PGA Tour ja yhdysvaltalaisammattilaiset ovat tunkemassa European Tourin perinteisille reviireille. Pysyykö Euroopan pääkiertue omilla jaloillaan?
Kuten maailmanpolitiikassa, miesten ammattilaisgolfissakin voidaan puhua globaalista voimatasapainosta ja sen hakemisesta. Päätoimijoita ovat jo pitkään olleet PGA Tour ja sen vetovoimaa vastaan pyristelevä European Tour.
Kymmenen vuoden takainen talouskriisi horjutti pitkään vallinnutta tasapainoa omalta osaltaan. Kun rahahanat ehtyivät ja European Tourin ohjelmasta putosi muutama kilpailu pois, osa nimekkäimmistä eurooppalaisista alkoi entistä enemmän kiinnostua siirtymisestä Atlantin taakse.
European Tour iski vastaan väljentämällä omia jäsenyysvaatimuksiaan ja peukaloimalla Ryder Cupin edustuskelpoisuuden ehtoja. Myös laajenemispyrkimykset Aasian suuntaan kiihtyivät.
Voimatasapainoa koeteltiin myös vuosina 2013 ja 2014. Ensin PGA Tourin suorista karsinnoista luovuttiin, jolloin Web.com Tourista tuli ainoa sisäänheittäjä pääkiertueelle. Se on viime aikoina hillinnyt nousevien eurooppalaispelaajien siirtymistä dollareiden perään. 2014 PGA Tour puolestaan aloitti Aasiassa uuden satelliitikiertueen, PGA Tour Chinan.
Aasia ei haluttu jättää yksinomaan eurooppalaisten temmellyskentäksi. Se näkyy myös pääkiertue PGA Tourin ohjelmassa. Viime viikolla rantauduttiin Kuala Lumpuriin, ja tällä viikolla pelataan puolestaan Koreassa. Ensi viikoksi siirrytään Kiinaan WGC-sarjan merkeissä.
European Tour on halunnut vahvistaa omaa jalansijaansa panostamalla ydinkauden rahakkaisiin Rolex Seriesin osakilpailuihin. Ne ovat koonneet Eurooppaan maailmantähtiä molemmilta pääkiertueilta. Globaali liikehdintä on entisestään vahvistunut.
Tiestä Atlantin yli entistä yksisuuntaisempi?
PGA Tourin karsintojen loppuminen on sekin osaltaan lisännyt yhdysvaltalaispelaajien liikkuvuutta. Tälläkin kaudella European Tourilla on jäsenenä yhdeksän yhdysvaltalaispelaajaa ja toiset yhdeksän ulkojäseninä.
Peter Uihlein ja Brooks Koepka ovat omalla esimerkillään herättäneet kiinnostusta Eurooppaa kohtaan. Molemmat hakivat vuosikymmenen alkupuolella uralleen onnistuneesti vauhtia Challenge Tourin kautta. Kumpikin juhli vuorollaan European Tourin vuoden tulokkaana: Uihlein 2013, Koepka 2014. Yksikään yhdysvaltalainen ei ollut aiemmin yltänyt samaan.
Eurooppalaisten kotiutuminen Amerikan mantereelle on puolestaan käynyt vaikeaksi. Kuvaavaa on, että Web.com Tourin runkokauden tai finaalien kautta (25 + 25) kortin PGA Tourille tänä syksynä saaneiden pelaajien joukossa ei ole ainuttakaan eurooppalaista. Tällä vuosituhannella pääkiertueelle on noussut säännöllisesti uusia eurooppalaisia vuotta 2009 lukuun ottamatta. Kiinnostus kakkoskiertueen karsintoja kohtaan tuntuisi myös olevan laimenemassa.
Ilmeinen syy nykytilanteeseen on se, että jo haastajakiertueen kolmivaiheinen karsinta on kova ja taloudellisestikin varsin raskas koitos. Moni joutuu kaiken lisäksi hakemaan vauhtia esikarsinnan kautta. Sitoutuminen kokonaiseen kauteen – tai saman tien useampaan – vaatii puolestaan rohkeaa hyppyä tuntemattomaan, käytännössä muuttoa Yhdysvaltoihin ainakin osaksi pelikautta.
”Harva sinne Webin puolelle kähtee karsimaan”, sanoo ammattilaiskuvioissa pitkään vaikuttanut Mikko Ilonen. ”Koittamaan saattavat lähteä lähinnä ne eurooppalaiset, jotka asettuvat Yhdysvaltoihin yliopistouran jälkeen.”
Jon Rahm on yksi harvoista PGA Tourille viime vuosina nousseista nuorista eurooppalaisista lupauksista. Hänenkin tiensä kulki ohi karsintojen ja kakkoskiertueen. Amatöörien maailmanlistan ykkönen käytti ammattilaiseksi siirryttyään nopeasti promoottorien kutsut hyväkseen ja hankki PGA Tourin varsinaisen pelioikeuden niin sanotun special temporary membershipin kautta. Samaan ovat lähimenneisyydessä pystyneet vain Jordan Spieth ja Joaquin Niemann.
Euroopan valovoimaisimmat pelaajat hankkivat PGA Tourin jäsenyyden yleensä maailmanlistasijoituksen avulla. Top 50 avaa ovet esimerkiksi WGC-sarjan osakilpailuihin ja majoreihin. Kutsujakin järjestyy, kun menestystä muualla tulee tarpeeksi. Niinpä päättyneellä kaudella 26 eurooppalaista sai koottua enemmän tai vähemmän FedEx Cupin pisteitä.
Maailmankiertueesta puhutaan jo avoimesti
Paljon voi muuttua, jos PGA Tourin uuden komissaarin Jay Monahanin markkinoima ajatus uudesta maailmankiertueesta saa tuulta siipiensä alle. Moni onkin jo syttynyt unelmille F1-sirkusta muistuttavasta valovoimaisesta kilpasarjasta, joka tekisi pysähdyksiä maailman tärkeimpien kaupunkikeskusten liepeille.
Kaikki eivät ole olleet yhtä innostuneita pääkiertueiden fuusioitumisesta. Esimerkiksi European Tourin vetävä Keith Pelley on ollut huomattavasti Monahania varauksellisempi omissa ulostuloissaan. Jotkut pelkäävät, että maailmankiertue kaventaisi merkittävästi eurooppalaisten ammattilaisten elintilaa lajin huipulla ja sen välittömässä tuntumassa.
Edie Pepperell haluaa pitää Euroopan oman kiertueen ja maanosan pelaajien puolta. Kuva © Getty Images
Kuluvalla kaudella European Tourilla jo kahdesti voittanut Eddie Pepperell on ollut yksi äänekkäimmistä kriitikoista. Viesti oli selvä BBC:n kesällä välittämässä haastattelussa:
”En innostu ideasta. Golf on jo parin vuosikymmenen ajan onnistunut siinä, että 300 pelaajaa lajin terävimmällä huipulla elää erittäin mukavaa elämää. Yksikään muu yksilölaji ei yllä samaan.”
”On aina parempi, että useampi pelaaja ansaitsee hyvin kuin että harvempi ansaitsee vielä paremmin”, Pepperell lisäsi. ”Maailmankiertue olisi tie jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mielestäni European Tourin pitäisi tehdä kaikkensa pysyäkseen omilla jaloillaan.”
