Justin Thomas sai Players Championshipissä balsamia haavoilleen alkuvuoden takaiskujen jälkeen.
Vaikka Players Championship ei ole major-kilpailu, käänteidensä puolesta se muistutti sunnuntaina pitkälti sellaista. Vielä kisan puolivälissä top 20:n ulkopuolella ollut Justin Thomas (-14) nousi lopulta Playersissä ylitse muiden, ja otti ensimmäisen voittonsa PGA Tourin himoitussa lippulaivaturnauksessa.
Etukäteen ajatellen Playersistä saattoi odottaa kehkeytyvän toisena peräkkäisenä sunnuntaina kärkiryhmässä pelanneiden Lee Westwoodin ja Bryson DeChambeaun kaksintaistelun uusintaa. Ensin mainittu aloitti birdiellä, ja otti välittömästi kolmen lyönnin etumatkan.
Kierroksen edetessä kävi kuitenkin ilmi, että kummallakaan ei ole paras päivänsä. TPC Sawgrassin Stadium Coursen neljännellä reiällä nähtiin kompurointia, joka ei ole kahden tähtipelaajan osalta aivan tavanomaista. DeChambeaun toppaama avaus ja soketti sekä Westwoodin karkea slaissi johtivat tuplabogiin ja bogiin.
Samanaikaisesti Thomas piti pahimmat aikeensa piilossa ja teki vasta yhdeksännellä reiällä ensimmäisen birdiensä. Siitä käynnistyikin venytys, mikä pohjusti hänen mestaruutensa. Heti perään toisen birdien iskenyt Thomas huudatti suurinta yleisöä sitten viime vuoden maaliskuun, 11. reiän eaglella, jota seurasi päivän kolmas birdie.
Neljännentoista reiän bogista huolimatta Thomasin kierroksen puolivälissä esittämä ilotulitus oli muille sellaista shokkihoitoa, josta vain Westwood tuntui selviytyvän. Hän kiilasi 14. reiän birdiellä Thomasin kanssa tasoihin, mutta löi kentän viimeisellä par-viitosella (16.) kaksi huonoa lyöntiä ja otti voittokamppailun näkökulmasta seuraavalla reiällä kohtalokkaat kolme puttia.
Westwood taisteli birdien päätösreiällä, ja otti yksin kakkostilan lyönnillä Thomasille hävinneenä. Jälkimmäinen oli viikonlopun kierroksillaan (64–68) kilpailussa omaa luokkaansa kärvisteltyään vielä 1,5 kierroksen jälkeen karsintarajan alapuolella. Nousujohteinen esitys tuottaa usein isoissa – jos pienemmissäkin – turnauksissa hyvän lopputuloksen. Thomasin kohdalla oikea-aikainen kaasun painallus johti täysosumaan.
Kulunut vuosi ei ole ollut Thomasille helppo. Hän päästi Havaijin avausturnauksessa homofobisen herjauksen suustaan lyötyään lyhyehkön putin ohi. Se johti pitkäaikaisen vaatesponsorin Ralph Laurenin ilmoitukseen yhteistyön katkeamisesta. Helmikuussa perhepiiriä kosketti Thomasin isoisän, PGA pro Paul Thomasin kuolema.
Pelikään ei ole ollut parhaalla mallilla. Hän on kokenut kaksi karsiutumista, eikä saavuttanut kauden ensimmäisen kisan jälkeen yhtään top 10 -sijoitusta pelaamissaan neljässä turnauksessa. Nämä pettymykset korjaantuivat TPC Sawgrassilla kertaheitolla. Seitsemänä peräkkäisenä vuotena PGA Tourilla voittaneen Thomasin, 27, edellinen ykköstila oli peräisin viime heinäkuulta Memphisistä pelatusta WGC-sarjan kilpailusta.
Hänellä on koossa PGA Tourilta nyt 14 voittoa, joista timanttina on vuoden 2017 PGA Championshipin ykköstila. Players-titteli sijoittuu Thomasin saavutusten paremmuusjärjestystä miettiessä majorin ja kahden WGC-voiton välimaastoon.
Hieman lyhyeksi jäi tälläkin kertaa. Lee Westwoodin voittokokoelmasta puuttuu edelleen kirkkain kruunu. Kuva: Getty Images
Tuore menestys tuotti Thomasille 2,7 miljoonaa dollaria palkintorahaa. Hän kohensi asemiaan myös maailmanlistalla nousten kärjessä olevan ja viikonvaihteessa kumman vaisusti pelanneen Dustin Johnsonin ykköshaastajaksi.
Westwood oli Thomasin rinnalla kilpailun sankareita, vaikka hienon mahdollisuuden menettäminen varmasti kirpaisee. Voitto TPC Sawgrassilla olisi ollut heittämällä hänen uransa upein yksittäinen saavutus.
Nyt oli isoa kalaa tarjolla, johon hänen olisi pitänyt pystyä kolmen lyönnin johtoasemassa tarttumaan.
Englantilainen on noussut vaivihkaa maailman kuumimpien pelaajien joukkoon. Luotettavat esitykset toivat jo viime kaudella European Tourin ranking-voiton ja kevättalven koittaessa hän on tosissaan haastanut PGA Tourilla suurimpia tähtipelaajia. Toissa viikolla Westwood pelasi Bryson DeChambeaun kanssa Arnold Palmerin turnauksen finaalikierroksen kärkiryhmässä, kunnes jälkimmäinen ratkaisin homman edukseen 18. viheriöllä.
Kaksikko oli samoissa lähtökohdissa Playersin päätöspäivänä, ja kokeneen Westwoodin silmissä paistoi halu ottaa revanssi kohupelaaja DeChambeausta. Sen hän ottikin lyönnin marginaalilla, mutta matkaan tuli Justin Thomas -niminen mutka.
Karu tosiasia on, että komeasta 27 pääkiertuevoiton tilastostaan huolimatta Westwoodilla ei ole ensimmäistäkään ykköstilaa isoista turnauksista, kuten majoreista, WGC-sarjasta, PGA Tourin finaaleista tai Playersin kaltaisista koitoksista. Ei hänen sunnuntain esitystäkään voi varsinaisesti sulamiseksi sanoa, mutta jotain siitä jäi tälläkin kertaa puuttumaan.
Nyt oli isoa kalaa tarjolla, johon hänen olisi pitänyt pystyä kolmen lyönnin johtoasemassa tarttumaan. Kaiken tavoittelun ohella ensi kuussa 48 vuotta täyttävästä pelaajasta huomasi, että hän on viime aikoina nauttinut päästyään tosissaan haastamaan itseään 20 vuotta nuorempia tähtipelaajia.
Westwood on kaiken pettymyksen vanavedessä lihottanut parissa edellisessä kilpailussa tuntuvasti lompakkoaan. Palmerin kisasta Orlandosta tuli miljoona dollaria ja Ponte Vedra Beachiltä hän kuittasi reilut 1,6 miljoonaa taalaa. Mainiot esitykset nostivat Westwoodin maailmanlistalla top 20:een sijalle 19.
Eurooppalaisten panos Players Championshipissä oli hyvä, sillä 16 joukkoon sijoittui kaikkiaan seitsemän vanhalta mantereelta kotoisin olevaa pelaajaa.
J. Thomas on Koepkan kanssa niita pelaajia, joita viimeiseksi haluaa voittajaksi.
Olen eri mieltä. Haastattelussa kun kertoi isoisänsä kuolemasta ja median turha hässäkkä yhdestä varomattomasta kommentista sai minut Thomas faniksi. Upea pelaaja jo kolmannessa polvessa. Kannatin itse Westwoodia ja Sergiota.
Westyn peli-ilo hakee vertaistaan kaikki lajit huomioiden. Aivan mahtavaa seurailla herran touhua, kun ei vedetä ja nysvätä vanne kireällä tyttöystävä bagissä. Jopa eilisen hyvin hankalien vaiheiden läpi homma kantoi ja juu varmaan harmittaa vähän, mutta koko homma on niin paljon positiivisen puolella että tuskinpa kovin paljoa?
Dechambeau on edelleen parasta mitä lajille voi tapahtua. Täälläkin on tartuttu erilaisuuteen, syytetty nappien vetämisestä ja laitettu eliittilajin edustajanien joukossa laariin tyhmä ja omalaatuinen bodari joka ei kuulu tuonne. No enempää ei voi olla väärässä, erittäin kokonaisvaltainen pelaaja, jonka intohimo peliin vielä erottuu muista huipuista. Vielä kun wedgepeli paranee vähän niin tiikerin kaltainen dominanssi saattaa olla mahdollista.