolumbian Sebastian Munoz on lyönnin päässä yhdysvaltalaisesta.
Irlannin Seamus Power (-7) jakaa parhaana eurooppalaisena 24. sijaa.
