Suomessa voidaan tällä hetkellä puhua Välimäki -efektistä.
Ennuste ensi vuodelle: LPGA Touria koskevien juttujemme keskimääräinen lukijamäärä laskee selvästi.
Ennuste nojaa toimituksemme seuraamaan analytiikkaan. LPGA-juttujen lukijamäärät laskivat jo päättyneellä kaudella, koska kiertueella pelanneiden suomalaisten, Matilda Castrenin ja Kiira Riihijärven, pelit eivät kulkeneet. Ensi kaudella kumpikaan heistä ei pelaa LPGA Tourilla, ja lukijamäärät putoavat entisestään. Ilman mainittavaa suomalaismenestystä toimituksemme on todella löydettävä teräviä, kiinnostavia näkökulmia, jotta LPGA:ta käsittelevät jutut resonoivat lukijoissa.
Sama ilmiö koskee muitakin kiertueita.
DP World Tour oli lukijamäärillä mitattuna pitkään ehdoton vetonaula. Kiertueella pelasi usean vuoden ajan kolme tai neljä suomalaista, jotka taistelivat lähes viikoittain kilpailujen kärkisijoista. Tänä vuonna suomalaismenestys oli heikkoa, eivätkä jutut vetäneet automaattisesti lukijoita. Lukijamäärät ovat edelleen hyviä, mutta sillä ehdolla, että suomalainen menestyy.
Ilmiö toimii kahteen suuntaan. Challenge Tour -aiheiden lukijamäärät loikkasivat tänä vuonna uudelle tasolle, kun sekä Oliver Lindell että Tapio Pulkkanen niittivät menestystä haastajakiertueella. Ensi vuoden ennuste sen sijaan on synkkä. Lähtökohdat suomalaismenestykseen Challenge Tourilla ovat tällä hetkellä vaatimattomat Lindellin ja Pulkkasen jatkaessa uraansa DP World Tourilla.
Edes sillä ei ole hirveästi merkitystä, mitä Välimäki on tehnyt tai miten hän on pelannut.
DP World Tour -aiheet sen sijaan vetävät jälleen. Lindell ja Pulkkanen vetävät lukijat perässään siirtyessään pääkiertueelle.
Ja sitten on vielä tapaus Sami Välimäki.
Jos Suomen viime vuosien ykköspelaaja on tehnyt jotain merkittävämpää kuin niistänyt nenänsä, siitä kannattaa tehdä juttu – ainakin jos sivustolle halutaan liikennettä. Uutistuotannolla on toki muitakin kriteerejä.
Kun Tiger Woods pelasi uransa parhaita vuosia, golfin mediamaailmassa puhuttiin paljon Tiger-efektistä. Yhdysvaltain Golf Digest totesi silloin epäsuorasti laittavansa Tigerin lehtensä kanteen niin usein kuin suinkin kehtaavat. Tiger-efekti ulottui Suomeen asti golfin historian vetovoimaisimman pelaajan kiinnostaessa ennennäkemättömällä tavalla.
Tällä hetkellä Suomessa voidaan melkein puhua Välimäki-efektistä. Jos otamme muutaman viime vuoden ajalta lähes miltä tahansa ajanjaksolta kymmenen luetuinta juttua tarkasteluun, viisi niistä kertoo Sami Välimäen edesottamuksista.
Edes sillä ei ole hirveästi merkitystä, mitä Välimäki on tehnyt tai miten hän on pelannut. Välimäen menestyessä lukijamäärät nousevat automaattisesti huippulukemiin, mutta ensimmäisenä suomalaisena PGA Tourilla säännöllisesti pelaava Välimäki kiinnostaa myös silloin, kun menestystä ei tule.
Välimäki säilytti niukasti pelioikeutensa PGA Tourilla, ja siksi miesten ykköskiertue kiinnostaa suomalaisia golfin ystäviä myös ensi kaudella.
Lue seuraavaksi: Sami Välimäki sai huokaista helpotuksesta, ura jatkuu PGA Tourilla
Joku minua viisaampi on sanonut, ettei suomalaisia urheilu kiinnosta, vaan menestys. Sitähän tässä kirjoituksessakin sanotaan. F1 on golfiakin parempi esimerkki. Tänä päivänä luullakseni valtaosa sitä seuraavista suomalaisista haluaa vain nähdä miten Bottas pärjää, jos ei muuten niin ainakin tallitoveriinsa verrattuna. Mestaruuskamppailu Verstappenin ja Norrisin välillä on kiinnostanut vähemmän kuin se, saako Bottas ensimmäisen pisteensä tämän kauden sarjassa. Kun F1:ssä ei kohta aja ainoataan suomalaista, katsojaluvut romahtavat murto-osaan nykyisestä, puhumattakaan Häkkisen ja Räikkösen aikaisesta tasosta. F1 on sen jälkeen vain tylsää peräkkäin ajelua.
Tuota olen usein ihmetellyt. Itseäni kiinnostaa hyvä ja korkeatasoinen kilpailu. Jos siellä pärjää suomalainen, niin ehkä se on plussaa, mutta ei mikään itseisarvo.
Tähän liittyy toisaalta myös paikallinen urheilu ja sen kannustus. Esimerkiksi USA:n yliopistokaupungeissa yliopistourheilu liikuttaa koko kaupunkia. Omaa joukkuetta kannustetaan, menestyksestä viis. Jos menestystä tulee, on se plussaa. Suomessa taas käydään katsomassa pelejä vain jos oma joukkue menestyy. Miten sitä menestyy, jos ei toimintaan tule rahaa? Miten omia junioreita nostetaan ylöspäin, jos vaan seuraa tuetaan, kun menestystä tulee?
USA:n malli tässäkin tapauksessa mahdollistaa jo nuorena ammattimaisen harjoittelun ja tuon myötä menestymisen sitten aikuisten sarjoissa.
Tosin ei tämä välimäkiefekti ole Golf liiton tekemisessä mitenkään näkynyt. Amatöörimäistä puuhastelua edelleen.