Torstai 12.6.
Kohta se alkaa, kohta se alkaa, kohta se alkaa…. Pieni hermostuneisuus haittasi yöuniani ennen ensimmäistä US Open kilpailupäivää. Verrattuna The Openiin viime vuonna ei tällä kerralla nyt sentään tuhatta tervapääskyä vatsassa suihkinut ja yöunia vienyt, mutta satakunta silkkiperhosta siellä liihotteli kumminkin. Herätyskelloa ei siis tarvittu, kun aika ajoin havahduin kellonajan tarkistamaan. Kentälle lähdin kuuden aikaan, jotta ehdin syödä kentällä aamiaisen ja tutustua lopullisiin väyläkohtaisiin ohjeisiin (versio no 8) ennen kymppitiin starttia klo 8.13.
Arto Teittinen toimii perjantaina oman ryhmänsä päätuomarina.
Aamupalakaverikseni sain itsensä John Paramorin, joka on toinen Euroopan Tourin päätuomareista. Hän kertoi, etteivät väylän 18 viheriön ja klubitalon ympäristön merkinnät olleet vieläkään aivan valmiit, vaikka ensimmäisten lähtöön oli vain varttitunnin verran aikaa. Toki he saapuisivat viheriölle 18 aikaisintaan parin tunnin pelaamisen jälkeen, joten aikaa oli vielä. Väylän 18 lopun merkitsemisen tekee vaikeaksi se, että joka puolella on jotain keinotekoista.
Melko lähellä viheriön takana on klubitalo, joka kuuluu pelialueeseen eli tarjoaa vapaan dropin, mutta minne, kun viheriön vasemmalla puolella on liki satametrinen pääkatsomo ja oikealla puolella on jättitulostaulu-elektroninen tulostaulu-kuvaustorni-televisiostudio yhdistelmä. Loppujen lopuksi asia ratkaistiin laittamalla useita droppialueita oikealle, vasemmalle ja viheriön taakse.
Hieman ennen kuin olin lähdössä kohti 10. tiipaikkaa, alkoi tihkuttaa vettä harmaalta taivaalta. Päätin pelata varman päälle ja hain sääntötoimistosta sateenvarjon matkaani ja sitten hyvissä ajoin kohti starttipaikkaa. Järjestäjät olivat ilmoittaneet, että matkaan tiille 10 kannattaa varata noin 25 minuuttia aikaa, vaikka he olivatkin kuljetuksen järjestäneet autoilla. Tein työtä käskettyä ja olin valmiina siirtymään lähtöpaikalle jo 40 minuuttia aiemmin.
Otimme kyytiin myös nuoren pelaajan ja hänen caddiensa. Pelaaja osoittautui Jordan Spiethiksi, joka huomasi, että minulla oli tuomarikortti kaulassa ja hän kysyi olisinko heidän tuomarinan tänään. Sanoin olevani heidän avustava tuomarinsa siellä minne heidän lyöntinsä putoavat. Juttu kääntyi mukana kuljetettaviin varusteisiin ja Jordan kysyi yllättäen onko caddie varuste vai ulkopuolinen tekijä. Kerroin caddien olevan enemmänkin varuste, koska lyödessään pallolla osuman omaan caddieen pelaaja saa yhden lyönnin rangaistuksen, mutta lyödessään omaa caddieta ei saa rangaistusta. Ulkopuolisen tekijän tapauksessa tilanne on juuri päinvastoin. Pallon osuminen ei tuota rangaistusta, mutta ulkopuolisen tekijän lyöminen johtaa todennäköisesti kilpailusta sulkemiseen ja käräjille.
Tuota pikaa saavuimme väylän 10 laitamille katsojilta suljetulle alueelle, jonne oli pelaajille hoidettu yhdestä Pinehurstin No. 1-kentän viheriöstä lähipeliverryttelyalue lähdön odottelua varten. Alueella olivat viime hetken verryttelylyöntejä lyömässä Phil Mickelson ja Justin Rose, jotka lähtivät pelaamaan kaksi ryhmää ennen ryhmääni eli 22 minuuttia aiemmin. Phil lopetti harjoittelun lyömällä yhden pallon draiverilla jonnekin todella kauas poispäin ja lähti kohti tiiauspaikkaa. Hän tervehti ohikulkiessaan kaikkia paikalla olleita, myös minua, joten tervehdin tietysti takaisin ja toivotin hyvää peliä. Liekö tuo auttanut, kun teki heti avausväylälleen birdien. Justin Rose taas käveli kaikkien ohitse totaalisen keskittyneen näköisenä puhumatta sanaakaan. Liekö puolustavaa mestaria hieman jännittänyt?
Kunniaa Payne Stewartille. Rickie Fowler pelasi tuloksen 70 ja oli Teittisen ryhmän heikoin lenkki. Matsuyaman ja Spiethin saldo oli 69. Kuva Getty Images
Ihmetellessäni superstarojen ohimarssia olivatkin superjunnuryhmäni (Spieth, Matsuyama ja Fowler) puuttuvat jäsenet saapuneet.Rickie Fowler oli pukeutunut Payne Stewartia kunnioittaen golfhousuihin ja pitkiin golfsukkiin ja olikin erinomaisen tyylikkään näköinen. Vielä kun olisi lippalakin vaihtanut oikeanlaiseen päähineeseen, niin asu olisi ollut moitteeton.
Pikkuhiljaa siirryimme kaikki tiiauspaikalle ja kättelyiden jälkeen siirryin paikalleni eli sinne minne avauslyönnit putoilevat. Tämä paikka on melko helppo arvata, sillä jokaisella väylällä on molemmilla puolilla väylää vapaehtoisia forecaddieita, jotka ovat jo valmiiksi asettuneet niille main, minne aiemmat pelaajat ovat pallonsa lyöneet.
Kierros alkoi sääntöteknisesti jokseenkin tylsästi, kun pelaajat eivät missanneet juurikaan väyliä ja olivat lähestymislyönneillään joko viheriöllä tai ainakin ihan vieressä. Ensimmäisen yhdeksikön kohokohta olikin pilvien väistyminen ja auringon tuleminen esiin. Samalla sateenvarjon mukana kuljettaminen alkoi tuntua tarpeettomalta, mutta eipä sitä mihinkään saanut luovutettua.
Seuraava kohokohta tuli toisen (ryhmän 11.) väylän alastuloalueella, jossa NBC televisioyhtiön viehättävä naistoimittaja tuli kysymään minulta sääntötulkintaa reikäpeliin, jota olivat pelanneet hiljattain. Kerroin oikean ratkaisun ja olin juuri näyttämässä sääntökohtaa sääntökirjasta, kun Jordan Spieth löi ainoan tosi vinon avauksen koko päivänä ja minähän en tietenkään nähnyt mihin se meni. Tuomari kysyi radiopuhelimella minulta onko pallo kentällä ja enhän voinut vastata muuta kuin että en tiedä. Varapallon ollessa ilmassa pallo löytyi out-aidan vierestä kentän sisäpuolelta ja ilmoitin sen tuomarille. Näin tilanteesta selvittiin vain säikähdyksellä.
Loppukierros sujuikin taas rauhallisesti ilman toimenpiteitä. Radioliikenteestä sain kuulla, että kuumuus alkoi vaatia veroaan katsojien keskuudessa. Pyörtymisiä tai sen tyyppisiä huimaustapahtumia raportoitiin viisi kappaletta ennen kuin lopetimme klo 13.21 eli yli viisi tuntia pelattuamme. Jälkimmäinen yhdeksikkö oli pääasiassa pelkkää odottelua väylältä neljä alkaen. Erityisesti etuysin ainoa par-5 väylä aiheutti jonoa. Tiillä oli kaksi ryhmää yhtä aikaa odottamassa pahimmillaan. Reikä oli lyötävissä kahdella lyönnillä viheriölle, mutta se ei yleensä onnistunut. Lisäksi reikä oli niin hankalassa paikassa, että esimerkiksi kun Russel Henley jätti greenin reunalta lyödyn chippinsä hieman lyhyeksi, se valui hänen selkänsä taakse aina hiekkaesteeseen saakka.
Loppupäivästä ei olekaan paljoa kerrottavaa. Siihen sisältyi ruokailua, kilpailun seuraamista, yritystä pysyä varjossa ja runsaasti nesteen (lähinnä kevytkolaa) juomista. Ehdinpä minä hieman luomaan uusia kansainvälisiä suhteitakin, mutta se onkin sitten kokonaan toinen juttu Illalla palasin hieman aiemmin hotellille valmistautumaan huomiseen, sillä huomenna saan aikaisen ryhmän kokonaan itselleni tuomittavaksi.
Aamulla kilpailun kolmantena ryhmänä kello 7.07 tiiltä 1 starttaavat USA:n Joe Ogilvie, Mark Wilson ja Ken Duke vanavedessään Suomen Arto Teittinen. Viimeksi mainittu starttaa ilman mailoja uransa ensimmäiseen US Open tuomarointiin…
Jännittävää US Open viikonloppua odotellen,
Arto
Olipa taas hauska lukea, oikein tuli hyvät naurut tuosta kädi jutusta, kiva aloittaa taas kädi hommat tänää sateessa. Tosin meillä kädin lyöminen tietää kilpailukiletoa ihan omasta takaa, onneksi ei ole vielä tarvittu, tosin pari vuotta sitten se oli lähellä, kun luin greenin kallistukset väärältä puolelta Auragolfissa, oli se pirun paperi väärinpäin kädessä.
Arto, myy itsesi golfportaalin pysyväksi blogin pitäjäksi! Parasta golftarinaa aikoihin.
Komppaan Kimmoa. Kaima vaan parantaa kisan edetessä.
Aivan loistavaa tarinaa! Hyvä Arto!
Jopahan on selostaja löydetty. Parasta mitä aikoihin olen lukenut! KIITOKSET!! Teemulle vinkki: Heitä Rauhala ulos höpäjämästä ja palkkaa Arto kommentaattoriksi.
Komppaan kuukkelia. Artsi kommentoimaan kisoja! Näitä raportteja odottaa innokkaasti joka aamu päivä … Loistavaa settiä!
…joiden lukeminen on tosi kiinnostavaa.
Siis Phil löi lähipeli-verryttelyalueelta lopuksi yhden pallon horisonttiin?
Arto…. in or out. They are still inside the shirt, but mmm they look great.
miksi nyt käyn päivittäin Golfpiste.com sivuilla. Aivan mahtavaa tarinaa. Kiitos Arto. Ja toivottavasti vielä muutama päiväjuttu tulee jonkinlainen yhteenveto reissusta.