24.11.–1.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[2][6]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf

Son of A Butch – Claude Harmon III on auttanut Dustin Johnsonia ja Brooks Koepkaa tiellä major-voittoihin

Harmonien valmennusdynastian nuorin vesa käyttää hyväkseen nykyteknologiaa, mutta luottaa yksinkertaisuuden voimaan.

Näyttikö Dustin Johnsonin riemukulku Masters-viikonloppuna harmoniselta? Se sopii kuvaan, kirjaimellisesti, sillä Johnsonin kumppanina tiellä entistä tasapainoisempiin suorituksiin on viime aikoina ollut Claude Harmon III, tuorein oksa maineikkaan valmennusdynastian sukupuussa.

Kun on hengittänyt golfia lapsesta asti, lajista on vaikea päästää irti. Claude Harmon löysi valmentajakutsumuksensa kuitenkin mutkan kautta. Isä Butch Harmon ei koskaan patistanut golfkentälle, koska oli itse kasvanut oman Claude-isänsä varjossa ja tiesi millaisia paineita se voi tuoda tullessaan.

Nuori Claude III pelasi kaikkea muuta: amerikkalaista jalkapalloa, tennistä, baseballia. Golf oli hänen mielestään kaukana kaikesta siitä, mikä oli cool. Lihavat äijät ajoivat ympäri kenttää golfautoissaan ja naurettavissa housuissaan.

Yliopistossa pääaineeksi valikoitui valtio-oppi, ja tutkinto avasi ovia moneen suuntaan. Opintojen jälkeen Claude löysi kuitenkin itsensä auttamasta isoisää ja isää golfopetuksen järjestämisessä. Range tuli tutuksi, samoin oman isän ja Mastersin vihreän takin aikoinaan ylleen pukeneen isoisän tapa opettaa.

Claude pääsi seuraamaan läheltä niin riviharrastajia kuin maailman kirkkaimpiin tähtiin lukeutuvia pelaajia Greg Normanista Fred Couplesiin. Siitä tuli hänelle toinen korkeakoulu, vähitellen kuin varkain askel kohti omaa valmentajanuraa. Omiin suojatteihin ovat sittemmin Dustin Johnsonin ohella lukeutuneet muun muassa Brooks Koepka, Rickie Fowler, Jimmy Walker, Ernie Els, Adam Scott ja Yani Tseng, joista useimmat ovat alun perin tehneet yhteistyötä Butch-isän kanssa.

Dustin Johnsonin kanssa perusasioiden kimpussa syksyllä 2016. © David Cannon/Getty Images

Vuodesta 1993 tuli käännekohta. Claude oli mukana tallentamassa videolle Butchin ja 16-vuotiaan Tiger Woodsin ensimmäistä valmennuksellista kohtaamista. Golf oli astumassa uuteen aikaan. Woodsin tuottamat nopeudet olivat mullistamassa tavan nähdä golf pelinä. Tarkkuus oli Woodsin läpimurtoon asti ollut kaikki kaikessa, myös opetuksessa. Nyt pituuden merkitys alkoi nostaa päätään.

Oppivuodet maailmalla

Claude lähti maailmalle kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta. Ensin Skotlantiin, sitten Portugaliin. 1990-luvun lopulla Claude palasi Yhdysvaltoihin, mutta suuntasi uuden vuosituhannen alussa taas Eurooppaan. Hänestä tuli maailmankansalainen, joka on opettanut jo yli 20 maassa.

Yhteys European Touriin alkoi rakentua. Darren Clarke pyysi apua, samoin Adam Scott. Erityisen merkitykselliseksi tuli yhteistyö Trevor Immelmanin kanssa. Mainetta alkoi tulla Immelmanin menestyksen myötä.

”Tuohon asti olin osannut vain sen, mitä olin nähnyt isän opettavan. Euroopassa opin uutta, oman tavan opettaa, vaikka matkalla tuli luonnollisesti tehtyä myös paljon virheitä.”

Clauden mukaan matka päteväksi valmentajaksi on aina pitkä. Hänen mukaansa kymmenen vuoden ja 10 000 tunnin sääntö pitää paikkansa myös valmennuksessa. Oikotietä ei ole. Hän siteeraakin mielellään yhtä isoisän lempilauseista: ”Väliä on vain sillä, minkä opit sen jälkeen kun luulet jo tietäväsi kaiken.”

Arvostetun aseman vakiinnuttaminen otti aikansa. European Tourin pelaajiston keskuudessa puhuttiin ”Fraud Harmonista”, ”Huijari-Harmonista”. Moni katsoi hänen ratsastavan isänsä maineella.

Kun Darren Clarke lopetti yhteistyön John Newtonin kanssa ja pyysi Clauden apua, Newton puhui ”Son of A Butchista”. Ja kun Claude oli kiinnostunut paikasta englantilaisessa golfvalmennuskeskuksessa, hänelle tarjottiin ainoastaan avustajan roolia, koska hänen ei katsottu olevan pätevä. PGA:n jäsen Claude ei ole vieläkään.

Yksinkertainen on kaunista

Claude sanoo avoimesti olevansa poikkeus valmentajien joukossa, koska omat golftaidot ovat hyvin vaatimattomat. Hän löytää asiasta kuitenkin positiivisen puolen: hänen vahvuutensa valmentajana on nimenomaan siinä, että golf on hänelle itselleen vielä 51-vuotiaana vaikea peli.

Brooks Koepka raahasi Harmonin alkukesästä väkisin mukaansa golfkierrokselle kesken koronaepidemian käynnistämän toimettomuuden kauden. ”Olemme tunteneet jo kahdeksan vuotta, mutta en ole vielä kertaakaan nähnyt sinun lyövän golfpalloa.”

Välillä oli vaikeaa. Claude ajautui vuonna 2004 avioeroon ja tunsi olevansa kurkkua myöten täynnä golfia. Valmennus sai jäädä. Paluu tour-ympyröihin tapahtui vasta 2010-luvun alussa. Kysyntää on jälleen riittänyt, varsinkin Brooks Koepkan otettua kesällä 2017 U.S. Openissa ensimmäisen major-voittonsa. Viime aikoina Harmonia on säännöllisesti kuultu asiantuntijana myös Sky Sports Golfin ja Golf Channelin lähetyksissä.

Pelaajat kertovat pitävänsä tavasta, jolla Claude haluaa pitää asiat yksinkertaisina. Nykyaikaiset launch monitorit ovat mukana kuvassa, mutta ne halutaan pitää rengin asemassa, kokonaisuutta palvelemassa.

”Data ei ole tärkeintä, vaan se kuinka sitä käytetään”, Claude sanoo. ”Data on pelaajaa, ei valmentajaa varten.” 

On vältettävä vaara uppoamisesta kaiken tarjolla olevan tiedon suohon. ”Itse pelaaminen on niin kaoottista, että mieltä ei saa rasittaa liian monimutkaisilla asioilla.”

Valmennus on Claudelle kuin kokkaamista. On tavoiteltava selkeitä makuja sekasotkun sijasta.

”Koepkankin kanssa teemme jatkuvasti samoja asioita joita teimme jo kahdeksan vuotta sitten, koska juuri nuo asiat auttavat häntä saamaan pelistään parhaan mahdollisen irti.”

Se juuri on Harmonien ajattelussa valmentajan tärkein pyrkimys: tehdä pelaajasta niin hyvä kuin hän parhaimmillaan voi olla. Ja auttaa häntä selviämään kentällä silloinkin, kun peli uhkaa hajota käsiin.

Pelaamaan oppii pelaamalla

Paremmaksi tullaan Harmonin mukaan nimenomaan pelaamalla, ei itsetarkoituksellisella rangeharjoittelulla ja tekniikan hiomisella. Siksi Claude viettää mahdollisimman paljon aikaa kentällä myös Johnsonin ja Koepkan kanssa.

”Golf on peli, harjoittelu ei”, hän muistuttaa. ”Vain pelaamalla tietää, mitä on harjoiteltava.”

”Golfin pelaaminen ja tekniikka eivät ole sama asia, vaikka etenkin moni rivipelaaja tapaakin niin ajatella. On osattava nähdä ero tekniikan ja suorituksen välillä.”

Vaikka tekniikka olisi kunnossa, häiriötekijät kierroksella ja etenkin kilpailutilanteessa voivat vaikuttaa suoritukseen. Paljon epäonnistumisia voidaan lajin huipulla kitkeä auttamalla pelaajaa elämään hetkessä, ei tekniikkaa peukaloimalla.

Suojattien menestys ei ole noussut valmentajan päähän. Tietoisuus siitä, että kukaan ei ole korvaamaton, auttaa pitämään jalat maassa.

Viime vuoden puolella tiet erosivat joksikin aikaa myös Dustin Johnsonin kanssa, joka oli kääntynyt pelillisissä ongelmissaan college-vuosiensa valmentajan puoleen. Paluu Clauden siipien suojaan toi nopeasti mukanaan hedelmiä, joista maukkain oli marraskuinen Masters-voitto, uran toinen major-titteli. 

Johnsonin voiton avain oli Harmonin mukaan se, että hän ei ole tyytynyt jo saavuttamaansa, vaan on ollut jatkuvasti valmis kehittymään pelaajana. Samanlaista valmiutta uudistumiseen Harmon kaipaa myös itse golfpeliltä.

”Pelin suosio voi kasvaa vain siinä tapauksessa, että golf lajina kykenee muuttumaan.”

Brooks Koepkan valmentajalleen auliisti jakelema kiitos ensimmäisen major-voiton yhteydessä vakiinnutti Harmonin aseman yhtenä tämän hetken seuratuimmista valmentajista. © Ross Kinnaird/Getty Images

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje