Huippuvalmentaja innostui Suomen kovien kisojen seuraamisesta ja tunnelmasta.
Viimeisten reilun 30 vuoden ajan on ollut jotenkin luonnollista, että näen ja koen huippupelaajien harjoittelua ja peliä hyvinkin usein. Nyt on ollut pitkä tauko matkustamisesta ja pelaajien kohtaamisesta.
Ajoin viime viikolla Lakiston kentälle ilman mitään isoja ajatuksia. Halusin nähdä Matias Honkalan, Alex Hietalan, Jari Pitkälän ja Markus Peltokorven esityksiä kauden avauskisassa. Sain kokea ja nähdä, kuinka kovien pelaajien läsnäolo vaikutti kavereiden alun peliin.
Matias ja Alex nousivat vaikeuksien kautta pinnalle ja pääsivät toisen päivän kamppailuun hyvistä asetelmista. Amatööreillä oli vaikeuksia kääntää väärään suuntaan lähtenyttä peliä.
Olin yllättynyt, kuinka paljon kaipasinkaan tuota pelin tunnelmaa. Näin Korhosen olemuksen ja Välimäen ilmeen, kun kaveri meni pallolle.
Matkalla Lakistoon juttelin Alpo Suhosen kanssa. Puhelun lopussa mestarivalmentaja kysyi, millainen olemus Välimäellä on kentällä. Sanoin, etten tiedä, kun en ole kunnolla nähnyt pelaajaa tilanteissa.
Jo kakkosreikä näytti, millainen mies Sami osaa olla. Sivuvastaiseen tuuleen rohkea ja voimakas veto ja vastapalloon putattu viiden metrin upotus keskelle reikää.
Koivu on tyynen näköinen, vaikka sisällä myllertää.
Pulkkanen saapui viitosen lyöntipaikalle vaikean alun jälkeen. Miehellä oli sama hymy ja valoisa olemus kuin aina muutenkin. Peli ei vie miestä, vaan mies vie peliä.
Innostuin kisan seuraamisesta ja sain pelaajien seuraamisesta paljon ajatuksia. On niin erilaista seisoa siinä vieressä ja kokea, mitä kaverissa tapahtuu, kun tulee pallolle ja antaa itsestään kaiken lyöntiin.
Noista tilanteista oppii paljon. Samalla on hyvä seurata omia valmennettavia ja kirjoittaa ylös ajatuksia tilanteista. Kisatilanne paljastaa pelaajien todellisen tilanteen. On komeaa nähdä, kuinka joku syttyy vielä lopussa taistelemaan ja saa onnistumisia tiukoissa paikoissa. Ja sitten nähdä, kuinka hyvä 34 reiän peli sulaa kahteen viimeiseen reikään.
Perjantaina lähdin käymään Hillsiden kentällä FT-avausta seuraamassa. Taas sai seurata mielenkiintoista peliä ja vaihtelevia tapahtumia. ET-pelaajia lukuun ottamatta kaikki olivat paikalla, ja se näkyi ja tuntui positiivisena energiana.
Jäin tälläkin kerralla kiinni pelaajien olemukseen, ja ajoin uudelleen alueelle lauantaina. Olen saanut viettää ET-pelaajien kanssa aikaa, mutta monia näistä seuraavista pelaajista en ole nähnyt riittävän paljon tilanteissa. Näin syntyy parempi ja rehellisempi kuva Suomi-golfin tilanteesta 2020.
Olisi niin tärkeää, että juniorit seuraisivat parin metrin päästä Tour-pelaajia.
Kakko pelaa rauhallisesti ja rohkeasti. Honkala on viisas kentällä ja uskaltaa onnistua. Kaske lyö tyylikkäästi ja tuijottaa palloa huippujen tavoin alkuasennossa. Ruuska lyö vahvasti läpi pallon ja Hietala kamppailee tyylikkäästi, vaikka onnistumiset kiertävät kaveria. Lindell pelaa nopeasti ja näyttää pelurilta. Koivu on tyynen näköinen, vaikka sisällä myllertää.
Kaipaisin lisää nuoria pelaajia haastamaan kokeneet pelurit. Jesse Saareksen olemus ja osaaminen riittävät haastamiseen. Jessen on vedettävä muut saman ikäluokan pelaajat haastamaan Tour-pelaajat. Nuorten on tultava rohkeasti esiin ja pelattava vielä rohkeammin kuin Kakko.
Olisi niin tärkeää, että juniorit seuraisivat parin metrin päästä Tour-pelaajia. Siitä sen golfin oppii. Suosittelen harrastepelaajille, että menette samalla lailla melkein pelaajien iholle ja tunnette, miltä pelurin vaikuttaa pallolla.
Tiedostakaa samalla, että näille pelaajille tulee koko ajan valtavat määrät häiritseviä ajatuksia mieleen, kun seistään alkuasennossa palloa tuijottaen. Antaa ajatusten tulla, ja antaa niiden mennä. Voimme oppia pelaajilta paljon. Meidän pitää saada Suomi-golfissa syntymään vahvempi menestyksen kulttuuri, jossa kokeneiden pelaajien kokemukset siirtyvät tekemisen kautta nuoremmille. Ja sama siirtymä olisi toivottavaa myös klubipelaajien peleihin.
Rytmikäs eteneminen kentällä on pelin ytimen kunnioittamista.
Seuraan pelejä positiivisin mielin, mutta jotkut asiat aiheuttavat katselussa katkoksia. En ole oppinut ymmärtämään hidasta peliä. Ei ole mitään järkeä, että kierrokset kestävät yli viisi tuntia.
Pelaajat ET:llä kävelevät nopeasti ja ovat valmiita omaan lyöntiin silloin, kun on sen aika. Korhonen, Kakko, Lindell, Honkala, Hietala, Koivu ja moni muu pelaa nopeasti, mutta hyvin monilla on paljon opittavaa.
Varsinkin nuorten pelaajien pitää oppia pelaamaan nopeasti. Ei tässä lajissa tarvitse miettiä kaikkia asioita lyöntiin valmistautumisessa. On muutettava harjoittelua, jotta oppii nopeamman tavan olla kentällä. Rytmikäs eteneminen kentällä on pelin ytimen kunnioittamista.
Oli ilo seurata Kakon ja Honkalan antaa palaa golfia, jossa keskityttiin huolellisesti jokaiseen lyöntiin, mutta toimittiin samalla ripeästi. Meidän valmentajien tehtävänä on valmentaa golfareita niin, että he oppivat pelaamaan itseensä luottaen ja uskaltavat toimia omia rutiineja kunnioittaen.
Lue seuraavaksi: Valmentaja Timo Rauhalan menestyresepti Kim Koivulle: "iloa tekemiseen ja henkistä vahvuutta"
