Arto Teittinen on US Openissa tuomaroimassa. Hän raportoi päivittäin narujen sisältä Golfpiste.com-sivuston lukjoille.
Lauantai 14.6.
Kolmatta kisapäivää pelaajat kutsuvat nimellä the Moving day, mutta minulle se oli pitkästä aikaa pitkään nukkumisen päivä, sillä aikaista aamuherätystä ei tarvittu, kun ryhmäni startti oli kello 12.40. Hyvin helposti täällä silti herää aikaisin ja niinpä aikani pyörittyäni hotellihuoneessa päätin siivoojan saapuessa lähteä katsomaan aikaisin lähteneiden peliä kentälle.
Olihan siellä aivan kärkipäässä lähteneet mm. sellaiset nimimiehet kuin Zach Johnson ja Sergio Garcia. Nukkumisesta kun oli kerran puhetta, niin Garcian yöunet varmaan menivät piloille, kun hänelle selvisi Espanjan jalkapallon MM-avauksen tulos.
Ennen lähtöä vielä kevyt lounas ja sitten kohti ykköstiitä ja herroja Lucas Bjerregaard (DEN) ja GraemeMcDowell (NIR). Koska aputuomarina minun tehtäväni on olla siellä mihin pelaajat pallonsa lyövät, en ehtinyt ennen alastuloalueelle lähtöä kätellä kuin Bjarregaardin, sillä McDowellin tapana on tulla aivan viime tipassa tiiauspaikalle.
Katse aina pallossa
Odotukseni olivat varsin vaivattoman kierroksen luonteisia, sillä McDowell on tunnettu tarkoista avauksistaan, mutta tämä myytti rupesi murenemaan jo kakkosväylällä, jossa Graeme löi sellaisen hookin, etteivät he tiiauspaikalle nähneet minne se meni. Minä tietysti näin ja ilmoitin radiopuhelimella ryhmän kanssa kulkevalle tuomarille hiekkaesteen pysäyttäneen pallon vierimisen ja, että pallo oli jopa katsojanarujen sisäpuolella. Myös kolmannen ja viidennen väylän avaukset päätyivät McDowellilla väylän ulkopuolelle hiekalle.
Seiskaväylää (par-4) oli lyhennetty niin, että siinä tarjottiin pelaajille mahdollisuutta lyödä avaus suoraan viheriölle puiden ylitse. Ilmoitin tuomarille viheriön tyhjenemisen ja sitten vain odoteltiin, sillä tiiauspaikka ei näkynyt viheriölle eikä viheriön tuntumaan. Ensiksi löi Bjerregaard ja liki ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen näin pallon tulevan suoraan minua kohti parikymmenen metrin päässä ilmassa.
Arto Teittisellä on pitkä ura takanaan salibandyssä pelaajana ja taustavaikuttajana. Kuva 45 v poikien SM-lopputurnauksesta keväältä 2013.
Salibandymaalivahdin ketteryydellä livahdin pallon alta pois ja selvisin ilman loukkaantumista. Seuraavalla väylällä olin väylän oikeassa reunassa mielestäni riittävän kaukana, kun Lucas löi avaustaan ja jälleen hän meinasi osua minuun.
Pallo putosi vain viiden metrin päähän minusta ja jo toisen kerran sain tehdä väistöliikkeitä. Mitähän herra Bjerregaardilla on minua vastaan? Olin kuitenkin päätuomarina Linna Golfissa, kun hän voitti Euroopan mestaruuden. Olisikohan hänelle pitänyt antaa hopeamitalikin?
Yhdeksännellä väylällä minua työllisti puolestaan G-Mac. Hän löi avauksensa tuolla par-3 reiällä aivan hitusen liian pitkäksi ja pallo vierähti ulos viheriöltä ja jatkoi matkaansa vierien greenin takarinnettä alas aina TV-tornin juurelle asti.
Pallo oli kuitenkin hyvin lyötävissä ruohon päällä. McDowellin saapuessa paikalle ryhmän varsinainen tuomari ei vielä ollut ehtinyt paikalle. Pelaajan kysyttyä jatkomahdollisuuksista mainitsin, että palloa voi pelata paikaltaan tai jos halua vapautuksen, on käytettävä droppialuetta. Tämän jälkeen G-Mac vielä varmisti, että olen tuomarina tässä nimenomaisessa kisassa ja minä kerroin olevani.
Vapaaehtoiset tapahtuman mahdollistajina
Tämän jälkeen aikani kuluikin aivan fantastisiin ihmisiin tutustuessa aina noin viiden minuutin jaksoissa, kun odottelin palloja draivien alastuloalueella. Vapaaehtoiset olivat heti esittäytymässä, kun tulin paikalle ja aloittivat juttelun itse kisasta, lämpötilasta ja kyselivät vieraan (siis minun) kotipaikkaa samalla myös esitellen oman henkilöhistoriansa lyhyesti. Kyllä he ovat huimia heppuja ja naisia.
Graeme McDowell pelasi fiksuna miehenä varman päälle varmistaen, että Arto Teittinen on tuomari hänen ryhmälleen.Kuva Getty Images
Mainitaan tähän vaikka erään väylän Bob (Robert), joka oli ajanut New Yorkista asti vain aukomaan naruja, jotta katsojat pääsevät ylittämään väylän. Majoittuneena hän on golfaavan vaimonsa kanssa läheisessä hotellissa. Vaimo oli kuulemma tänään tulostenkirjaajana jossain aamun ryhmässä. Matkat ja majoituksen he tietenkin maksavat itse. Heistä on mukava olla järjestämässä tällaista tapahtumaa. Kotona Suomessa meillä ei naapuriseuraa juurikaan tulla auttamaan, jos ei usein apua myöskään pyydetä. Tässä olisi meillä paljon jenkeiltä oppimista.
Ryhmämme (siis kaksi pelaajaa) kierroksen tavoiteajaksi oli annettu 4 tuntia 4 minuuttia, jonka nämä hitaan pelin sankarit pystyivät vain vaivoin alittamaan kahdella minuutilla. Vielä viisi väylää ennen loppua he olivat neljä minuuttia aikataulua jäljessä. Ei se ihme, etteivät kotimaani pelaajatkaan osaa pelata ripeästi, jos näitä herroja televisiosta katselevat ja imitoivat.
Esimerkiksi Graeme McDowell vaappui pallolle ja takaisin muutamalla väylällä tuskastuttavan monta kertaa ja lyönnin suorittamiseen meni kelloni mukaan minuutti ja 12 sekuntia. Tietysti tämän päivän tulostaso osoitti, etteivät reiät olleet osuneet ihan helpoimpiin paikkoihin, kun parin alitti vain kaksi pelaajaa 67:stä, mutta silti pitäisi pallo saada tiiltä ilmaan toisena lyöjänä reilusti alle minuutissa.
Lisää tuomarointia ja maajoukkueelle keikka USA:aan
Kierroksen jälkeen olikin jo vähän kiire hotellille suihkuun ja vaatteiden vaihtoon, koska meillä oli tuomareiden ja heidän puolisoidensa yhteinen illallinen. Illallinen osoittautuikin varsin antoisaksi, sillä taisin hommata Suomen miesten amatöörimaajoukkueelle kutsun ensi vuodelle kansainväliseen turnaukseen ja itselleni tuli ikään kuin kaupanpäälle kutsu tulla tuomaroimaan samaista kilpailua. Asia tietysti riippuu vielä monesta pienestä seikasta, mutta kun järjestäjät lupaavat maksaa lentoliput, majoituksen ja ruokailut, pitäisin hieman hölmönä ratkaisuna olla käyttämättä kutsua.
Francesco Molinari mielii kärkitiloille ja Ryder Cupiin, jossa hän pelasi vuonna 2010 yhdessä veljensä Edoardon kanssa. Kuva Getty Images
Illallisella jaettiin huomiset tuomariasettelut ja minulle oli taas laitettu aputuomarin rooli sijoilla 15 ja 16 majailevien Etelä-Afrikan Garth Mulroyn ja Italian Francesco Molinarin ryhmään. Ryhmämme starttaa kello 14.18 (klo 21.18 Suomen aikaa). Huomenna siis pelataan kuin viimeistä päivää, ellei tule uusintaa voitosta, jolloin jatketaan 18 reiän uusinnalla maanantaina.
Täällä täysikuun alla,
Arto Teittinen, Pinehurst
Näin toimivat ahkerat ja osaavat golflähettiläät. Ei tarvita näitä virkansa puolesta siipeileviä öykkärijohtajia, jotka ”lähtevät vain liittojen kutsusta” ja toisten rahoilla matkaan,
Peltoniemiltä paistin suusta? Maajoukkueen hommathan pitäisi kiinnostaa nimenomaan liiton johtoa.
Niin on hyvää tarinankerrontaa Artolla että herää ajatus voisitko ottaa projektiksi kirjan tekemisen sääntöasioihin liittyen. Tarinoita matkan varrelta ja siinä sivussa säännöt tutummaksi itse kullekin. Kustantajia varmaan löytyisi.
Moi, Juttusi on todella hyviä. Otan mielelläni tarinaa Us Open yhteenvedosta meidän kaikkien yhteiselle golfari. fi sivustolle! hyvä Artsi!
Tämänkaltaisella viestinnällä on sisältöä ja arvoa. Arto Teittinen osoittaa taitavasti omalla tyylillään klubigolfareille ja ammattilaisillekin kuinka Golfin Säännöistä ja kilpailun tuomaroinnista tulee mielenkiintoista luettavaa, opittavaakin.
Arto on loistava tuomari ja persoona. Artolle ei ole noussut tuomarin virka päähän, niinkuin muille liiton tuomareille. Sen huomaa jo kirjoitetusta tekstistä. Nämä aloittelevat, jopa CT- kisoissa tuominneet tuomarin alut ovat niin olevinaan, kun pääsevät tuomitsemaan edes jonkinlaisia vilttiketjun kisoja, mutta eivät osaa edes omia lehtitilauksiaan hoitaa. Arton ei tartte päteä, vaan voi ottaa rennosti ja sen huomaa tekstistä.