Urheilussa on harvoin todistettu yhdessä vuodessa sellaista tasonnostoa, johon heinäkuussa 20 täyttänyt Maverick McNealy ylsi college golfin kaudella 2014—2015.
Tulokaskaudellaan paikkaa Stanfordin yliopiston edustusjoukkueessa kärkkynyt keltanokka nousi kesän 2014 jälkeen huimalla vauhdilla yliopistogolfin kuumimmaksi pelaajaksi. Voittoja ykkösdivisioonassa tuli kuusi, enemmän kuin kenellekään toiselle. Kierroskeskiarvo oli 69,05, joka oli kaikkien aikojen toiseksi alhaisin.
McNealyn kauden kohokohta oli oman konferenssin mestaruuskilpailu, Pac12 Championship, jossa hän pelasi yhteistuloksen 262 (-18) ja otti henkilökohtaisen kilpailun voiton kymmenen lyönnin erolla seuraavaan. Viimeisen kierroksen kovassa tuulessa tehty 61 oli uusi kenttäennätys. Sitten oli vuorossa alueellinen mestaruus ennen kuin McNealy vei pelikumppaninsa kanssa nimiinsä USGA:n nelinpelimestaruuden lyöntipelikarsinnan.
Kauden ykköspelaaja palkittiin valmentajayhdistyksen myöntämällä Jack Nicklaus Awardilla ja hieman myöhemmin Haskins Awardilla, jonka saajaa ovat valitsemassa yliopistogolfin korkeimman sarjatason pelaajat ja valmentajat, palkinnon aiemmat saajat sekä golfmedioiden edustajat.
Haskins Award on myönnetty vuodesta 1971 lähtien. Saajat ovat vieneet nimiinsä yhteensä 28 golfin major-kilpailua. Palkittujen joukossa ovat muun muassa Ben Crenshaw (kolmesti), Phil Mickelson (kolmesti), David Duval, Justin Leonard, Stewart Cink, Tiger Woods, Matt Kuchar, Graeme McDowell ja Luke Donald.
McNealyltä odotettiin paljon yliopistogolfin huipentumassa, NCAA Championshipissä. Siitä tuli kuitenkin ennakkosuosikille suuri pettymys, kauden pahin floppi. Henkistä vahvuutta osoittaa se, että McNealy oli hieman myöhemmin Yhdysvaltain joukkueen kantava voima Palmer Cupissa, college golfin vastineessa Ryder Cupille.
PGA Tourilla McNealy pääsi kesällä kokeilemaan taitojaan kahdesti. Greenbrier Classicissa ja Barbasol Classicissa hän pelasi molemmissa täydet neljä kierrosta, hieman ailahtelevasti tosin.
Myös valmistautuminen kauteen 2015–2016 sujui tutuissa merkeissä. Pohjois-Kalifornian reikäpelimestaruudessa voitto tuli näytöstyyliin. Sitten oli vuorossa toinen sija Pacific Coast Amateurissa ennen kuin kauden 2015–2016 ensimmäisessä yliopistogolfin osakilpailussa McNealy pelasi taas voittajaksi.
Menestysputki toi niin paljon ranking-pisteitä, että McNealy nousi viime viikolla amatöörien maailmanlistan kärkeen ohi pahimman kilpakumppaninsa, Espanjan Jon Rahmin.
Analyyttisyys tuo tulosta
McNealy on yksi amatöörigolfin analyyttisimmistä pelaajista. Hän käy jokaisen kierroksen ja jokaisen kilpailun huolellisesti läpi ja kirjaa tuntemuksensa ja kentän tapahtumat noin nelisivuiseen raporttiin.
Se on ollut tie itsetuntemukseen, joka on auttanut häntä kehittämään itseään pelaajana.
”Se vie vain 15–20 minuuttia, mutta antaa minulle jotain, mihin voin tukeutua. On hienoa löytää asioita, joissa olen todella huono, sillä se tietää mahdollisuutta kehittymiseen. Harva asia tuottaa minulle yhtä paljon tyydytystä kuin se, että opin tekemään jonkin asian paremmin kuin ennen.”
Apuna oli jonkin aikaa myös Patrick Rodgers, Stanfordin edellinen ykköspelaaja. Rodgers kiinnitti huomionsa muun muassa puutteisiin McNealyn puttaamisessa. Puttiharjoittelu toikin nopeasti tuloksia: kaudella 2014–2015 McNealy käytti kierrosta kohti jopa yli kolme puttia vähemmän kuin edelliskaudella.
Tärkeimpänä muutostekijänä Mcnealy pitää sitä, että hän oivalsi kesällä 2014 lähteneensä kilpailuihin mielessään ajatus epäonnistumisten välttämisestä. Uuteen kauteen hän otti ohjenuorakseen voitosta pelaamisen. Se toi heti kaksi voittoa kahdessa ensimmäisessä kilpailussa.
Kannustusta tässäkin suhteessa oli tullut Patrick Rodgersilta, joka oli kehottanut Mcnealyä välttämään rautapelissään turhaa varmistelua.
”Lyöntiesi kaari ja osuman ääni ovat parasta mitä olen millään tasolla kohdannut. Voit rohkeasti pyrkiä lipulle, koska osaat kontrolloida lyöntien korkeutta ja muotoa mielesi mukaan.”
Uusi asenne on tuonut McNealyn peliin myös pelottomuutta. Itse hän puhuu tulosorientoitumisen vaihtumisesta prosessiorientoitumiseen.
”Lataan jokaiseen lyöntiin täydet 100 prosenttia. Se riittää. Tulokset ovat asia erikseen. Se tekee pelistä paljon paineettomampaa.”
Vauhtia jääkiekosta
McNealy on hyvä esimerkki monipuolisen lajitaustan hyödyistä. Vaikka hän tarttui ensimmäisen kerran golfmailaan jo viisivuotiana, lajivalikoimaan kuuluivat pitkään myös jalkapallo ja jääkiekko.
Varsinkin jääkiekko vei leijonanosan ajasta aina lukiovuosiin asti. McNealy oli yksi San Jose Sharksin juniorijoukkueen kantavista voimista ja kantoi neljän vuoden ajan myös kapteeninnauhaa.
Jääkiekosta Mcnealy katsoo olleen golfin kannalta monenlaista hyötyä. Ensinnäkin se on kehittänyt silmien ja käsien yhteispeliä. Ja toiseksi jäällä liikkuminen on vahvistanut keskikehon lihaksia tavalla, josta on hyötyä räjähtävän voiman tuotossa myös golfsvingissä. Kahden terän varassa liikkuminen on tuonut svingiin myös vakautta.
McNealy menee jopa niin pitkälle, että sanoo golfsvinginsä muistuttavan hyvin paljon lämäriä.
Isä Scott McNealy vannoo kovan työnteon nimeen ja on opettanut, että elämässä on muutakin kuin golf. © Getty Images
Bisnes vai golf?
Monet näkevät McNealyssä ammattilaiskenttien seuraavan supertähden, toiset 2000-luvun Bobby Jonesin, ura-amatöörin. Jälkimmäisten mielestä McNealyn suurimmat vahvuudet viitoittavat tietä nimenomaan bisnesmaailman huipulle.
McNealy itsekin myöntää, että olisi hienoa valita ura liike-elämässä ja tavoitella siinä ohessa vaikkapa U.S. Amateurin tai U.S. Mid Amateurin voittoa ja sitä kautta paikkaa Masters Tournamentiin.
Ammattilaisuuskaan ei ole suljettu pois mielestä. Mutta se houkuttaa McNealyä tällä hetkellä lähinnä vain siinä tapauksessa, että hän yltäisi niin lähelle huippua, että pystyisi toistuvasti olemaan mukana taistelemassa major-kilpailujen voitosta. Ja vain siinä tapauksessa, että ammattilaisuus ei merkitsisi hyvästejä golfille rakkaana pelinä, jonain muuna kuin työnä.
Etenkin oma isä on sitä mieltä, että esikoispojassa on aineksia seuraavaksi Steve Jobsiksi. Hän pitää poikaa jopa niin lahjakkaana, että on julkisuudessa toivonut pojan jossakin vaiheessa yltävän luontaisilla johtajaominaisuuksillaan Yhdysvaltain presidentiksi asti.
Isä, Scott McNealy, oli aikanaan perustamassa Sun Microsystemsiä ja on pitkään kuulunut piilaakson silmäntekeviin. Hän on alusta lähtien tarjonnut neljälle pojalleen tiukan ja työnteon merkitystä korostavan kotikasvatuksen.
”Jos joskus haluat tehdä uraa golfammattilaisena, siitä vain”, isä kertoo sanoneensa pojalleen. ”Mutta muista, että on olemassa asioita, jotka eivät ehkä anna samanlaisia väristyksiä, mutta voivat osoittautua tyydyttävämmiksi, palkitsevammiksi ja vastuullisemmiksi.”
Vahvan isän varjo ei välttämättä tee valinnasta pojalle helppoa.
Maverick McNealyn pelaajakortti
Janne Tarmio
