Alex Noren (-8) metsästää kauden neljättä voittoaan Etelä-Afrikasta. Mikko Ilonen (74-75,+5) on Nedbank Challengessa 54:s kisan puolivälissä. Fabrizio Zanotti (-8) teki kisan historian ensimmäisen hole in onen 35 vuoden odotuksen jälkeen.
Alex Norenin upea menestysten sarja näyttää saavan jatkoa Sun Citystä. Hän on voittanut jo Sveitsissä, Skotlannissa ja Englannissa. Ykköstila Nedbank Challengesssa toisi yli miljoonan euron potin.

Alex Norenin uskomaton nousu jatkuu. Voitto Sun Cityssa nostaisi hänet hyvin lähella kärkikymmenikköä maailmanlistalla.
Kuva: Getty Images
Mikko Ilonen (74-75,+5) menetti perjantaina Etelä-Afrikassa käytävässä Nedbank Golf Challengessa asemiaan kierroksen toisella puoliskolla.
Hän aloitti pelinsä mainiosti, kolmannen ja neljännen reiän birkkujen myötä Ilonen oli pitkään 25:n ensimmäisen joukossa.
Väylillä 13-15 Ilonen merkkautti korttiinsa kaksi bogia sekä tuplan par-viitosella.
Kierros keskeytyi ukkosen uhkaan, lähes kahden tunnin tauon jälkeen korttiin tuli vielä bogey päätösväylällä.
Sisääntulon hän pelasi viisi yli parin, torstaina samalla pätkällä lyöntejä oli kuusi vähemmän
”14:lla (par-5) oli vaikea saada tuulesta kiinni. Kolmannessa lyönnissä meillä kääntyi myötäisestä vastaiseksi. Sattui vielä kova puuska kohdalle. Lyönnin ajoitus oli huono. Siinä vaiheessa tuli lunta tupaan lyhyessä ajassa kolmella perättäisellä reiällä. Oma kone sakkasi lyönnin osalta varsin pahasti. Ulosmeno oli hyvää, joten näin meni kierrokset eiliseen nähden käänteisesti”, Ilonen kertoi.
Ilosen sijaluku kilpailun puolivälissä on 54. Osallistujia on 72.
Kärkikymmenikköön on matkaa yhdeksän lyöntiä.
”Aamulla yritetään iskeä taas uutta vaihdetta päälle ja saada vihdoin tälläkin kentällä tulos alle parin, mielellään molemmilla kerroilla”, keskiarvolla 74,5 kuusi kierrosta Gary Player Country Clubilla kiertänyt Ilonen suunnitteli.
Hole in one 35 vuoden odotuksen jälkeen
Nedbank Golf Challengea on pelattu vuodesta 1981. Vaikka pelaajia on ollut vuosittain vain 12-72, tilastokummajaisuus hole-in-onen puuttumisesta kisan historiassa korjaantui Fabrizio Zanottin toimesta kentän neljännellä reiällä.
Henrik Stensonin kanssa kiertänyt Zanotti ei holaristaan kipsaantunut, vaan pelasi tuloksen 68. Päivän parhaan tuloksen teki isäntämaan Louis Oosthuizen (66,-6).
Paraguayn pieni suuri mies (169 cm, 70 kg) on ennenkin paininut menestyksekkäästi golfjättiläisten kanssa. Hänen ainoa voittonsa European Tourilla tuli BMW Internationalissa 2014. Silloin uusinnassa kukistuivat Stenson, Rafa Cabrera Bello sekä Gregory Havret.
Viikonloppuna Zanottin rahkeiden riittävyyttä mittailevat paitsi ET:n tähdet, myös erittäin piukka kenttä, jossa tuloskorttteihin tulee huomattavasti tavanomaista enemmän bogeja, tuplia sekä tätäkin isompia katastrofeja.
”Kolmannessa lyönnissä meillä kääntyi myötäisestä vastaiseksi. Sattui vielä kova puuska kohdalle. Lyönnin ajoitus oli huono. Siinä vaiheessa tuli lunta tupaan lyhyessä ajassa kolmella perättäisellä reiällä. Oma kone sakkasi lyönnin osalta varsin pahasti.”
On hupaisaa että pelaaja selittää kehnoa suoritustaan tuuli-olosuhteilla. Tuo ”oma kone sakkasi…” edustanee oikeampaa suhtautumista. Kannattaa lukea Marko Kuivasaaren erinomainen artikkeli 25.10.2016 ”Euroopan kiertueen tilastot paljastavat suomalaisten kehityskohteet”. V. 2016 tilastot kertovat että Ilosen putti on ollut keskimääräistä parempi (keskim. 29,3/ kierros, = 66. sija) mutta pallonlyöjänä hän on keskimääräistä epävarmempi (väyläosumat 56,2% = 144. sija). Jutun otsikko voisi siten olla myös muodossa: ”Ilosen lyöntipeli edelleen epävarmaa”.
Kyllä kehityksen avain on rehellinen analyysi vahvuuksista ja erityisesti heikkouksista (vrt. Kuivasaaaren artikkeli) ja oikeat toimenpiteet heikkouksien korjaamiseksi, selittelyillä siinä ei ole sijaa.