European Tourilla ja PGA Tourilla joudutaan laatimaan epävarmuuden keskellä varasuunnitelmia toisensa perään.
Golfin isot ammattilaiskiertueet ovat olleet koronapandemian vuoksi tauolla maaliskuun kahdeksannesta päivästä lähtien, eikä tässä vaiheessa kenelläkään ole tarkkaa tietoa, milloin jälleen pelataan.
PGA Tour on ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan kautta kesäkuun toisella viikolla, kun taas European Tour olisi tämän hetken suunnitelman mukaan palaamassa tositoimiin heinä-elokuun vaihteessa.
Erityisen hankala tilanne on viime kaudella European Tourin karsinnoista ja Challenge Tourilta kortin saaneilla pelaajilla, joiden pelimahdollisuudet ovat jäämässä vähäisiksi, kun kausi taas jatkuu.
ET:llä on kauden 2020 osalta jäljellä 18 kilpailua, ja lisäksi kymmenen turnausta odottaa uutta paikkaa kalenterissa. Tässä vaiheessa on selvää, että kaikille siirretyille kisoille ei tule löytymään korvaavaa ajankohtaa, ellei sitten kiertue alustavien kaavailujensa mukaisesti onnistu järjestämään useampiakin kahden turnauksen viikkoja.
Kalenterin 18 kilpailusta kahdeksan on majoreita tai WGC-sarjan kisoja. Kun tähän vielä lisätään European Tourin lippulaivakilpailuksi kutsuttu BMW PGA Championship ja Rolex-sarjaan kuuluva Italian Open, ei liene yllättävää, että täksi kaudeksi pääkiertueelle nousseiden kokonaiskilpailumäärä jää 15 turnauksen tietämille – mahdollisesti allekin, sillä kauden käynnistyttyä myös hieman pienempiin kisoihin riittänee tavallista enemmän tunkua.
Kovin helpolla European Tour ei tosin karsinnoista luovu, sillä niihin osallistuu joka vuosi noin 1000 pelaajaa, joiden osallistumismaksuista kiertue nettoaa kaksi miljoonaa euroa.
Kaudella 2019 yhteensä 16 Challenge Tourilta tai ET:n karsinnoista tullutta pelaajaa onnistui säilyttämään korttinsa. He pelasivat keskimäärin 28–29 kilpailua, joten tämän vuoden tulokkaat saisivat tuollaisesta turnausmäärästä kokoon vain noin puolet edellisen vuoden nousijoihin verrattuna.
Oma lukunsa on, jos kauden jatkuminen venyy esimerkiksi pidemmälle syksyyn, ja päästäänkö aloittamaan European Tourin karsintoja. Ja mikäli karsinnat jäävät väliin, on myös aiheellista kysyä, antaako ET täksi kaudeksi nousseille automaattisesti kortin myös kaudelle 2021? Kovin helpolla European Tour ei tosin karsinnoista luovu, sillä niihin osallistuu joka vuosi noin 1000 pelaajaa, joiden osallistumismaksuista kiertue nettoaa kaksi miljoonaa euroa.
Ketkä putoavat, vai putoaako kukaan?
Entä sitten Challenge Tourilta viime kaudella nousseet, olisiko heillekin tulossa jatkoa ensi kaudelle, sujui tämän vuoden kilpailut ET:llä miten tahansa? Sekin riippuu siitä, millainen on kauden lopullinen kohtalo. Olisi silti outoa, jos ET:n karsintojen peruuntuessa täksi kaudeksi nousseet jatkaisivat samalla kortilla ensi kauteen, kun taas Challenge Tourin tämän kauden parhaat pudottaisivat tullessaan European Tourin ”korttirajan” väärälle puolelle jääneet viime kauden CT-onnistujat.
Challenge Tourilla on toisaalta pelattu vasta kolme turnausta. Vähän tarvittaisiin lisää, jotta rankingin 20 parhaan voisi katsoa ansainneen kortin pääkiertueelle kaudelle 2021.
Suomalaisista ET-pelaajista Sami Välimäen viikko ennen kauden keskeytymistä tullut voitto ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan. Kävi loppukauden turnausten osalta niin tai näin, kiertuetulokkaan paikka European Tourilla on turvattu kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.
Sami Välimäen ensimmäisen ET-voiton ajoitus oli täydellinen. Kuva: Getty Images
PGA Tourilla tilanne ei ole tulokkaiden kannalta yhtään helpompi, vaikka kautta päästäisiinkin jatkamaan jo kesäkuussa. Peruuntuneita turnauksia on kymmenen ja saman verran on ennen finaalisarjaa jäljellä, jos käytännössä debytanttien ulottumattomissa olevia Memphisin WGC-kilpailua ja PGA Championshipiä ei huomioida.
Yhdysvaltain kiertueella monella nimekkäälläkin pelaajalla riittää vielä töitä päästäkseen FedExCupin playoffeihin, sillä heistä suurin osa oli ympyröinyt kalenteriinsa useita väliin jääneitä kevään turnauksia.
PGA Tourin eurooppalaiset juuttumassa kotimantereelleen
Pohdittavaa on tiedossa myös kotimantereellaan olevilla PGA Tourin eurooppalaispelaajilla, kuten vaikkapa Tommy Fleetwoodilla ja Matthew Fitzpatrickilla, jos pallo asetetaan Fort Worthissa seuraavan kerran tiille 11. kesäkuuta. Matkustaminen Euroopasta Yhdysvaltoihin ei ole toistaiseksi sallittua kuin USA:n kansalaisilla, ja lentoliikenteen avaaminen vanhalta mantereelta Atlantin toiselle puolelle 1,5 kuukauden kuluttua on hyvin epävarmaa.
Kävi kilpailukauden jatkumisen ja sen ajankohdan kanssa miten tahansa, varmaa vain on, että jokaisen pääkiertueilla − tai sinne pyrkivien − pelaavan ammattilaisgolfarin kohdalla ei ole luvassa tasapuolisia ratkaisuja. Ilmassa on niin paljon erilaisia kysymysmerkkejä, että European Tourilla ja PGA Tourilla saadaan nyt tosissaan laatia varasuunnitelmia toisensa perään.
Onkohan vierumäen kisa jo kuopattu?
Otsikko sinänsä oli kiinnostava vaikkakin harhaanjohtava. Otsikon olisi pitänyt olla ’miesten päätoureilla’ jne. Golfpisteen miespuoliset toimittajat jättävät koko ajan huomioimatta naisten kilpagolfin. Heille tuntuu olevan luonnollisempaa kirjoittaa USAn PGA-tourista vaikka siellä ei edes ole yhtään suomalaista osallistujaa. MIkähän on naisten LET-tilanne tai LPGA:n kohtalo?