Päivittäin toistuva juttusarja kurkistaa kulissien taakse. Pelaajista arvioitavana on kolminkertainen Masters-voittaja Phil Mickelson.
Kuka ottaa vihreän takin, ja mitä se vaatii? Mitkä ovat pelaajien vahvuudet, ja mikä taas on heidän menestyksensä tiellä? Yhdysvaltain Golf Digest etsi vastauksia haastattelemalla kymmeniä pelaajia, caddiejä, valmentajia ja muita huippugolfia läheltä seuraavia henkilöitä.
Golfpiste.com tarjoaa päivittäin tilaisuuden kurkistaa kulissien taakse ja lukea vastauksista, joissa ei pidätelty. Keskiviikon Masters-extra pureutuu lähipeliin, jonka on Augustassa oltava poikkeuksellisen tarkkaa ja terävää.
”Lyhyeltä ruoholta chippaaminen hermostuttaa monia pelaajia. Ja Augusta nostaa horjuvan itseluottamuksen esiin. Olen nähnyt, miten pelaajat vielä alkuviikolla chippailevat joka puolelta kenttää, mutta torstaina he kaivavat putterinsa esiin.”
”Kaikki, joiden chippisvingi on jyrkkä ja vasemmalle suuntautuva, ovat ongelmissa. Graeme McDowell chippaa niin. Samoin Lee Westwood. Ja Martin Kaymer. Kädet edellä osuman läpi svingaaminen ei ole hyvä tapa svingata. Pelaajilla on taipumus iskeä maila turpeeseen lavan etureunan osuessa maahan ennen osumaa. Ja kun se toistuu riittävän usein, ongelma menee korvien väliin.”
”Augustan griinien ympärillä vaadittava tarkkuus tuo väistämättä huonot chippaajat esiin. Kenttä ei anna mitään anteeksi.”
”Jason Dayllä ja Steve Strickerillä ranneliike chipissä on hyvin vähäinen. Se toimii hyvin Augustan napakoilla pinnoilla. Ihan parhaimmillaan tekniikka ei ole silloin, kun on lyötävä lob-lyönti todella tiukalta alustalta, mutta kyllä sillä toimeen tulee.”
”Augustassa voi putata melkein mistä tahansa. Väylät on leikattu niin alas, ettei chippaaminen ole välttämätöntä. Kaikki pelaavat griinien ympärillä skottityylillä. Huonoille chippaajille siitä on tietysti etua. Sen vuoksi Lee Westwood on menestynyt Mastersissa kohtuullisesti.”
”Griinien ympärillä oleva ruoho on oikeastaan hieman pidempää kuin se aiemmin oli, eivätkä pallot valu griineiltä yhtä kauas kuin ennen. Sillä yritetään kai ehkäistä sitä, ettei joka paikasta turvauduttaisi putteriin. Pelaajien halutaan chippaavan, vaikka pinnat eivät olekaan aivan yhtä napakoita kuin aiemmin.”
Päivittäin asiantuntijoiden erikoiskäsittelyyn otetaan myös yksi mielenkiintoinen pelaaja. Suursuosikki Dustin Johnsonin jälkeen arvioinnin kohteeksi joutuu kolminkertainen Masters-voittaja ja lähipelivelho Phil Mickelson.
(Lähde: US Golf Digest, huhtikuu 2017)
Phil Mickelson
Paras sijoitus Mastersissa: 1. (2004, 2006, 2010)
”Philin muistio Augustasta on varmaan sata sivua paksu. Hän tuntee kentän läpikotaisin, ja siksi myös menestyy. Mutta hän on myös lähipelissään luova ja puttaa, kuten Augustassa on putattava. Parhaimmistakaan muistiinpanoista ei ole apua, ellei pelaaja pysty hallitsemaan väistämättä edessään olevia vaikeita lyöntejä griinien ympärillä.”
”Billy Foster toimi aikanaan Seven caddienä, mutta hänen mielestään Phil on Seveäkin parempi chippaaja. Se kertoo minusta kaiken. Myös bunkkereista Phil on ilmiömäinen.”
”Philin chippaaminen Augustassa on tasolla, jonne muut pyrkivät. Hän on omassa luokassaan, kaukana muiden edellä.”
”Philillä on kroppansa kanssa ongelmia, joiden vakavuutta ei minusta täysin tiedosteta. Niveltulehdus vaivaa häntä edelleen. Kentällä hän ei aina pysty käsittelemään taipumustaan turvautua sankarilyönteihin. Hän elää sellaisista hetkistä kuin vaikkapa 13. reiällä männynneulasten joukosta lyöty lyönti vuoden 2010 voittoisassa Mastersissa. Mutta eivät ne kovin usein toimi. Philin pelissä katastrofin mahdollisuus on aina olemassa. Ja Augustassa onnistumisen ja katastrofin ero on pieni.”
”Ei ole olemassa sellaista lyöntiä, jota hän ei lähtisi yrittämään. Eikä lyöntiä, jota hän ei olisi Augustassa nähnyt. Hän ei ole myöskään koskaan menettänyt hermojaan.”
