Vanhalla Hondallaan satoja tuhansia kilometrejä pikkukisoihin ajellut Michael Visacki asettuu torstaina samalle viivalle maailmantähtien kanssa.
Tuhannet ammattilaiset kiertävät vuodesta toiseen pienillä golfkiertueilla eri puolilla Yhdysvaltoja ja haaveilevat saavansa jalkaa oven väliin lajin isompiin sirkuksiin. Paikasta auringossa käydään armotonta taistelua, ja lopulta vain murto-osa raivaa tiensä joskus PGA Tourille tai edes maan kakkoskiertueelle Korn Ferry Tourille.
Yksi näistä uskollisista, kaikkensa golfin eteen tekevistä taistelijoista on Sarasotassa Floridassa asuva Michael Visacki, jonka uurastus palkittiin pääsyllä PGA Tourin tämänviikkoiseen turnaukseen Valspar Championshipiin.
Visacki, 27, sinetöi paikkansa Palm Harborissa lähellä Tampaa pelattavaan kilpailuun maanantaikarsinnassa, jonka playoffin toisella reiällä hän laittoi ratkaisevan kuusimetrisen birdieputin sisään.
Twitterissä olleessa videossa välittyy aidosti se, miten paljon uran ensimmäisen PGA Tourin kisapaikan saavuttaminen Visackille merkitsee. Hän herkistyy lysähtäessään caddiensa ja parhaan ystävänsä Kaylor Stegerin olkapäätä vasten onnistuneen putin jälkeen, sekä vuodattaa hetken kuluttua valtoimenaan onnen kyyneleitä soittaessaan isälleen iloisia uutisia.
”Minä tein sen”, neljännen ja viimeisen paikan pääkilpailuun karsinnasta saanut pelaaja sopertaa itkuisena FaceTime-puhelussa.
Keski-Floridan yliopistossa lyhyen aikaa opiskellut ja college-golfia pelannut Visacki on tuttu kasvo Floridan minitoureilta, joita hän on kiertänyt uskollisesti seitsemän vuotta. Visackin ainoa visiitti ylemmän tason kiertueille on vuodelta 2018, jolloin hän sijoittui Korn Ferry Tourin kilpailussa 27:nneksi.
”Monet ihmiset joutuvat luopumaan unelmistaan, koska heillä ei ole varaa tavoitella niitä. Itse olen onnekas, että olen voinut jatkaa taistelua vanhempieni avustuksella. En voi kylliksi kiittää heitä”, Visacki sanoi tiistaina PGA Tourin haastattelussa.
Viscacki kertoi vanhempiensa lykänneen joskus laskujen maksamista voidakseen rahoittaa hänen pelimatkansa junioriturnauksiin ja jopa jättäneen väliin omia aterioitaan, jotta pojalla olisi enemmän puhtia pelata ja harjoitella.
”Kun minitourin kisoihin pitää rekisteröityä ja maksaa ilmoittautuminen noin kaksi viikkoa etukäteen, on isäni joutunut toisinaan ottamaan kilpailunjohtajaan yhteyttä sopiakseen pelimaksusta vasta kisapaikalle saavuttaessa.”
”I made it.” ❤️
Michael Visacki fights back tears as he tells his father that he’s reached a lifelong goal of competing on the PGA TOUR.
He successfully Monday-Qualified for the @ValsparChamp. pic.twitter.com/5ci5L1KoLp
— PGA TOUR (@PGATOUR) April 26, 2021
Voidakseen jahdata unelmiaan Visacki asustelee edelleen lapsuuden kodissaan. Näin säästyi rahaa hankkia käytetty, 2010 vuosimallin Honda Accord, jolla hän on sittemmin ajanut yli 270 000 kilometriä – pisimmillään Utahiin ja takaisin eli noin 3500 kilometriä suuntaansa.
PGA Tourilla isoksi puheenaiheeksi noussut Visacki on osoittautunut omaavansa loistavat voittajan lahjat, sillä koossa on peräti 37 ykköstilaa West Florida Tourilta. Edellisen rahapalkintonsa, 250 dollaria, hän sai kahdeksannesta sijastaan mainitulta kiertueelta. Vertailun vuoksi Valspar Championshipissä kahdeksanneksi sijoittunut pelaaja kuittaa tällä viikolla reilut 215 625 taalaa.
Visacki on osoittanut potentiaalinsa aikaisemminkin missattuaan statuksen Korn Ferry Tourille yhdellä vaivaisella lyönnillä kaksi vuotta sitten. Visacki kadotti tuolloin pallonsa päätöskierroksen 17. reiällä kilpailussa, josta oli avautumassa pääsy karsintaturnauksen viimeiseen vaiheeseen.
Visackin tarina tulee kuin tilauksesta pian sen perään, kun PGA Tour ilmoitti jakavansa tästä lähtien joka vuosi 40 miljoonaa dollaria kymmenelle kiinnostavimmalle pelaajalle riippumatta heidän kilpailumenestyksestään kiertueella.
Kun on käytännössä selvää, että kyseisestä potista valtaosa jaetaan monen ilmeettömän ja isoistakin saavutuksistaan huolimatta vain vaivoin kättään kentillä nostavan upporikkaan pelaajan kesken, herää kysymys, kuka näistä kivikasvoista oikein lämpenee.
Sen sijaan moisesta summasta soisi jaettavan edes vähän Michael Visackin kaltaisille upeille persoonille, todellisille arjen sankareille, jotka kutakuinkin kämmenet vereslihalla harjoitelleena ja jokaisen senttinsä pelimaksuihin ja -matkoihin laittaneina vajoavat polvilleen päästessään seitsemän vuoden raatamisen jälkeen yksittäiseen PGA Tourin kilpailuun.
Onnea vaan kisaan tälle aidon tuntuiselle kaverille.
Eihän siinä ole tähtipelaajienkaan mielestä järkeä, että rahaa jaetaan tolkuttomia määriä voittajille, vaikka kaverit itse juhlapuheissaan viis veisaavat rahoista. Voittajan status, saavutus, eli pokaali, on paljon rahapalkintoa tärkeämpi. Miksei rahaa voisi jakaa siis hiukan tasaisemmin laajemmalle pelaajaporukalle eli siis niille jotka sitä oikeasti arvostavat, jopa tarvitsevat.