Tiger Woods 40 vuotta – Miten ura on kehittynyt, ja vieläkö hän nousee huipulle? - Golfpiste.com

17.–24.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][30]
KilpailuaSuomalaista

17.–24.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][30]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf - PGA Tour

Tiger Woods 40 vuotta – Miten ura on kehittynyt, ja vieläkö hän nousee huipulle?

Tiger Woods oli PGA Tourin Vuoden Pelaaja kaudella 2013. Kuva: Getty Images

Viime vuosien ajan on arvuuteltu sitä, nouseeko 2000-luvun molemmin puolin golfia hallinnut ja lajin myös suuren yleisön valokeilaan täysin uudella tavalla nostanut Tiger Woods enää koskaan huipulle.

Parin viime kauden ajan Woods on valitettavasti näyttänyt nyrkkeilytermein kehäraakilta, eikä mies enää tuoreimmissa lausunnoissa tunnu suhtautuvan kovin optimistisesti omiin mahdollisuuksiinsa palata lajin kirkkaimpaan kärkeen. Selkävaivat ovat taittamassa parhaan terän ja horjahdellut itseluottamus tylsyttää loputkin.

Woods siirtyi ammattilaiseksi 1996 20-vuotiaana. Ensimmäisen majorinsa, Mastersin, hän voitti jo 1997. Ennen Milleniumia hän onnistui voittamaan myös PGA Championshipin (1999).

Viimeisessä major-voitossaan <a href=Tiger Woods polki jalkoihinsa mm. Lee Westwoodin. Kisan voiton hän ratkaisi uusinnassa Rocco Mediatea vastaan. Kuva: Getty Images.">

Viimeisessä major-voitossaan Tiger Woods polki jalkoihinsa mm. Lee Westwoodin. Kisan voiton hän ratkaisi uusinnassa Rocco Mediatea vastaan. Kuva: Getty Images.

Seuraavat kolme vuotta olivatkin jo melkoista ilotulistusta, kun Woods nappasi 2000–2003 nimiinsä kuusi majoria. Elokuun 1999 syyskuun 2004 välillä Woods johti maailmanlistaa 264 viikkoa peräjälkeen. Vielä pidemmän yhtäjaksoisen jakson listan kärjessä hän oli vuoden 2005 ja vuoden 2010 lokakuun välillä, kaikkiaan 281 viikkoa.

Woods on ollut golfin maailmanlistan kärjessä yhteensä 683 viikon ajan, pidempään kuin yksikään toinen pelaaja. Ei olisi ihme, jos ennätystä ei enää koskaan rikottaisi.

Vuonna 2004 oli kuiva kausi majoreiden suhteen, loput kuusi major-voittoaan hän saavutti vuosina 2005–2008. Woodsin viimeisin major-voitto on siis jo seitsemän vuoden takaa vuodelta 2008. Hän oli tuolloin 32-vuotias.

Vielä vuonna 2013 Woods kuitenkin voitti viisi 16 startistaan, oli Mastersissa neljäs ja The Openissa kuudes. Paluu kärkeen ei vaikuttanut mahdottomalta.

Woodsin polttoaine on halu ohittaa Jack Nicklaus major-voittojen määrässä. Woods on 14 voitollaan neljän voiton päässä Nicklausin kaikkien aikojen major-saaliista. Nicklaus saavutti voitoistaan kolme 40-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, viimeisen jo 46 vuoden iässä.

Kovin tavallista major-voiton juhliminen 40-vuoden rajapyykin jälkeen ei kuitenkaan ole. 2000-luvun puolella siihen ovat pystyneet ainoastaan Vijay Singh voittaessaan PGA Championshipin 41-vuotiaana 2004, Darren Clarke voittaessaan The Openin 42-vuotiaana 2011, Ernie Els voittaessaan The Openin 42-vuotiaana 2012 ja Phil Mickelson voittaessaan The Openin 43-vuotiaana 2013.

Nuori fani toivotti sankarilleen pikaista paranemista. Kuva: Getty Images.

Nuori fani toivotti sankarilleen pikaista paranemista. Kuva: Getty Images.

Woodsin kompastuskiveä on etsitty ja miehen pelillisen alakulon syitä on analysoitu lukuisissa artikkeleissa. Yhtä mieltä on helppo olla ainakin siitä, että seksiriippuvuus ja sitä seurannut skandaali 2009 oli monella tavalla käännekohta miehen elämässä. Henkisellä puolella kolaukset olivat niin kovia, että ne myös muuttivat miestä.

Ei kuitenkaan kaikilta osin, sillä sama riippuvuus mitä ilmeisimmin ajoi karille Woodsin suhteen alppihiihtäjä Lindsey Vonnin kanssa alkukesällä 2015.

Sen jälkeen on pettänyt myös fysiikka. Joidenkin mielipiteiden mukaan syynä saattaa olla Tigerin viehtymys punttien kolisteluun. Vaikka hallittu ja kehon tukilihaksistoa tukeva voimaharjoittelu suojaa kehoa golfsvingin rasitukselta, ja voimaharjoittelu myös mahdollistaa mailanpäänopeuden parantamisen, on liiallisuuksiin menevästä lihasten kasvattamisesta haittaa kehon kestävyyden kannalta. Voi olla, että Woods sortui liialliseen voimaharjoitteluun ja rikkoi siten kehonsa.

Olivat syyt Tigerin selkävaivoihin mitkä tahansa, on hänellä vielä pitkä matka kuljettavanaan ennen paluuta lajin huipulle.

Ehkä Woods vielä tekee ihmepaluun? Se sopisi siihen mystiseen ylivoimaan, joka hänen tekemistään ympäröi silloin kun peli vielä sujui kuin tanssi, ja nostaisi miehen ylle jälleen hiipuneen sädekehän.

Parhaina vuosinaan Tiger oli muut alleen jyräävä kiiluvasilmäinen nuori peto, jolla oli henkinen niskalenkki vastustajistaan jo ennen kuin yhtään lyöntiä oli lyöty. Tänä päivänä olemuksessa alkaa jo olla enenevässä määrin keski-ikäisen perheenisän seesteisyyttä. Ehkä Woodsin aikakausi golfin huipulla on ohi? Ehkä olisi vain syytä vetäytyä tyylillä?

Jos Woods tähän ratkaisuun päätyy, hän tuskin panttaa päätöstään seuraavaan syntymäpäiväänsä asti. Viitteitä tulevasta tuskin saadaan vielä vuoden ensimmäisten kuukausien aikana, sillä Woodsin toipuminen selkäleikkauksista ei ole sujunut toivotulla tavalla. Ensi vuoden aikana kuitenkin todennäköisesti selviää, kirjoitetaanko 2000-luvun ylivoimaisimpiin urheilijoihin lukeutuvan Woodsin tarinaan vielä uusia lukuja vai joko on epilogin aika.

Sami Sarpakunnas

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje