Miesten huipputurnausten pitkä historia on The Players Championshipin major-statuksen tiellä.
Pete Dyen suunnittelemista kentistä tunnetuin, TPC Sawgrassin Stadium Course, osoitti sunnuntaina päättyneessä The Players Championshipissä suuruutensa. Huippulyöntejä, karkeita epäonnistumisia, loistavaa golfviihdettä ja kilpagolfin hätkähdyttävää draamaa. Kenttä piti otteessaan ja palkitsi lopulta pelaajat, jotka palkinnon ansaitsivat.
Kun TPC Sawgrassin Stadium -kenttä 1980-luvun alussa valmistui, se sai tuon ajan huippupelaajilta heti pakit. Maine yhtenä maailman vaikeimmista golfkentistä tuli välittömästi.
”Star Wars -golfia”, muotoili Ben Crenshaw.
Kun Jack Nicklausilta kysyttiin, sopiko kenttä hänen pelilleen, Nicklaus vastasi: ”Ei. En ole koskaan ollut kovin hyvä pysäyttämään rautaviitostani auton katolle.”
Kentän pääsuunnittelija Pete Dye otti palautteesta vaarin ja teki lukuisia helpotuksia kenttään, erityisesti griineihin.
Dyen käsittelyn jälkeen Stadium sai pelaajien hyväksynnän.
”Nyt se on hiton hyvä golfkenttä”, Crenshaw korjasi näkemystään.
Justin Thomas kellotti viikonloppuna vuoteen 2004 ulottuvan mittaushistorian kovimmat lukemat.
Ponte Vedra Beachiin, floridalaiseen suomaastoon rakennettu TPC Sawgrass on alueelle tyypillinen kenttä, mutta silti ilmeeltään varsin omanlaisensa. Vesi on pelissä lähes jokaisella reiällä, ja tyypillisiä kentälle ovat myös pitkät, väyliä reunustavat waste-bunkkerit. Raffi on paikoin vaativaa, ja lähestymiset on osattava sijoittaa liukkailla griineillä oikeille alueille tai muuten peli menee äkkiä vaikeaksi.
Amerikkalaiskentille tyypillisesti kenttä pakottaa pelaamaan tarkasti suunniteltua ”kohdegolfia”, mutta tekee sen kiehtovalla tavalla, ei peliä puuduttavan tylsästi, kuten monet muut kentät. Se todella testaa pelaajan lyöntivalikoimaa ja palkitsee – usein myös rankaisee – roimasti riskinotosta.
TPC Sawgrassista käytetään toistuvasti luonnehdintaa ballstriker’s course, pallonlyöjän kenttä. Tämän vuoden kilpailun tulokset ja statistiikka osoittavat, että sellainen se todella on.
Huimaan vireeseen yltynyt 47-vuotias Lee Westwood pelasi kolme kierrosta lähes virheetöntä pitkää peliä. Lauantain kierroksen päätyttyä Westwood oli osunut griineihin yli 85 prosentin tarkkuudella. Keskinkertaisesta griinityöskentelystään riippumatta hän lähti päätöskierrokselle kahden lyönnin johtoasemassa – mutta Justin Thomasilla oli jo vilkku päällä.
Thomas, joka oli ollut 27 reikää pelattuaan vielä cut-rajan väärällä puolella, oli aloittanut lyöntinäytöksensä lauantaina. Kilpailun parhaaksi jäänyt 64 (-8) lyönnin kierros oli nostanut vuoden 2017 PGA Championshipin voittajan kolmen lyönnin päähän Westwoodista. Sunnuntaina Thomas jatkoi loistavaa kenttäpeliään ja nousi yksin kilpailun kärkeen päätöskierroksen yhdennentoista reiän eaglellaan – tehtyään sitä ennen birdiet rei’ille 9 ja 10. Viimeisessä ryhmässä toisena sunnuntaina peräkkäin pelanneet Westwood ja Bryson DeChambeau eivät saaneet viimeistä kirivaihdetta silmään, ja Thomas vei uransa ensimmäisen The Players -tittelin lyönnin erolla ennen Westwoodia.
Tiiltä griinille strokes gained -tilastossa Justin Thomas kellotti viikonloppuna vuoteen 2004 ulottuvan mittaushistorian kovimmat lukemat. Hän teki viimeisen 36 reiän aikana pitkällä pelillään 11,19 lyöntiä eroa jatkoon päässeiden keskiarvoon verrattuna. Thomasia ei pysäyttänyt edes se, että hän puttasi viikonloppuna keskivertoa heikommin.
Justin Thomas oli The Players Championshipin viikonloppuna vakuuttava – mutta vuoden 2017 PGA Championshipin ykköstila on edelleen hänen ainoa major-voittonsa. Kuva Getty Images
TPC Sawgrass vastaa kenttänä siihen huutoon, jota huippugolfissa on viime aikoina toisteltu. Otsikot kaapanneista kammodraiveista on Sawgrassissakin hyötyä, mutta ne jäävät näytöksessä sivuosaan, eivätkä kilpailua etenkään ratkaise. TPC Sawgrass palkitsee avuista, joita golfissa on pidetty kautta aikojen olennaisina: kyvyistä toimittaa golfpallo erilaisin keinoin paikasta A paikkaan B. Siitä golfissa on pelinä viime kädessä kysymys.
Edellistä todistaa myös The Players Championshipin voittajien lista. Nykyisten pallonlyöjien aateliin kuuluvan Justin Thomasin lisäksi kilpailun ovat tällä vuosituhannella voittaneet muun muassa Rory McIlroy, Webb Simpson, Jason Day, Rickie Fowler, Martin Kaymer, Tiger Woods, Henrik Stenson, Sergio Garcia ja Adam Scott, jotka tunnetaan niin ikään samoista avuista.
The Players Championship on miesten johtavan golfkiertueen, PGA Tourin, lippulaivakilpailu. Kisana sillä on koossa kaikki ainekset, joita majorilta voi odottaa: huippuluokan osallistujakaarti (monena vuonna vahvempi kuin yhdessäkään majorissa), lähes takuuvarmaa golfviihdettä tarjoava omaleimainen kotikenttä (vrt. Mastersin Augusta National), hieno historia, taattu mediahuomio ja tällä hetkellä myös huippugolfin suurin palkintopotti.
Mutta majoreiden joukkoon kilpailu ei lukeudu – eikä siitä sellaista ole myöskään tulossa. The Players Championship tunnetaan ”viidentenä majorina”, ja sellaisena se näillä näkymin myös pysyy, vaikka kilpailun profiili on huomattavasti kirkkaampi kuin vaikkapa PGA Championshipin.
The Players Championshipistä ei siis nykyisissä olosuhteissa ole muiden major-turnausten korvaajaksi, mutta yksi vaikeakulkuinen reitti sillä major-turnaukseksi on.
Miesten neljällä major-turnauksella on kuitenkin kullakin pitkä tarinansa, ja historia sitoo ne osaksi lajikulttuuria. Augusta Nationalin eksklusiivisen yksityisklubin isännöimällä maagisella Mastersilla on major-kalenterissa ikoninen ja pysyvä paikkansa, Euroopan links-majorilla, The Open Championshipillä, samoin. U.S. Open on puolestaan Yhdysvaltain Golfliitto USGA:n merkittävin mestaruusturnaus, jolla on myös omanlaisensa kiehtova profiili major-turnauksista vaativimpana.
Major, jonka The Players Championship voisi korvata, on PGA Championship, joka kadotti profiilinsa, kun kilpailun pelimuoto vaihdettiin vuonna 1958 reikäpelistä lyöntipeliksi. Nykyisin kilpailun luonne menee pitkälti päällekkäin U.S. Openin kanssa yltämättä silti lähellekään U.S. Openin tasolle.
PGA Championshipin takana on kuitenkin Yhdysvaltain golfin mahtitekijä PGA of America, jonka mestaruusturnaus PGA Championship on. Ei ole realistista odottaa, että Yhdysvaltain golfammattilaisten kattojärjestö luopuisi vapaaehtoisesti huippukilpailunsa yli satavuotisesta major-statuksesta.
The Players Championshipistä ei siis nykyisissä olosuhteissa ole muiden major-turnausten korvaajaksi, mutta yksi vaikeakulkuinen reitti sillä major-turnaukseksi on. Se voitaisiin kenties nostaa ”viidenneksi majoriksi”, mikä on jo nykyisin osa kilpailun brändiä.
Major-turnausten määrän nostaminen neljästä viiteen olisi kuitenkin valtava lajikulttuurinen muutos, jota moni vaikutusvaltainen taho olisi varmasti valmis jarruttamaan. Mastersin mukaantulon jälkeen miesten huippugolfissa on pelattu kohta jo 90 vuoden ajan, vuodesta 1934 lähtien samojen neljän major-turnauksen mestaruuksista. Naisten huippugolfissa major-turnausten kokoonpanoa on viimeisen 50 vuoden aikana vaihdettu jo kolmeen eri otteeseen, mikä on aiheuttanut omat ongelmansa kilpailujen profiloitumiselle.
The Players Championship tunnetaan siis jatkossakin vain ”viidentenä majorina”, mikä on sille eräänlainen etu. Majorit ovat majoreita, mutta kukin niistä toisaalta vain yksi neljästä. Aina on olemassa myös kolme muuta majoria. Samoin WGC-kisoja on neljä – ja arvostuksessa The Players Championship sijoittuu niiden kaikkien yläpuolelle.
The Players Championshipin voittoa pidetään huippugolfissa erittäin arvostettuna saavutuksena, mutta major-voitoksi sitä ei edelleenkään lasketa. ”Viidennessä majorissa” on aina hipsut mukana.
Lue seuraavaksi: Westwoodin kiirastuli jatkuu – Thomas vei Playersin konkarin nenän edestä
