Hyvä sijoitus Wentworthissa saattaa nousta isoon rooliin kamppaillessa ensi kauden pelioikeudesta.
Tapio Pulkkanen (-5) oli viikonvaihteen suomalaisnimi Lontoon lähellä Wentworth Clubilla käydyssä BMW PGA Championshipissä. Hän pelasi Euroopan kiertueen huipputurnauksen neljännellä kierroksella tuloksen 70, ja venyi kisassa lopulta jaettuun 26. sijaan.
Kentän ensimmäinen puolisko sujui Pulkkasen osalta vaatimattomasti hänen tehtyä bogeyt rei’illä kolme ja kuusi. Tahti muuttui myöhemmin, ja hän syttyi koko viikon parhaimpaansa West Coursen takaysillä.
Virheitä ei enää nähty ja kierroksen toisen kolmanneksen päättäneiden kahden peräkkäisen birdien jälkeen Pulkkanen rysäytti vielä näyttävästi eaglen 17. reiällä.
”Nihkeä startti tänään, jaksoin kuitenkin odotella paikkoja pitkään. Lähipeli piti mukana pelissä etuysillä. Keli oli paikoitellen haastava, vähän eri suunnan tuuli teki alkurei’istä vaikeampia”, Pulkkanen kertoi.
”Hyvä taistelu loppuun ja ’ilkka’ kruunasi päivän. Birkku olisi maistunut vikalle, mutta suhteellisen hyvä kisa kokonaisuudessaan.”
Pulkkaselle tasapainoinen esitys ET:n Rolex-sarjaan kuuluvassa Wentworthin kilpailussa tuli osuvaan paikkaan. Hän haali Englannista 70,4 Race to Dubai -pistettä, ja nousi rankingissa sijalle 109, kun 110 ensimmäistä uusivat kauden päätteeksi pelioikeutensa ET:llä.
Tienestejä ”Hattu-Tapio” kuittasi Rolex-sarjan kilpailusta 63 083 euroa.
Kisan toisen suomalaisen Mikko Korhosen (-2) suoritus oli sunnuntaina hieman alavireinen. Kolmella lyönnillä Pulkkaselle hävinnyt helsinkiläinen jakoi 37. sijan.
Virheet rassaisivat Korhosta heti kierroksen alkuvaiheessa hänen sorruttua etuysillä kaikkiaan neljään bogiin ja yhteen tuplabogiin. Kaksi birdieä toivat sentään hieman lohtua. Hän tuplasi sisääntulossa päivän birdie-saaliinsa ja sai minimoitua virheet yhteen bogiin.
”Aika hankalaa oli tänään. Vähän oli vesisadetta siinä alussa ja vielä ihan lopussa. Missailin vääriin paikkoihin, enkä saanut yhtään tärkeää puttia sisään. Hyviä lyöntejä periaatteessa, mutta marginaalit ovat täällä tosi pienet”, Korhonen sanoi.
”Takaysi oli ihan hyvää peliä; hyökkäys oli päällä, mutta tulosta ei oikein syntynyt. Kolme hyvää päivää taas, ei kai tässä auta kuin kärsivällisesti odottaa sitä neljättä.”
Vaikka sijoitus hieman heikkeni sunnuntaina, voi kilpailua pitää Korhosenkin osalta onnistuneena. Olihan kovatasoisessa turnauksessa useita maailman kärkeen lukeutuvia pelaajia.
Korhonen ansaitsi kilpailusta palkintorahaa 43 112 euroa. Euroopan kiertueen Race to Dubai -pistelistalla hän menetti asemiaan parin pykälän verran kiertueen finaaleihin jatkavien 60 parhaan joukossa ollen nyt sijalla 46.
Turnauksen voiton vei alusta saakka kärjen tuntumassa häärinyt Danny Willett mainiolla tuloksella 268 (-20). Hänen voittonsa ei ollut kisan kriittisimmillä hetkillä erityisen uhattu, päätöskierroksen pelikaverin Espanjan Jon Rahmin jäätyä lopulta kolmen lyönnin päähän. Willett teki 67 lyönnin kierroksellaan yhden bogin reiällä 11, jolla tulos olisi voinut olla paljon heikompikin.
Ykköstila oli hieman yli miljoonan euron palkintosekin saaneelle Willettille seitsemäs Euroopan kiertueella.
Lokakuun alussa 32 vuotta täyttävä Willett otti uransa maukkaimman voiton Masters Tournamentissa vuonna 2016, ja ajautui seuraavalla kaudella melkoiseen sivuluisuun koottuaan koko vuoden aikana vain yhden top 10 -sijoituksen.
Maailmanlistan kärkisijoilta nopeasti sadan joukosta pudonneen englantilaisen lamaa vauhdittivat erilaiset vammat ja loukkaantumiset. Hän alkoi kutoa verkkoaan uudelleen ja onnistuikin voittamaan kauden päättäneen Dubain kilpailun marraskuussa 2018, vaikka kausi ei muilta osin isommin säväyttänytkään.
Kuluva kausi jatkui hieman samankaltaisissa merkeissä, kunnes Willett ylsi kuudenneksi Open Championshipissä. Viikonvaihteen voitto oli hänelle kauden kolmas top 10 -sijoitus, joten kuntopuntarin perusteella britin voittoa Wentworthissa voi pitää ainakin jonkinasteisena yllätyksenä.
Uuden nousun taustalla on valmentaja Sean Foleyn kanssa tehdyt svingimuutokset − kenties tärkeimpänä löytönä keinot pysyä poissa lääkärin vastaanotolta ja fysioterapeutin pöydältä. Willett nousee maailmanlistan seuraavassa päivityksessä top 40:ään, oltuaan vielä hieman toista vuotta sitten sijan 400 heikommalla puolella.
Wentworthin kisan paras pohjoismaalainen oli 11. sijan jakanut Norjan Viktor Hovland (-10). Hänen lisäkseen Pulkkasen edelle pohjoismaalaisista kiilasivat vain ruotsalaiset Henrik Stenson (-8/T17) ja Joakim Lagergren (-6/T24).
Huom että affiliate-member pelaaja ei lasketa 110-n kiintiöön. Tällä hetkellä 5 ovat ennen Tapiota. Ts 115 saisi nyt kortin. (Tai toisella tavalla ajateltuna Tapio on 104.)
Muistan hyvin Ilosen uralta kun hän lähti viimeiselle kierrokselle ’hyökkäämään’. Silloin tiesi, että peli oli pelattu.
No jos viimeiselle kierrokselle lähdettäessä on siellä jossain monta kymmentä + -sijoilla, niin eipä siinä juuri muuta voi tehdä kuin lähteä pelaamaan korkeammalla riskillä ja rohkeammilla lyönneillä. Varmistelemalla voi tienata ehkä muutaman satasen enemmän kuin yrittämällä riskiä ja epäonnistumalla, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Riskinotto lisää totta kai epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta jos riski toteutuu, kuten siinä usein käy, se ei ole merkki siitä, että strategia oli väärä.
Tavallisen harrastajan yksittäinen kierrostulos on todennäköisesti paras, kun pelaa varman päälle, mutta huipputason kisoissa logiikka on eri. Tasaisen varmaa paria nakuttamalla pääsee yleensä lämmittämään lauantaisaunan kotona…
Kaikki eivät ole hyökkääjiä,on laji mikä tahansa, eikä heille se pakkoajatus sovi. Hyökkäyksen ainoa vaihtoehto ei ole puolustus. Pulkkanen taisteli, sekään ei ole hyökkäämistä.
Ilosen ex valmentaja Rauhala opettanut nyt Korhosen ”hyökkäämään” ;D
Hiukan huolestuttavalta tuntuu tuo Korhosen täysin uusi ”ilme” tältä kesältä, oli se sitten Rauhalan ”ansiota” tai ei. Tämä oli jo 5. perättäinen kisa, kun MK romahtaa reilusti hyvistä asemista vauhdilla alaspäin joko 3. tai 4. kierroksella. Eikö olisi jo aika palata vanhaan tyyliin, jolloin viikonlopun romahdus oli äärimmäinen harvinaisuus eikä missään nimessä odotettu tulos kuten nyt alkaa olla.
Hienoa, Kalle Samooja mahtui Alfred Dunhill kisaan, loistava mahdollisuus vahvistaa ensi vuotta
Huolestumisesta puheen ollen…mites on tuon Koivun kanssa? Eikös siinä vasta olekin ilme muuttunut synkemmäksi sitten kevään? Olikos tässäkin joku valmennuskuvion muutos hiljattain?