Harva ET:n Vuoden tulokas on lopulta flopannut, mutta ei vahva nousukiito kaikilla ole jatkunut nimitystä seuraavina kausina.
European Tourin vuoden parhaan tulokkaan palkinto on huomattava saavutus pelaajan uralla. Se on paitsi merkki loistavasti sujuneesta debyyttikaudesta myös takuuvarma näyttö siitä, että omat esitykset ovat vieneet peliä ehkä jopa odotettua toivotumpaan suuntaan.
Sami Välimäki vastaanotti maanantaina kyseisen kunnian kautta aikain neljäntenä pohjoismaalaisena liittyen 90-luvulla Rookie of the Year -tittelin saaneiden ruotsalaisten Per-Ulrik Johanssonin, Jarmo Sandelinin sekä Tanskan Thomas Bjørnin seuraan.
Kaikkiaan seitsemän top-kymppiä tilastoineen Välimäen kauden kohokohdat olivat Omanissa saavutettu voitto, Walesin kisan kakkostila sekä viikonvaihteessa käydyn ET-finaalin viides sija, joka sinetöi kokonaiskisassa sijan 11.
Mutta miten tällä vuosituhannella parhaan tulokkaan palkinnon saaneiden ura on lähtenyt pääkiertueella käyntiin? Kun tarkastelun kohteena ovat nimitystä seuranneet kolme kautta, nousevat Jon Rahm (*2017) ja Martin Kaymer (2007) omaan luokkaansa.
Rahm kokosi vuosina 2018–2020 pääkiertueilla yhteensä kahdeksan voittoa, kuusi kakkostilaa, kolme kolmatta sijaa ja 20 muuta top 10 -sijoitusta. Ei siis ihme, että espanjalainen nousi tämän vuoden heinäkuussa ensimmäisen kerran maailmanlistan ykköseksi.
Kaymer ei kalpene Rahmin rinnalla, sillä hän kokosi nimityksensä jälkeisten kolmen vuoden aikana kahdeksan voittoa, viisi kakkostilaa, yhden kolmannen sijan ja 11 top-kymppiä. Tämän listan ehdottomana huipentumana on vuoden 2010 PGA Championshipin voitto, mikä tekee Kaymerista 2000-luvulla tulokasnimityksen saaneista ainoan eurooppalaisen, joka on saavuttanut major-voiton.
Ian Poulter (2000) ja Brooks Koepka (2014) saivat hekin mukavasti virtaa rookie-valinnastaan, sillä molemmilta löytyy kolmen seuraavan vuoden jaksosta neljä voittoa.
Jon Rahm laittoi jo tulokaskaudellaan ison vaihteen päälle. Kuva: Getty Images
Isossa kuvassa menestys Vuoden tulokas -palkintoa seuranneiden kolmen vuoden puitteissa on ollut vaihtelevaa. Ilman voittoa vastaavan jakson pelasivat Scott Drummond (2004), Tom Lewis (2011), Ricardo Santos (2012), Peter Uihlein (2013), Byeong Hun An (2015) sekä Shubhankar Sharma (2018), tosin jälkimmäinen on pelannut rookie-kautensa jälkeen vasta kaksi vuotta.
Hakemista on ollut sittemminkin, sillä edellä mainitusta joukosta vain Lewis on pystynyt kolmen vuoden tarkastelujakson jälkeen voittoihin (3) pääkiertueella.
Viisi pelaajaa, Nick Dougherty (2002), Peter Lawrie (2003), Martin Kaymer, Chris Wood (2009) ja Robert MacIntyre (2019) saivat tulokasnimityksensä ilman debyyttikauden voittoa. He ovat myöhemmin pystyneet voittamaan urallaan vähintään yhden kilpailun, toisin sanoen jokainen 2000-luvulla Vuoden tulokkaan palkinnon saanut pelaaja on pääkiertueella voittajien kirjoissa.
Tähän voittokulku katkesikin, ja Manassero on joutunut viime aikoina etsimään pelituntumaa lähinnä satelliittikiertueilta.
Ura jatkuu edelleen kaikilla muilla paitsi Doughertyllä, Lawriella ja Drummondilla, jotka saivat Rookie of the Year -nimityksensä peräkkäisinä vuosina 2002–2004.
Kun tarkastellaan vuosina 2000–2013 tulokasnimityksen saaneiden otteita kolmen viimeisen vuoden osalta, vain Poulter, Paul Casey (2001), Pablo Larrazabal (2008) ja Lewis ovat pystyneet kartuttamaan voittotiliään. Tämän listan kärjessä on Casey kolmella voitollaan. Pahiten eturivin pelaajista on kompuroinut Kaymer, joka ei ole vuoden 2014 U.S. Open -tittelinsä jälkeen saavuttanut yhtään voittoa.
Matteo Manasseron hienosti alkanut ura koki viime vuosikymmenen puolivälissä täyskäännöksen. Kuva: Getty Images
Manasserosta surullisen hahmon ritari
Näkyvimmin ojasta allikkoon on ajautunut Matteo Manassero. Italialainen teinitähti kiipesi maailmanlistalla 25 parhaan joukkoon otettuaan vuoden 2013 BMW PGA Championshipissä neljännen ET-voittonsa. Tähän voittokulku katkesikin, ja Manassero on joutunut viime aikoina etsimään pelituntumaa lähinnä satelliittikiertueilta.
Myös neljä edellistä vuotta voitoitta tarponeella Chris Woodilla on ollut vaikeaa, mutta hänen huteraa tilannettaan selittää pitkittynyt niskavamma, mikä saattaa olla uran jatkon kannalta kohtalokas.
Välimäki on kovassa seurassa, sillä vuodesta 1960 lähtien parhaaksi tulokkaaksi nimitetyistä pelaajista Sir Nick Faldo (1977), Kaymer, Koepka sekä Rahm ovat nousseet jossain vaiheessa urallaan maailmanlistan kärkeen.
Lisäksi maailmanlistalla top 10:ssä ovat Vuoden tulokkaista olleet Sandy Lyle (1978), José Maria Olazábal (1986), Colin Montgomerie (1988), Bjørn (1996), Sergio Garcia (1999), Poulter ja Casey.
Hehkeimmän uran European Tourin Vuoden tulokkaista on luonut World Golf Hall of Famen jäsen Nick Faldo, jolla on 33 voittoa pääkiertueilta. Näistä kuusi on major-titteleitä. Maailmanlistan ykkösenä Faldo on viettänyt yhteensä hulppeat 97 viikkoa.
Majoreita ovat voittaneet myös Tony Jacklin (1963), Lyle, Olazábal, Garcia, Kaymer ja Koepka. 2000-luvun tulokkaista Kaymerilla on kaksi ja Koepkalla neljä major-voittoa.
*Suluissa pelaajan tulokaskausi
