Vallitseva poikkeustila on verrattavissa siihen, kun urheilija loukkaantuu, kirjoittaa valmentaja Timo Rauhala. Suuri pysähdys on aina myös mahdollisuus.
Muistan hyvin sen hetken tammikuulta, kun keskustelimme Dubain ET-kisan alkuviikolla harjoitusalueella mahdollisista kisojen peruutuksista kevään osalta. Silloin kaikki tuntui vielä melko etäiseltä, ja korona oli siellä kaukana Kiinassa.
Asia kuitenkin puhutti vahvasti ja tuli seuraavalla viikolla iholle, kun jatkoin kisan jälkeen Dubaissa leiriä LET:n ja armeijan ryhmän pelaajille. Hotellimme oli valmistautumassa kiinalaisen uuden vuoden viettoon, mutta kaikki peruttiin viime tipassa. Isot ryhmät epätietoisia kiinalaisia parveili ympärillämme. Otimme etäisyyttä ja seurasimme tilannetta.
Kaikki muuttui sitten nopeasti, kun epidemia saapui vahvalla otteella Eurooppaan. Maaliskuun puolivälissä elämämme muuttui ja siirryimme erilaiseen elämään. Alun totuttelun jälkeen itse kukin on löytänyt omat reittinsä elää tätä poikkeusaikaa.
Meille urheilussa eläville tämä muutos oli totaalinen pysähdys siihen, mitä olemme tottuneet tekemään. Olimme tottuneet valmistautumaan koko ajan johonkin, tai sitten urheilijat olivat kisaamassa, palautumassa kisoista tai treenaamassa itseään parempaan kuntoon.
Ja sitten se kaikki loppui.
Me urheilussa sisäistimme heti, että nyt on paljon tärkeämpiä asioita, kuin meidän urheilumme. Tiukka tilanne muutti tärkeysjärjestyksiä kertaheitolla. Nyt isosta muutoksesta on kulunut aikaa jo reilu kuukausi, ja ajatukset urheilusta alkavat taas voimistua niin urheilijoiden kuin valmentajien mielessä. Mitä voimme tehdä ja mihin me olemme valmistautumassa?
Urheilijat ovat tottuneet asettamaan tavoitteita ja toimimaan niiden mukaisesti. Nyt kenelläkään ei ole kisoihin ja menestykseen liittyviä lyhyen tähtäimen tavoitteita. Ei vain ole tietoa, milloin Tourit oikeasti jatkuvat, ja millaisessa muodossa niitä jatketaan. Kaikki on vielä sumun peitossa, tekemisen suunta on hämärä. Mitä pelaajat voivat tehdä tässä erittäin oudossa tilanteessa kehittyäkseen paremmiksi pelaajiksi kuin ennen kriisiä?
Olisiko nyt hyvä mahdollisuus opetella mentaalitreeni aivan huippuunsa?
Alun hämmennyksen jälkeen pelaaja ja valmentaja saattavat olla valmiita tekemään kartoituksia siitä, mitä ja miten pelaaja on tehnyt tähän asti ja miten asioita voi tehdä paremmin. Nyt on mahdollisuus tehdä kaikki perusteellisemmin ja etsiä huolella menestyksen avaimia tuleviin peleihin.
Tilanne on hyvin samanlainen kuin normiolosuhteissa, kun urheilija loukkaantuu tai ajaa itsensä henkiseen lukkoon. Loukkaantumisissa on aina ensin vaihe, jossa urheilija vain toipuu. Sen jälkeen aloitetaan kuntoutus, jonka aikana kartoitetaan tulevan tekemisen mahdollisuuksia. Kun harjoittelu pääsee käyntiin, sitä tehdään kehittyneellä ja muuttuneella tavalla.
Loukkaantumiset ovat aina harmillisia, mutta niissä piilee myös mahdollisuus muutokseen kohti menestystä. Todelliset muutokset vaativat täyspysähdystä, ja sen loukkaantuminen usein vaatii.
Muistan aina Mikko Ilosen vuoden 2011 jalkaleikkauksen ja sen suomat mahdollisuudet. Sain tuoda tekemiseen uusia osaajia, ja pystyimme terävöittämään tekemistä monelta kantilta. Muutos tapahtuu hetkessä ymmärryksen kautta, mutta uuden oppiminen vie aina yllättävän paljon aikaa. Nyt pelaajat eivät ole loukkaantuneita, mutta ovat samassa näköalattomassa tilanteessa, jossa tekemisen suunta on kaikkea muuta kuin kirkas.
Tämä outo tilanne mahdollistaa rauhallisen ajattelun ja itsensä kuuntelun. On mahdollisuus arvioida, miten hyvä asenne minulla on ollut ja kuinka saan asenteesta täysin rautaisen.
Käsillä oleva tilanne vaatii urheilijoilta uusia taitoja.
Harjoittelun mahdollisuus on ollut niin ja näin, mutta olisiko nyt hyvä mahdollisuus opetella mentaalitreeni aivan huippuunsa? On hyvä käydä läpi omaa harjoittelua ja uudelleenjärjestää sisällöt vastaamaan omia pitkän linjan tavoitteita ja unelmia. Nyt on hyvä aika olla yhteydessä ihmisiin, joiden kanssa on aina halunnut olla tekemisissä. Keskustella ja varsinkin kuunnella, mitä tekijöillä on sanottavaa.
Itse näen tämän hetken urheilijan isoimpana haasteena siirtymisen arjesta tekemisen olotilaan. Kokeneet urheilijat ovat sisäistäneet, että harjoittelu tehdään aina itselle sopivissa mielentiloissa, ja niihin olotiloihin on itse kullakin omat reittinsä. Jos noihin olotiloihin ei pääse, niin ei kannata harjoitella.
Käsillä oleva tilanne vaatii urheilijoilta uusia taitoja. On kyettävä ajamaan itsensä keskittyneeseen tilaan, vaikka näkymät ovat sumuiset. Me valmentajat olemme olemassa sen takia, että luomme hankalissakin tilanteissa reittejä tekemisen maailmaan. Kisojen luoma tunne auttaa normaalisti pysymään siellä kauemmin, mutta nyt on aika lyhyemmille treeneille.
Olennaista on muistaa, että kaikki muuttuu koko ajan ja jossakin kohtaa pelaajat pääsevät takaisin jännittämään kentille. Olosuhteet ulkona tulevat suotuisiksi harjoittelulle, ja pelaaminen hyvässä seurassa tuo energiaa elämään.
Nyt kannattaa kartoittaa omaa tekemistään ja palata sitten joskus kisoihin vahvempana pelaajana. Pelaajana, joka on uskaltanut kaivaa itsestään parhaat puolet esiin.
Lue seuraavaksi: Huippugolfissa kaikki ovat uuden edessä – tauko mahdollistaa muutoksen
