26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf

Virittäydy tunnelmaan – 50 edellisen Mastersin kaikki ratkaisuhetket YouTubessa

Augusta National tarjosi Mastersin ratkaisupäivien tv-lähetykset vuodesta 1968 alkaen kaikkien katsottaviksi.

Huhtikuinen Masters Tournament on yksi kilpagolfin kruununjalokivistä ja on kiistattomasti ollut sitä jo vuosikymmenten ajan. Golfin ystävien yhteiseen muistiin on painunut lukuisia Augusta Nationalissa koettuja hetkiä. Osa riemukkaita, osa katkeria, iso osa keskeistä aineistoa kilpagolfin historiankirjoituksen kannalta.

Kilpailu on nähty televisiossa vuodesta 1956 lähtien. Vuonna 1966 mukaan saatin värit. Lähetysaikaa kasvatettiin ja kameroita lisättiin vähitellen. Ensimmäisten vuosien yhteensä 2,5 tunnista on tultu nykyiseen lähes 20 tuntiin.

Augusta National Golf Club ja sen puheenjohtajat ovat alusta lähtien pitäneet lankoja tiukasti käsissään. Televisioyhtiöille on tehty selväksi, mikä on sallittua, mikä puolestaan ei. Rahasta ei esimerkiksi ole saanut hiiskua, eikä asiattomina pidettyjä kommentteja ole suvaittu. Mainosaikakin on pidetty minimissään, enintään neljässä minuutissa tuntia kohti.

Jack Whitaker, yksi yhdysvaltalaisen urheilujournalismin legendoista, suututti puheenjohtaja Clifford Robertsin ja tuli moniksi vuosiksi hyllytetyksi kutsuttuaan vuoden 1966 uusintaa seuranneen yleisön käytöstä ”härdelliksi” (mob scene).

Lipsautuksia ei sallittu myöskään Jackson T. Stephensin puheenjohtajakaudella. Gary McCord siirrettiin syrjään Masters-lähetyksistä sen jälkeen, kun hän vuonna 1994 oli sanonut 17:n viheriön takana olevien kumpujen muistuttavan ruumissäkkejä ja viheriöiden olevan niin nopeita, että oli kuin ne olisivat saaneet häpykukkulan nyppimiseen viittaavan ”bikini wax” -käsittelyn.

Kun Augusta National on nyt julkaissut YouTubessa kaikki Masters Tournamentin ratkaisupäivän lähetykset vuodesta 1968 alkaen, kilpailun värikkäisiin vaiheisiin voi tutustua vaivattomasti silloin, kun se omaan ohjelmaan parhaiten sopii. Tämän parempaa golfviihdettä on vaikea löytää.

Miten olisi vaikka uusinnan Larry Mizelle ratkaissut chippi (1987), Sandy Lylen viimeisen reiän seiskarauta bunkkerista (1988), Scott Hochin katkera puttimissi (1989) tai Greg Normanin (1996) ja Rory McIlroyn viimeisen päivän romahdukset? Jos ne ovat jääneet näkemättä, nyt siihen on tilaisuus.

Valinnanvaraa on niin paljon, että ”parhaita vuosikertoja” on vaikea valita. Tässä kuitenkin joitakin ehdotuksia ensimmäisten joukossa bongattaviksi:

1978

Gary Player onnistui voittamaan Mastersin kolmesti. Viimeinen mestaruus tuli hienolla nousulla vuoden 1978 kilpailun päätöskierroksella. Seitsemän lyönnin takamatka vaihtui voitoksi yhden lyönnin erolla kakkostilaa jakaneeseen kolmikkoon – joukossa Hubert Green, joka oli hallitseva U.S. Openin mestari.

Playerin 64 sivusi Mastersin kenttäennätystä. Siihen tarvittiin seitsemän yli kolmen metrin mittaisen putin upotus. Viimeinen tuli 18. reiällä lähes viidestä metristä. Green sen sijaan missasi viimeisellä viheriöllä puttinsa vajaasta metristä – suoritusta häirinneen radioselostajan suosiollisella avustuksella.

1986

Jack Nicklaus oli jo voittanut Mastersin viidesti, mutta edellisistä juhlista oli ehtinyt kulua 11 vuotta. PGA Tourin rahalistalla hän oli 160:s tahmeasti alkaneen kauden jälkeen. 46-vuotias konkari näytti suuruutensa sunnuntain loppukirillä, jossa sisääntuloon tarvittiin vain 30 lyöntiä. Kyydistä putosi vahva joukko edellä olleita pelaajia, joilla oli nimissään yhteensä 21 major-voittoa. Eaglen ja kahden birdien putki kalkkiviivoilla, rei’illä 15–17, oli ratkaiseva. Nicklausin juhlan huipensi se, että mailoja oli kantamassa oma poika.

1995

Ben Crenshaw oli jo kerran juhlinut voittajana, mutta kilpailuun valmistautumista varjosti Harvey Penickin, pitkäaikaisen valmentajan, kuolema kilpailun edellä. Peli ei muutenkaan ollut uomissaan. 70 lyönnin alituksesta oli kulunut pitkä aika.

Keskiviikkona, päivää ennen avauskierrosta, Crenshaw saatteli ystävänsä arkunkantajana hautaan. Olo oli kilpailussa kuin usvassa, mutta onnekkaat pomput tuntuivat seuraavan toisiaan. Kohtalon johdatusta?

”Olen aina uskonut kohtaloon”, Crenshaw totesi kyyneliltä maistuneen voittonsa jälkeen. ”Minulla ei ole hajuakaan siitä, miten kaikki oikein tapahtui.”

Katseet kohdistuivat myös Tiger Woodsiin, ainoaan cutin selvittäneeseen amatööriin. Pelaajat eivät olleet uskoa silmiään, kun avaukset olivat jopa 30 metriä pitempiä kuin pitkälyöntisiksi tiedetyillä Greg Normanilla ja Fred Couplesilla.

1997

Ensimmäisen kierroksen ulosmenon neljä bogia eivät säikäyttäneet 21-vuotiasta Tiger Woodsia, joka pian alkoi pitää Augusta Nationalia leikkikenttänään. Kun kolme kierrosta oli pelattu, ero lähimpään uhkaajan oli kasvanut yhdeksään lyöntiin. Yhteistulos -18 oli uusi ennätys, samoin 12 lyönnin voittomarginaali. Woodista tuli kaikkien nuorin major-voittaja, ja ensimmäinen joka ei ollut iholtaan valkoinen. Uusi tähti oli syttynyt.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje