Torstaina Madeiralla pelattava European ja Challenge Tourien yhteiskisa pyöräyttää käyntiin CT:n kauden. Mikä mukavinta, on kiertue suomalaisittain mielenkiintoisempi kuin aikoihin, pelaavathan CT:llä alkavalla kaudella niin Antti Ahokas ja Roope Kakko kuin Jaakko Mäkitalokin.
CT:llä pelaajien ykköstavoite on yltää kauden päätteeksi rahalistalla 15 parhaan joukkoon ja ansaita pelioikeus ET:lle. Sijoille 16–45 sijoittuneet pelaajat saattavat hekin päästä mukaan joihinkin pienempiin ET:n kisoihin ja säilyttävät pelioikeutensa CT:llä.
Kiertueen sivuilla laaditussa kausiennakossa on kikkailtu keskiarvoilla ja laadittu mielenkiintoisia kaavoja sille, mitä paikka 15 parhaan joukossa keskimäärin edellyttää.
Viime kauden perusteella se edellyttää keskimäärin 19 kisastarttia ja niissä 15 jatkopaikkaa. Kisoista on ansaittava keskimäärin 6137 euroa ja palkintopallilla on oltava vähintään kahdesti ja voitettava käytännössä ainakin kertaalleen.
15 parhaan joukkoon yltäneiden pelaajien kierroskeskiarvo taas oli viime kaudella 70.39 lyöntiä.
Koska palkintorahat ovat CT:llä keskimäärin pieniä, eivät pelkät top 10 -sijoitukset automaattisesti takaa paikkaa auringossa.
Esimerkiksi Ranskan Cyril Bouniol jäi rahalistalla sijalle 19, vaikka hän puski tiensä kärkikymmenikköön peräti seitsemän kertaa. Ranskalaisen paras sijoitus oli kolmas ja se tuli palkintoarvoltaan melko matalassa Norwegian Challengessa.
Kaudella 2015 kiertueen kisakalenterissa on 31 merkintää. Kauden viimeinen kilpailu on kuitenkin Dubain finaali, johon pääsee mukaan vain kiertueen 45 parasta.
Vahvistettuja kisoja kalenterissa on 27 eli neljän kisan kohdalla järjestäjä on vielä vahvistamatta. Vahvistamattomista kisoista järjestyksessään ensimmäinen on tarkoitus pelata jo huhtikuun lopussa.
Isoissa kisoissa pitää menestyä
Kaudella 2015 kisojen palkintoarvo vaihtelee merkittävästi. Onnistuminen oikeassa kisassa, ennen kaikkea CT:n kauden avaavassa Madeira Openissa silottelisi tietä ET:lle merkittävästi.
Madeiralla potissa on 600 000 euroa, kun CT:n pikkukisoissa 160 000 – 200 000 euron potteja jaetaan kaikkiaan 17:ssä.
Madeiran lisäksi isoja kisoja ovat 450 000 euron Kazakhstan Open sekä kauden neljä viimeistä kisaa, joiden palkintopotti on kolmen kohdalla vielä vahvistamatta. Dubain finaalissa pöydällä on 375 000 euroa.
Kun Madeiran kisan voittaja viime kaudella ansaitsi 75 000 euroa, joutui esimerkiksi Kytäjällä Vacon Openin voittanut Mark Tullo tyytymään 27 200 euron pottiin.
Rahalistalla 15:nneksi sijoittunut ja viimeisen ET:n pelioikeuden napannut Jason Barnes ansaitsi kaudella 77 793 euroa. Madeiran voitto riittäisi siis lähes yksinään viemään pelaajan ET:lle.
CT:n rahalistan voitti niin englantilainen Andrew Johnston 190 856 euron tienesteillään.
Menestyminen CT:llä on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Kiertueen taso on kova ja moni CT:n pelaajista olisi tilaisuuden tullen valmis menestymään ET:lläkin.
CT:n voittajien listalle on vuosien varrella itsensä kiinnittänyt moni sittemmin menestystä isoimmissakin kinkereissä niittänyt pelaaja, kuten Henrik Stenson (2000), Thomas Björn (1995), Edoardo Molinari (2009) ja Marc Warren (2005).
Suomalaisista parhaiten rahalistalla on sijoittunut Roope Kakko, joka oli vuonna 2013 kahdeksas.
Sami Sarpakunnas
Kyllä miesammattilaisemme tietävät mitä karsinnat tarkoittavat. He ovat valitettavan usein henkisesti karsinta-ammattilaisina jo lähtiessään kauteen. Toivon, että edes joku noista nostaisi tasoaan sen verran, että ei tarvisi joka vuosi miettiä karsintoja. Osalla karsintataustaa jo yli kymmeneltä vuodelta, olisiko aika luovuttaa ja hyväksyä tosiasiat ja vaikka siirtyä työelämään ja ruveta maksamaan veroja yhteiskuntaan?
Olipa idioottimainen kommentti. Jätkäthän ovat olleet jo pitkään työelämässä, vieläpä harvinaisen vaativassa sellaisessa, ja ovat maksaneet myös vuosikausia veroja yhteiskuntaan. Jos kavereiden toimiala kadehdituttaa niin aina voi syksyllä ilmoittautua karsintoihin.
”Jos kavereiden toimiala kadehdituttaa niin aina voi syksyllä ilmoittautua karsintoihin.” Tämä oli hauskahko heitto puolivakavaan aiheeseen. Nauroin vedet silmissä. ”…ja ovat maksaneet myös vuosikausia veroja yhteiskuntaan.” Tässä vaiheessa kuolin nauruun.
Vaativa ammatti on, ei siinä monikaan pärjää ainakaan rahallisesti. Jos ”Pappa betalar” niin kaikki hyvin. Nykypäivänä ei kukaan täysjärkinen yritysjohtaja tai johtoryhmän jäsen laita sponsoripennosiaan golffin tulemiseen, valitettavasti. Ampumahiindostakin saa parempaa palautetta rahoilleen. Audi ja Bemari jakelee ”ilmaisia” autoja noille ns ”ammattilaisille” ja samalla kyllä karkottaa aika monia ostajia kilpailijoiden asiakkaiksi. ”Tuurilla” pelaavat Mikot tekee tiliä, mutta muille se on sama kun lentopuolella ”ansiolentäjä” – joka lentää kaikki ansionsa. Ne jotka on lentoyhtiöissä taas lakkoilee yhtiöt huonoon talouskuntoon, joten ei siinäkään hurraamista, jos veronmaksajat lopettaa niiden sponsoroinnin. Sellaista se on ”ammattilaisen elämä”.
Alla viimeisimmät tulotiedot.. http://m.iltalehti.fi/verot-urheilu/2014110318803671_vu.shtml Suosittelen tällä kertaa lukemaan tekstiä ylhäältä alaspäin niin saatat selvitä hengissä Kakkoon asti 😉
ja valitettavasti kaikilla myös edessä. Taso ei riitä vaan yksinkertaisesti. Kyllä tähän toivoo joka vuosi muutosta, mutta kun ei niin ei. Pettymys joka vuosi golfia seuraavilla. Odottelemme uutta sukupolvea joka nostaa tarvittaessa tasoaan eikä vaan pelaile ”ammatikseen”.